Vapaus, May 2, 1927

              Sivu2 Maanantina, toukok. 2 p;nä-^onday, May 2 No, 51—1927
VAPAUS
TOomalaisen työväestön ainoa äänenkaanattaja,
Bmertyy Sodburyssa, Ont., maanantaina, keskivukicona
Ja perjantaina.
T o i m i t t a j a t :
S. G . N E I L . ARVO V A A R A.
Eegistered at tbe Post O f f i c e Department, Ottawa,
m» gccond class roatter.
T I L A U S H I N N A T : . ,
C a - a d a a n yksi vk. $4.00, puoli vk. $2.25, kolme k k .
f 1.60 j a yksi kk. 75c. , ,
y n d y s v a l t o i h i n j a Suomeen, yk£i vk- $5.50, puoh v k .
I3.CJ j a kolme kk. $1.75. , ^ _
T i l a u k s i a , j o i t a ei seuraa raha, ei t u l l a lähettämään,
" "ki asiamiesten jo'lla_on_takaukset.
I L M O T U S H I N N A T V A P A U D E S S A:
Naimailmotnkset $1.00 kerta, $2.00 kaksi kertaa.
Aviöliittoonmeno ilmotu2set 50c palstatuuma.
Nimenmuutosilrootukset 50c kerta, $1.00 3 kertaa.
Syntymäilmotnkset $i.00 kerta, $2.00 3 kertaa.
Avioeroilmotukset $2.00 kertaa, $3.00 kaksi kertaa.
Kiitosilmotukset $1.00 kerta. - „ _ ,
Kuolemanilmotukset $2.00 kerta, $50c lisämaksu
kiltoslauseelta tai muistovärsyltä.
Haluteantiedot ja osoteilmotukset 60c kerta, Ö$1.00
kolme kertaa. . . ,
Klapäisilmottajien ja ilmotusakenttnurien on, väa-dlttacasa,
lähetettävä ilrootnshinta etukäteen.
Jos ette milloin tafaansa saa vastausta ensltoäis^
kit;^eeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeenhoitajan per-
•oonalllitella nimellä.
J . V. KANNASTO, Liikkeenhoitaja. .
Kommunistipuolue proletariaatin
luokkajärjestäytymisen kor­keimpana
muotona
Puolue on työväenluokan järjestäytynyt joukko-osy
»8to. Mutta puolue ei ole työväenluokan ainoa jär­jestö.
Proletariaatilla on vielä suuri joukko muita
järjestöjä, joita ilman se ei voi käydä taistelua pääomiaa
vastaan: sillä on ammattiliitot, osuusliikkeet, tehdas-järjestöt,
parlamenttiryhmät, puolueettomat naisyh­distykset,
sanomalehdet, valistusjärjestöt, nuorisoliitot
vallankumoukselliset taistelujärj estot (avointen ku-mousesiintymisten
aikana), edustajien neuvostot, val­tiollinen
järjestömuoto (jos köyhälistö on vallassa)
j . n. e. Näiden järjestöji^ jäsenistön valtava enemmis-l
ö on puolueettomia j a vain pieni osa liittyy suora­naisesti
puolueeseen tai muodostaa sen haarautumia.
Kaikki nämä järjestöt ovat määrätyissä oloissa työ­väenluokalle
välttämättömiä, sillä ilman niitä on mah­doton
lujittaa proletariaatin luokka-asemia taistelun e-r
i aloilla, ilman niitä on mahdoton karaista proletari­aatti
voimaksi, joka on määrätty korvaamaan porva­rillisen
eosialistbella järjestelmällä. Mutta miten to­teutetaan
yhlenäinen^johto kun järjestöjä on niin paljo?
Mikä takaa, e'.tä monien järjestöjen olemassaolo ei vie
hajanaisuuteen johdossa? Voidaan sanoa^ että 'kukin
nuistä^^järjestöistä teke^ .työtä omalla erikoistuneella
alallaan j a etteivät lie sen vuoksi voi häiritä toinen
toistaan. Tietenkin tämä on oikein. Mutta oikein on
sekin, että .kaikkien järjestöjen on tehtävä työtä samaan
suuntaan, sillä ne palvelevat samaa luokkaa, proletaa­rien
luokkaa. Kysytään, kiika määrää sen linjan, sen
yleissuunnan, jota kaikkien näiden järjestöjen on työs­sään
noudatettava? Mikä on se keskusjärjestö, joka
c i ainoastaan kykene riittävän kokemuksen omaava­na,
muokkaamaan tätä yhtdslinjaa, vaan jolla myös
riittävän atdctoriteetin omaayania, on mahdollisuu^ saa­da
kaikki nämä järjestöt toteuttamaan käytännössä tä­tä
linjaa, saadakseen johdon yhtenäiseksi ja tehdäk­seen
vastakkaiset virtaukset mahdottom^^
Se järjestö on proletariaatin puolue.
Puolueella on tähän kaikki edellytykset; ensiksi­kin^
koska puolue on luokan parasten ainesten kokoa-nuspaikka,
ainesten j o i l l a on välittömät yhteydet pro­letariaatin
puolueettomien järjestöjen kanssa ja jot­ka
hyvin usein johtavat niitä; toiseksi, koska puolue
työväenluokan parhaitten jäsenten- kokoontumispaik­kana
on paras koulu työväenluokan johtajien muok­kaamiseksi,
johtajien, jotka kykenevät Johtamaan
luokkansa kaikkia järjestömuotoja; kolmanneksi,
koska puolue työväenluokan johtajien parhaana koulu­na
on kokemuksensa ja auktoriteettinsa puolesta ai­noa
järjestö, joka kykenee keskittämään prolctariaa-"
tin taistelun johdon ja siten muuttamaan työväenluo­kan
kaikki puolueettomat järjestöt elimiksi ja yhdys­siteiksi,
jotka liittävät puolueen luokkaan,
V Puolue on työväenluokan luokkajärjestäytymisen
korkein muoto.
Tämä ei li«tysti merkitse sitä, että puolueettomien
järjestöjen, ammattiliittojen, osuusliikkeitten j . n. e.
pitää olla muodollisesti alistetut puolueen johdon alai­siksi.
Kysymys on vain siitä, että puoluejäsenet,
jotka kuuluvat näihin järjestöihin ja epäilemättä ovat
vaikutusvaltaisia ihmisiä, tekisivät kaikkensa, jotta nä^
mä puolueettomat järjestöt lähestyisivät toiminnas­saan
proletariaatin puoluetta ja vapaaehtoisesti hy­väksyisivät
sen poliittisen johdon.
Sen tähden Lenin sanoo, että «puolue on proletari­aatin
luökkajärjestymisen korkein muoto», jonka po­liittisen
ohjauksen pitää olla ulotettu proletariaatin
kaikkiin muihin järjestömuotoihin (katso «Penikkatau­t
i » ) .
Sen tähden opportunistinen teoria puolueettomien
järjestöjen «riipumattomuudesta» ja «puolueettomuu­desta
», teoria, joka on antanut hedelniinään riippu­mattomia
parlamenttimiehiä ja puolueesta irrottuneita
sanomalehtitoimitsijoita, ahdasmielisiä ammattiliitto-laisia
j a porvarillistuneita osuustoimintauiiehiä, on so­vittamaton
leninismin teorian ja käytännön kanssa.
I. Stalin.
Canadan työolojen kehuminen
Kehuva lausunto työoloista Canadassa annetaan se­lostuksessa,
TtiiTikä .Suurhritannian hallituksen Cana­dassa
ja "\lidysvalIoi5sa vallitsevia tcolHsuusoloja tut­kimaan
nimittämä brittiläinen lälietyslö on äsken jät­tänyt
Suurbritannian työministerille j a mistä Canadan
liittohallituksen tvoniinisteri Peter Heenan on saariul!
• • • • . i
kopion. Mainitun selostuksen Canadaa koskevassa i
osassa «osotetaan», että ccanadalaisen työläisen asema
on yhtä hy-vä kuin amerikalaisen, sillä vaikka palkat
ovat alhaisemmat Canadassa, niin elinkustannukset
ovat myös alhaisemmat».
Teollisuussuhteita kosketellessaan pitää lähetystö
suurimman huomion ar\-oisena kokeilua n.k. cB. and
0.»-suumiitelmalla Canadan kansallisten rautateitten
korjauspajobsa. «Me tutkimme suunnitelmaa tarkoin:>,
kertoo selostus, «ja olimme suuresti vaikutetut sen tu­loksista,
jotka ilmenivät työtehon lisääntymisessä ja
tyydytyksessä työläisille,» Mitähän" tuohon olisi sa­nottavana
niillä mainitun rautatien keskisen ratajak-son
kolmellasadallaseitsemälläkymraenelläyhdeksällä
vaunumiehellä ja useilla muilla pajatyöläisillä, jot­ka
tuon yhteistoimintasuunnitelman seurauksena jou­tuvat
näinä päivinä nälkataipaleelle, jotta loput voisi-'
vat työskennellä täyttä aikaa tämän vuoden loppuun?
Toinen «huomion arvoinen piirre Canadan teolli­suudessa
on se, että monissa pienissä 5,000—30,000
asukasta käsittävissä kaupungeissa harjotetaan tärkeätä
teollisuustuotantoa tehtaissa, joissa työskentelee aina
kolmeensataan työläiseen», sanotaan selostuksessa.
«Tehtaitten isännistöt ja työläiset joutuvat läheiseen
persoonalliseen kosketukseen ja teollisuusrettelöitä ei
ole. Työläinen -asuu työpaikkansa lähellä terveellises­sä
ympäristössä j a ihmiset ovat tyytyväisiä j a onnelli­sia.
» Tuskinpa kaikki Canadan tehdastyöläis^ sen­tään
asuvat terveellisissä ympäristöissä ja ovat todella
tyytyväisiä, puhumattakaan todellisesta onnellisuudes­ta,
joka suuresta enemmistöstä on hyvin kaukana.
«Korkeita palkkoja maksetaan itä-Canadassa, missä
Yhdysvaltain kilpaileva vaikutus on voimakas», lau­suu
lähetystö selostuksessaan. Asioita seuranneet ca-nadalaiset
j a työläiset itse tietävät, että näitä «korkei­ta
palkkoja» saa, sikäli kuin saa, vain pieni osa työ­läisistä
ja että teollisuustyöläisten keskimääräinen
palkka jää viiteentoista dollariin viikolta. Mutta tätä
ei lähetystö ole katsonut voivansa sanoa. Sen sano­minen
olisikin tehnyt merkityksettömäksi väitteen sii­tä,
että canadal. työläisen asema on yhtä hyvä kuin ame­rikalaisen
ja todennut, että amerikalaisenkaan työläi­sen
asema ei ole hyvä, vaan huono j a että canada-laisen
työläisen asema on yhtä huono kuin amerika­laisen.
Työläisten palkkausmuodpista sanotaan selostuk-sessaj
että seitsemällekymmenelle\'iidelle prosentille
maksetaan palkka \n.k. «suoran ajan» pohjalla, kah-dellekymmenelleyhdelle
prosentille kappale- eli urak­kapalkka
j a neljälle prosentille jonkunlaisen palldcio-järjestelmän
pohjalla. Suurin osa tehdaslaitoksista
käyttää järjestymätöntä työvoimaa. Työpäivä on kah­deksantuntinen
ja työviikko vaihtelee neljästäkymme-nestäneljästä
neljäänkymmeneenkahdeksaan tuntiin
sellaisilla työaloilla, j o i l l a työläiset ovat hyyin jär-jestjoieet,
kuten rautateillä, r^cennusr, paino- ja k a i -
vostyön aloilla. Tehdasteollisuuksissa vaihtelee työ-'
päivän pituus suuresti. Työpäivä on yleensä pitempi
Quebecissa j a Atlannin rannikolla olevissa maakunnis­sa
kuin muissa osissa Canadaa. Metalliammateissa
vaihtelee työviikon pituus ncljästäkymmenestäneljästä
viiteenkymmeneenkahdeksaan tuntiin.
Se, että mainittu lähetystö on selostuksessaan noin
loistavin värein kuvannut työolot Canadassa, tulee e-päilemättä
suuresti auttamaan Suurbritannian ja Ca­nadan
hallituksia j a rautatie- ja laivayhtiöitä britti­läisten
työläisten houkuttelemisessa Cänadaan entis­tään
suuremmassa määrin. Winnipegin ja muitten län-si-
Canadan suurempien kaupunkien kaduilla kävelee
heitä jo sadottain työttöminä, yhdessä monien kauem­man
aikaa maassa olleitten työläisten kanssa, jotka o-vat
olleet ilman työtä viime syksystä saakka. Tästä
nähdään, että kapitalismi käyttää siirtolaisuuttakin
hyödykseen, sillä työttömien lukumäärän ollessa suuri
voidaan palkkoja alentaa ja sen kautta lisätä kapita­listien
voittoja. , • '
The Kförker-leMes levilysrynläys
Hyvä ystävä!
3Ie o sotamme tämän kirjeen t e i l ­l
e persoonallisesti, ..tietäfn teidän
W o r k e r i n lukijana käsittävän, milcä
tehtävä Work€ri]la on saoritettava-naan.
M i l l o i n k a a n ei ole ollut aikaa,
j o n a työväenluokka olisi kipeämmin
tarvinnut sellaista pelotonta j a suo­rasukaista
lehteä kuin o n Worker,
k u i n j u u r i nykyään. Työläisten ja
j maanviljelijäin vapauksia jatkuvasti
loukataan j a heidän elintasoaan py­ritään
alentamaan. Politiikkojen
lupaukset hyvinvoinnista eivät ole
täyttyneet. Sen asemesta alenne­taan
palkkoja j a jatketaan työpäi­vää.
Äskeinen päätös lakkovartioin-nista
uhkaa vakavasti työläisten
järjestäytymistä Canadassa. Alber-tan
j a Nova Scotian vankiloissa v i ­r
u u yhä työläisiä luokkasotavankeir
na. Kansainvälisesti uhkaa meitä
uusi sota. Maailman imperialistit
hyökkäävät jo K i i n a n nousevia k a n ­sanjoukkoja
vastaan.
K a i k i s s a näissä taisteluissa, niin
kansainvälisesti kuin kansallisestikin,
on /VVorker ottanut pelottoman ja
varman kannan työtätekevien puo­lesta.
Näin ollen vetoaa lehti t e i ­h
i n , pyytäen teitä avustamaan Ie-vikldnsä
j a sen kautta myös v a i k u ­tuksensa
laajentamisessa.
W o r k e r i n vaikutuksen laajenemi­nen
on hyvin ilahduttavaa, mutta
p a l j o täytyy vielä tehdä, j o t t a se
saadaan Canadan työläisten suurten
joukkojen keskuuteen- Koska mei­dän
rahavaramme ovat rajotetut j a
me emme voi pitää liikkeellä vaki­t
u i s i a asiamiehiä k a i k k i a l l a , n i i n me
r pjT^ämme teidän apuanne Worke-r
i l l e tilauksien hankkimisessa tou­k
o k u u l l a . Ettekö usko voivanne saa­da
j o i t a k i n ystävistänne j a työto­vereistanne
tilaamaan Workerin?
'Jokainen uusi t i l a a j a , merkitsee l i ­sää
voimaa Workerille-
Osotukseksi .siitä, että arvostam­me
Workerin hyväksi tekemäänne
työtä, lähetämme me teille yhden
seuraavista englanninkielisistä k i r^
j o i s t a jokaista tilauksista meille lä-hettämänne
viittä dollaria (?5.00)
k o h t i ; k i r j o i s t a voitte v a l i t a minkä
hyvänsä: "Education in Soviet
R u s s i a " , k i r j . Scott Nearing, " T he
General S t r i k e " , k i r j . Scott Near-i
n g , "The General Strike, May
1926", k i r j . E m i l Burns, " T h e R i d -
dle of* t h e U n i v e r s e " , k i r j . E . Haec-k
e l , " T h e H i s t o r y of C i v i l i z a t i o n ",
k i r j . Buckle, " H i s t o r y of European
M o r a l s " , kirj. Lecky, "Looking
B a c k w a r d " , k i r j . Bellamy.
Teidän työnne Workerin hyväksi
tulee saamaan' sydämellisen arvos­tuksen.
V e l j e l l i s e s t i ,
A . S. BuUer, liikkeenh.
Huomioita ja huomautuksia
Teollisuusoloja Canadassa ja Yhdysvalloissa tutki­neen
brittiläisen lähetystön selotuksessä, jota kosketel­laan
näillä palstoilla olevassa kirjotuksessa «Canadan
työolojen kehuminen», on myös mainita työväen amma­tillisesta
järjestäytymisestä Canadassa. Siihen otetut
numerot On 'lainattu Canadan liittohallituksen työvi-raston
vuodelta 1925 julkaisemista tilastotiedoista.
Niitten mukaan Canadassa toimii 89 123:sta Pohjois-
Amerikan mantereella olevasta n.k. kansainvälisestä
ammattiliitosta, joitten päämajat ovat Yhdysvalloissa.
Näitten jäsenmäärä Canadassa ilmotetaan 172,573 : k s i ,
ei-kansainvälisten ammattiliittojen jäsenmäärä ilmote­taan
34,070 :ksi, kansallisten ja katolisten 25,000rksi,
One Big Unionin 17,256:ksi, itsenäisten I2,165:ksi ja
I. W . W : n 10,000 :ksi Täten saadaan 271,064 kaik-kien
ammatillisesti järjesty noitten canadalaisten työ­läisten
lukumääräksi'.
Kansainvälisten ammattiliittojen jäsenmäärä Cana­dassa
lienee vuonna 1925 ollut 172,573, mutta se tus­kin
on sitä nykyään, sillä Canadan ammattijärjeslcn,
joka on näitten canadalainen keskusjärjestö, jäsenmää­rän
ilmotetaan olevan noin 105,000.. Vuoden 1925
jälkeen on Canadassa tapahtunut muutamia huomatta­vien
jäsen joukkojen eroamisia kansainvälisistä JHtois-la.
Nämä kansainvälisistä liitoista eronneet jäsen jou­kot
ovat jääneet itsenäisiksi, joten ei-kansainvälisten
kansallisten, katolisten ja it^näisten ammattiliittojen
—• joista suurin osa nyt kuuluu vastaperustettuun Y-leiscanadalaiseen
työväenjärjestöön — jäsenmäärä lie­nee
nykyään suurempi kuin vuonna 1925, I. W. W : n
ja O. B. U ; n yhteiseksi jäsenmääräksi tulisi näitten
tietojen mukaan 27,256. Siinä kuitenkin lienee noin
25,000 liikaa, sillä edellisen jäsenmäärä ei Ca^iadassa
tällä kertaa nouse kuin muutamaan salaan ja viimemai­nitussa
ei ole enää vuosiin ollut muuta kilin pari kol­me
tuhatta jäsentä. ,
Elämme ajankohtaa, j o l l o i n uusi
maailmansota ennenkuulumattomi­na
kauhuineen- kolkuttaa Idän ja
Lännen, Etelän j a Pohjolan por­teille.
• Sotatarvefcshtaissa työsken­nellään
kuumeisella hyörinällä. So­tavoimia
lisätään. Suurvallat 3dl-pailevat
ilma- ja sotalaivastojen
rakentamisessa. Sotilasmenot kas­vavat
huimasti. Tapahtuu valtioi­den
välisiä uudelleen ryhmittymi­siä.
Sanalla sanoen: imperialistit
varustautuvat kuumeisesti uuteen
rosvosotaan.
.Mitä tekee työväenluokka? A n ­taako
se ' ' i y t k i n yllättää itsensä,
kuten äskeisen maailmansodan puh?
jetessa?
Työväenluokka ei tahdo sotaa.
Se ei o l e sen etujen j a luokkahar-rastusten
mukainen, vaan päinvas­t
o i n . Mutta imperialistit varustau­tuvat
siihen. Ja j u u r i siksi työtä­tekevien
on oltava varuillaan. Juu­r
i siksi tulee työväestön tarkata
huolellisesti sitä vehkeilyä j a juo­nittelua,
joka uuden sodan alkami­seksi
j a työväestön siihen vetämi­seksi
on parhaillaan käynnissä. Se
on ensimäinen .ehto voimakkaan so­danvastaisen
taistelun onnistumi­seksi.
,,
Ennen kaikkea on silmäiltävä so­sialidemokratian
johtaiain suhtau­tumista
militarismiin ja sotaan.
Ne näyttelevät kaikessa kavaluu­dessaan
imperialistien sotavaruste­luissa
suurta osaa. Porvaristo i t ­se
on sotapolitiikassaankin avonai-sempi.
Sen on vaikeampi pettää
työväestöä. Aivan toisin on l a i t a,
sos.-dem. j o h t a j i i n nähden. Inhot­t
a v a l l a kaksinaamaisuudella he o n ­nistuvat
paremmin työväen pettä­jinä.
Sanoissa he joskus saatta­vat
olla k i i v a i t a k i n militarismin ja
sodan vastustajia. Tekeytyvätpä
tarpeen mukaan itse rauhanenke­leiksi.
Mutta käytäntö puhuu tois­t
a . Enkelin siipien alta näkyy i m ­perialistien
musta sotapeikko. Toi­sin
sanofen: käytäntö selvääkin sel­vemmin
osottaa, että sos.-dem. j o h ­to
ön k a i k k i a l l a antautunut impe­rialistien
rengiksi. Se hyväksyy
j a tukeie porvarillisten ' s o t a l a i t o s ­ten
varustamista, t i l a a kansan va­r
o i l l a sotalaivoja, ' vahvistaa suoje-luskuntici
j a f ascistikaarteja ja
niillä toimenpiteillä. se tukee impe­r
i a l i s t i e n rosvohänkkeita j a edis­tää
niitä.
Kaikesta huolimatta löytyy vielä
työväestössäkin sellaisia, jotka e i ­vät
näe sos,-dem. herrain kaksinaa­maisuutta
j a sen taakse kätkettyä
katalaa työväestön pettämisyritys-tä.
Juuri tässä piilee y k s i sos.-d€m^
johtoa kuuntelevan työväestön suu­rimpia
onnettomuuksia. . Noske-johtajäip
tehtävänä on koettaa
johtaa työväestö imperialistien a-sialla
veriseen sotaan, joutuen nar­ratut
työläiset täten vielä kerran
tietämättään j a tahtomattaan impe­r
i a l i s t i s en maailmansodan runnel­tavaksi.
Se on ehkäistävä. Mutta miten?
Työväen luokkatietoisen osan y h -j
teisvoiman avulla. Sosialistisesti v a i -1
veutimeiden työläisten velvollisau- j
tena on tunkeutua yhä syvemmälle j
j o u k k o i h i n . T a a t a a n entistä e-nemmän,
entistä sitkeämpää ja
määrätietoisempaa joukkopropagan-daa
sos.-dem. . h e r r a i n kaksinaamai­suuden
j a petoksen paljastamisek­s
i . Meidän on vedettävä heidän
r i k o l l i s e t edesottamisensa kaikessa
alastomuudessaan esille.
Aikaisempi sos.-dem. työväenliike
a i n a maailmansotaan asti asettui
jyrkästi sotaa vastaan. Senaikai­sissa
II internationalen päätöksis­sä
kehotetaan työväestöä tarmok­k
a i s i i n , jopa vallankumouksellisiin
toimenpiteisiin sodan ehkäisemisek­s
i . Määriteltiin sota sodalle. E r i ­koisen
maininnan ansaitsee Baselin
kongressin (1012) päätökset. Niis­sä
sanotaan seuraavaan tapaan;
Lähenevä sota on rikoksellinen
j a kaikkien hallitusten ^luolelta
taantumuksellinen . . . . Sota tulee
jouduttamaan kapitalismin kukista-miEta
synnyttäen välttämättä pro­letaarisen
vallankumouksen. Edel­leen
saman kongressin päätöslau­selmassa
toistettiin Stuttgardin
kongressin päätöksen sanat, että
sodan syttyessä sosialistien velvol­lisuus
on käyttää hyväkseen so­dan
synnyttämää taloudellista ja
p o l i i t t i s t a ahdinkotilaa kapitalismin
kukistamisen jouduttamiseksi.
Näemme, että sös.-demokratia ei
ennen v. 1914 j a sen jälkeisen ajan
petoksia ole olut nykyisessä alen­nustilassa.,
Sosialidemokraatit o-vat
tehneet, s i l l o in k u n vielä luok-kataistelija-
aineksetkin olivat mu-kauÄj
hyviäkin horjumattomia luok­kataistelua
edellyttäviä päätöksiä.
Esim. Baselin kongressin päätöksiä
sopii vielä nytkin työväestön muis­t
a a varustautuessaan päättävään
taisteluun imperialistisia rosvosota-hankkeita,
vastaan.
N i i n , Baselin kongn*essin päätäk-set
vaativat taisteluun imperialistis­t
a sotaa vastaan. Mutta sittemmin
osottautui, että päätökset ' j a teot
ovat sos.-dem. j o h t a j i l l e kaksi eri
asiaa. Puhkesi maailmansota. Toi­sen
internationalen johto teki j u l ­kean
petoksen: se valits^ vallanku­mouksellisen
menettelytavan sijasta
taantumuksellisen, asettuen impe­r
i a l i s t i e n puolelle.. Saksan, Rans­k
a n , Englannin j a Belgian'-sos.-dem.
j o h t a j a t osallistuivat matonsa porva­r
i l l i s i i n hallituksiin, osallistuen si­t
e n myös varsin aktiivisesti imperi­alistisen
Tosvosodan johtoon. He
äänestivät parlamentissa sotamää-rärahojen
puolesta. Komensivat
työväenjoukkoja aseisiin, ei " k a p i ­t
a l i s m i n kukistamisen jouduttami­s
e k s i " , vaan kapitalismin puolesta,
imperialistien saaliinhimon tyydyt­tämiseksi.
.
Se oli törkeä petos heidän omien
järjestöjensä päätöksiä kohtaan.
Enempikin. Se oli törkeätä työ­väen
luokkataistelun kavaltamista,
j o s t a he (sos.-dem. johtajat) ovat
saaneet hyvin ansaitsemansa nimi­tyksen
sosialistipetturit!
Sos.-dem. johtajat koettavat puo­lustautua.
: Sanovat työläisille: me­hän
puolustimme vain isänmaatam­me,
täytimme yelvollisuutemme.
Näin helposti luulevat pesevän­sä
kätensä miljoonien työtätekevi­e
n verestä. Erehtyvät I Miljoonat
työläiset j o tänä päivänä ymmärtä­vät,
ett«i maailmansodassa ollut k y ­symys
minkään - "isänmaan", vaan
kapitalistisen rosvouksen puolusta­misesta.'
Sitä j a vain sitä so5.-dem.
petturiherrat puolustivat ajaen s i i ­hen
työväestönkin. jRten se t a -
Kommunistipuolue
Puolueen uudelleen järjestämisestä ja bolshevi-soimisesta
saadut kokemukset
Canadzm kommunistipnolaeen Snd!> 0x711 järjestön «Jnstajakokonfa*,
paolueen viidennen piirin edu» tajakokonkselle e«tettäväk»i hy.
väksymä päätösesitys •
Vuoden 1927 jälkeiset tapahtu­mat
useissa Europan maissa, kuten
Suomessa, 'Saksassa, Unkarissa ja
Italiassa, ovat konkreettisia todis­t
u k s i a siitä, että näissä maissa t o i ­mineet
sosiälideniokraattiset t a i so­sialistiset
puolueet ovat laajan L a n -
sanvaltaisuutensa. e l i epäkeskittynei-syytensä
j a M a r x i n luokkataistelu­oppien
vääristelyn takia olleet k y ­vyttömiä
johtamaan proletariaatin
vallankumousliikettä onnelliseen lop­putulokseen,
huolimatta suotuisista
o b j e k t i i v i s i s t a e l i ulkonaisista t i l a n ­teista.
Pröletarixiatin vallankumous­yritykset
on näet mainituissa mais­sa
hukutettu veriin. Niissä rehot­taen
njrt mitä mustin suojeluskun­t
a i n terrori. *
K u n Canadan työväen vallanku­mouksellinen
liike on tämän vuosi­kymmenen
alkuun saakka sekä jär­jestöllisen
kokoonpanonsa että mar­xilaisuuden
tulkitsemiseen nähden
noin suurin p i i r t e i n jäljitellyt länsi-europalaisten
maitten sosialististen
puolueitten uurtamaa latua, j a k un
objektiiviset olosuhteet myös Cana­dassa
johtavat nopeassa tahdissa
työn j a pääoman välit yhä räikeäm-pään
r i s t i r i i t a a n , n i i n on, puolueem­me
uudelleen järjestämistä j a bbls-hcvisoimista
koskeva päätös,* mikä
t e h t i in puolueemme konventsionissa
syyskuussa 1925, vain selväin ob­j
e k t i i v i s t e n olosuhteiden eslinloihti-van
huutavan välttämättömyyden
toteuttamista. Tulkoon tässä y h ­teydessä
mainituksi, että Canadan
tuotanto vuonna 1924 o l i v i i s i k y m ­mentä
prosenttia suurempi kuin
1910, mutta että tästä lisäyksestä
huolimatta t a r v i t t i i n ensiksimainit-tuna
vuonna vain kymmenesosa p r o ­senttia
enemmän työläisiä k u i n 1910.
J a VTiodesta . 1920 vuoteen 1924
aleni teollisuuslaitosten palvelukses­sa
olevain työläisten lukumäärä
noin kahdellakymmenelläviidellä
prosentilla, mutta tubtanto vuonna
1924 oli s i l t i miltei yhtä suuri kuin
vuonna 1924. Nämä pari esimerk­kiä
horjuhiältpmasti toteavat ylem­pänä
tehdyn väitteen työn j a pää­oman
välisen r i s t i r i i d a n väistämät­tömästä
kehityksestä, mikä ennem­min
tai 1)myöhemmin, todennäköisesti
ensimäisen kymmenen vuoden k u ­luessa,
johtaa Canadassakin avo­naiseen
taisteluun vallasta. Nämä
.esimerkit niinikään toteavat, että
vuonina 1925 pidetyn puolueemme
konventsionin tekemät päätökset
puolueemme uudelleen järjestämises­tä
j a bolshevisoimisesta, e l i p r o l e t a ­r
i a a t i n teräksen l u j a n etuvartiokaar-t
i n , kommunistisen- puolueen muo­dostamisesta
eivät suinkaan olleet
ennenaikaisia.
Tämän eräistä syistä tärkeän,
vaikka pitkähkön esipuheen jälkeen
asetamme vastattavaksemme kysy­myksen:
Ovatko puolueemme u u ­delleen
järjestämisestä saadut ko­kemukset
rohkai§e%iä vaiko lannis­tavia?
• Siihen ovat muutamat j o h ­tavat
toverit vastanneet, että u u ­delleen
järjestelyn, se on työpaik­ka-
j a • asuntoryhmäin voimaan as­t
u t t u a on usean jäsenemme vallan­nut
eristäytyneisyyden j a toivotto­muuden
tunne, mikä on lopuksi j o h ­tanut
moiset jäsenet pois puolueem­me
riveistä. Tätä jäsenmäärän vä­hentymistä
pidetään eräissä piireisr
sä lannistavana seikkana, j a jopa
simä määrin, että v i i t t a i l l a a n taka-askelten
ottamiseen. Kuinka mo­nessa
piirissä tuo väitetty jäsenmää­rän
vähentyminen on tapahtunut,
ei tämän k i r j o t t a j a l l a ole" varmuut­t
a ; tiedän vain sen, että jäsenmää­rämme
viidennessä piirissä on pysy­nyt
kutakuinkin samassa, k u i n mis-'
sä se öli ennen uudelleen järjestä­mistä.
M u t t a jäsenmäärän runsaus —
n i i n hyötyisaä kuin se pelkästään
jäsenverotulojen kannalta katsoen
l i e k i n — ei suinkaan ole todellisen
kommunistisen puolueen perusehto­j
a . Nämä jäsenmäärän vähentymis­tä
valittavat toverit unhottavat en­siksi
sen, ettei kommunistista, puo­luetta
rakenneta kädenkääntessä;
j a toiseksi sen, että puolueemme
jäsenillä on uudelleen järjestämi­sen
tapahtuessa ollut v a h ^ s o s i a l i ­demokraattinen
perintö n i i n ^organi­satorisesti
kuin periaatteellisestikin.
Kun tämmöisestä materiasta o n r y h ­dytty
puoluettamme uudelleen r a ­kentamaan,
j a k u n väin varsin har­voissa
paikoissa — jos missään —
jäsenissä ilmenevää sosialidei£ok-raattisuutta
on asetettu esteeksi
pahtui, siitä j a sos.-:d€m. johtajain
"isänmaallisuudesta'' lähemmin t o i -
esssa kirjotuksessa. ,
ryhmän jäsenyyteen pääsyUe. niia
ei ole lainkaan ihme, vaikka täo-moiset
jäsenet pieneen ryhmään
jouduttuaan tuntevatkin avutto-muutta
j a eristäytyneisyyttä. Edel­leen
me tiedämme, että sosialide-mokraarrisessa
puolueessa on mooi
jäsen ollut mukana vain pelkistä
seurustelu- t a i muista samankaltai-sista
syistä, omaamatta lainkaan
luokkataisteluvakaumusta. Tämmöis-täkin
ainesta on uudelleen järjeae-l
y n aikana kulkeutunut muassanjae
järjestönniodosta toiseen. • Mntta
tämmöinen aines ei kelpaa komniB-nistisen
puolueen rakennuspnuksL
E l l e i se eristäytyneisyyden, seura­elämän
puutteen takia jää pois r i ­veistämme,
olisi se erotettava puo­lueestamme,
johon työn ja pääoman
välinen yhä kiihtyvä ristiriita tw)
jatkuvasti uusia rekryyttejä. Tä­ten
siis mahdollista jäsenmäärän —
j a myös jäsenverotulojen —-vähen­tymistä
on pikemminkin pidettävä
rohkaisevana kuin lannistavana seik­kana.
, Vallankumouksellista liiket­tä
e i kuitenkaan viime tingassa voi-da
rahalla saattaa onnelliseen rat­kaisuun,
vaan tarvitaan siihen hor­jumattoman
luokkataisteluvakau-muksen
omaavista jäsenistä muo­dostunut
puolue, mikä voidaan ke­hittää
v a i n uudelleen järjestelyn ja
bolshevisoimisen kautta.
Eristäytyneisyyden tunteen syn-nyttäjänä
on huomattavissa vielä
eräs toinenkin syy, jota voi nimit­tää
vaikka puoluekoneiston kankeu­deksi.
Puolueemme toimeenpaneTa
keskuskomitea — samaten myös
kaupunki- j a kyläkomiteat - r - on
varattu sihteerillä, poliittisella jär­jestä
jällä j a ammatillisella järjestä­jällä;
lisäksi on keskuksessa knio
myöSy alemmissa järjestöissä itse-k
u l l a k i n kielellä agitatsioni- ja pro-pagandakomiteansa.
Puolaekoneb»
ton kankeus ilmenee juuri naiden
itsekutaikin eri alaa edustavien,
ylempien j a alempien puolue-elimi­en
valitsemäin toimitsijain välisen
yhteyden puuttee'ssa. Tokkopa toi­meenpanevan
keskuskomitean aa-m
a t i l l i n e n järjestäjä on ollut jat­kuvassa
kosketuksessa yhdenkään
kaupunkikomitean valitseman am­matillisen
järjestäjän kanssa; sana
pitänee paikkansa toimeenpanevan
keskuskomitean poliittiseen järjes­täjään
kuin myös kansallisiin agi­tatsioni-
j a propagandakomiteoiiii
nähden. Näin ollen ovat kaupunki-j
a kyläjärjestöjen toimitsijat SUB-:
f e l t a osalta jääneet oman aloteky-kynsä
v a r a a n . . E i siis ole ihme,
jos luokkataisteluvakaumuksen o-maavainkin
toverien keskuudessa
toisinaan ilmenee eristäytyneisjj-den
tunne, mikä johtuu puoluei>
neistomme uutuudesta tai kankeu­desta.
Mutta puoluekoneistoume
nykyinen kankeus ei suinkaan «le
lannistava kokemus toverille, joh
katselee, k a i k k i a asioita — siis pniv
lueen rakentamistakin — kehityspe-'
Täiseltä kannalta; päinvastoin ia
tätäkin kokemusta pidettävä rohisi-,
sevana havaintona.
Ylläolevan pohjustelun perusteel-:
l a päätettäköön puolueemme nai^;
leen järjestämisestä ja bolsherisoi-misesta
saaduista kokemuksista:
1) Ylimalkaisetkin viittanfc^
taka-askeleitten ottamisesta, «
on sosialidemokraattiseen järj*,
tömuotoon paluusta, on ehdotto­masti
lopetettava puoluejäsentä
keskuudessa. Työpaikka- ja asttv
toryfamille perustuva P^°|°*^
Ien se järjestömuoto, minkä
l a Canadassakin vain voidaan >
hittää ratkaisevaan taisteluna 3»
voittoon kykenevä proletariss»
etuvartiokaarti. ' J
2) Bolshevisoirainen edelljffi
että puolueeseen otettavilta 1?^
s i l t a jäseniltä vaaditaan ^
luokkavakaumusta ja -tietoism
t a j a että näitä avuja vailla
vai, puolueemme riveissä
doUisesti löytyvät jäsenet tnC»»
ensi tilassa erottamaan.
3) Puoluekoneisto on
joustavammaksi, mitä.
muun muassa se, että yk
j a alempien puoluepiirien
litsemat toimitsijat — ^^'i^
merkiksi poliittiset järjeg
j . n . e . — ryhtyvät säännoUff^
vuorovaikutukseen tomcn
s a kanssa.
YHDENTEKEVÄÄ
P ^ p i : Mntta hyvä J ^ ^ ^
l e t smä usko taivaaseen, nJJS