1923-03-15-02 |
Previous | 2 of 4 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Oaaadan sDomalaisen työväestön äänenkannattaja. 0me8- Ijfjr Sudburyssa, Ont, joka tiistai, torstai ja lauMitai. H. PURO. Vastaava toimittaja. VAPAUS (Uberty) . The only organ of Finnish Worker8 iii Canada. Pnb- W»eö in Sndbury. Ont, every Tnesday, Thnrsday and Advertising rates 40c per col. Inch. Minimum cnMge for aingJe insertion 75c. DiBCOunt on standmg advertiae» Bjeni •Ths Vapana is the beat advertising mcdjum among H P Kjnnish People in Canada. Canadaan yksi vk. $4.00, pooli vk. $2.26, kolme kk. 01.60 ja yksi kk. 75c. , ,. , YhdyBTOltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.60, pooli vk. P . 0 0 ja kolme kk. $1.76. , 'n x . » \ - Tilaukaia, joita ei seoraa raha, ei tolia lähettämään, naitsi asiamiesten joiljy on takaokset Ilmotushinta kerran ^ palstatuumalta. Suurista i ulaistuista ilmotulisista 40e. motoksista sekä ilmotuksista, Joiaen'tekstiä .«i joka kerta motiteta annetaan tuntuva alennus. Kuoloilniotukset |2.00 kerta ja 60c, lisää JolöiiscUa muiatovärsyltä; nimenmuutoälmotukset 60c. kerta, $1.00 koli)»ekerta8; avioeroilraotokset $2,00 kerta, $300 ikalcsikertaa; syntymäilmotukset $1.00 kerta; ha-lutaantieto- ja osoteilmotukset 50c. ikerta, $1.00 kolme-kertaa, >-Tilapätiilmotuksista pitää raha seurata mukana.; • '. . • • ^ B«fl^tered at tfae^Post Office Department, Ottawa, as oecond class matter, . Tiistain lehteen flijotot ilmotukset pitää olla konttorissa lauantaina, torstain lehteen tiistaina j a lauantain . lehteen torstaina kello 3. vaan ,päiavastoM, se tahtoo säilyttää päämääräpyrki-mykfiensä )a periaatteensa, arvosteluvapaulensaJa järjestöllisen olemassaolonsa, tehden tämän työväenliik- Ikeen edelleen kehityksen välttämättömyyden vuoksi, jnutta sen sijaan yiiteinen toiminnan ohjelma voidaan .muodostaa .sellaisten välillisten työväenluokan taistelujen [pohjalle kuin — , 1. taistelu työttömyyttä vastaan :2, avonaisen työpajan vastustaminen _ 3. itäistiälu 'kahdeksan tunnin työpäivän puolesta 4. ;taisteiu puhevapauden puolesta 5 . taistelu lakkovahdintaoikeuden puolesta 6. läistelu hallituksen ja yksityisien työnriistajäin Biikkijäjärjeatelmää vastaan.. X läistelu lakkojen murskaamistarkoituksissa, an-aKStttja (BStetuomioita vastaan. & laifltelu täydellisten poliittisten ja taloudellisten snhtdtlen yEaruslamisen puolesta Neuvosto-Venäjän IcaD^ssa. 9. laist^u «valtion poliisi- ja sotilasvoimain käyttöä vastaan ibikkataisteluissa. fmkm ariMp - mi fnotts jWork€rspuolne ja yhteisrintama Canadan W6rker3puolueen toinen konventioni käsitti, että työväenluokan yhteistoiminta, voimakkaan yhteisen rintaman muodossa «n välttämättömyys sekä työväen tämänpäiväisissä taisteluissa yhdistyneen pääoman hyöickäyiiiJiä vastaan, kuin myöskin lopullisessa päämäärätaistelnssa kapitalismin kiristämiseksi Ja työ-läistasavallan perustamiseksi. Pnoluekonventioni hyväksyi yhteisrintaoMlkysyrayksessä seuraavan päätöslauselman: Työväki kaikkialla fliailmassa löytää itsensä tänä päivänä pääoman säälispättömän hyökkäyk»«j-kohteena, joka pyrkii murskaamaAO sen taisteliAengen, pirstomaan sen järjestöt ja alentamaan sen elämän «tan-dartin. Tämä pääoman offensiivi pukeutuu erilabi^ muotoihin eri aikoina, toisella kertaa sen hyökklys kohdistuu kahdeksan tunnin työpäivää vastaan, toisella palkkojen alennukseen tai avondsen työpajan aikaansaamiseksi, ja lopuksi riisuu pääoma julkisesti kan-sanvaltanaamarmsa, terroriseeraten ja jnurskaten sää-limättömästi työväenliikkeen fascistidiktatuurin avulla, nämä porvaristoelementH repien oman perustuslakinsa, painaen työläiset orjuuteen aseellisella pakkovoimalla, polttaen työväen unioitten kokoushuoneet jne. Tämä kapitalistisen offensiivin fascistimuoto ei ole ensinkään odottamaton Amerikassa, sikäli kuin olosuhteet edelleen kehittyvät. Canadan työväellä on l6 kokemuksensa Winnipegin lakon kansaldiskomitean kanssa, Monista historiallisista syistä työväenliike ori onnettomasti hajaantunut ja saamattomuuden tilassa tänä hetkenä, ollen pääoman poliittisen ja teollisen orjuutuksen alaifleha. Mutta jos työväki mielii asettua tehokkaaseen vastarintaan turvatakseen itsensä (joskus tämä pääoman hyökkäys on näennäisesti kohdistettu yain n.k. «äärimäisiä» järjestöjä vastaan, nvutta todellisuudessa työväkeä vastaan kokonaistiudessaah), on työläisten, huolimatta siitä missä määrin he eroavat pää-määräpyrkimyksissä ja periaatteissa, muodostettava yhteinen taistelurintama sekä poliittisella että taloudelliv sella alalla, ?i:V.r5^assa, missä työväenliikkeellä on jo pitempi-aikaineiL: kehitys takanaan, missä heillä on jo suuria työläisten joukkopuolueita kokoomuksen muodossa, ja missä on jö kd"Jueiiy työraaaneuvostoliike, jökä flfilfia sellaiselle kokoomukselle pohjan j a taisteluvoiman, ylf teisrintama löytää itselleen jo tulkintarauodon työväen hallitnsvaalimuksena, joka tulisi olemaan työläisten vaslustusvoimana pääoman hyöMcäyslä vastaan. Taas täällä, missä työväenliike on vielä niin takapajuinen, eitä vanhanaikainen amraaltiunionismi on määrävänä tekijänä teollisella alalla* ja missä suurin osa meidän tvöläjsi§lämme ei ole vielä pienimraässäkääii määrin kiinnittänyt mitään huomiota itsenäiseen poliittiseen toimintaan, yhteisrintamakysymyksen tulee käsittää - a) teollisella alalla, työskentelyn olevien am-ftialliunioitteii yhdistämiseksi sarjaksi teollisuusunioita (tässä suhteessa me täysin hyväksymme Amraaltiuni-öitten Valistusliitonloiminnän), 1)) olla etunenässä Työväehpuolueen (Lahor Partyn) muodostamisessa. Koska Työväenpuolue on järjestetty federaalisilla yh-teenliittymisperusleilla, käsittäen yhtä hyvin teolliset kiiin poliittiset järjestötkin, muodostuu se täten välikappaleeksi ja perustaksi työväenliikkeen yhteisrintamalle kaikissa tärkeissä kysymyksissä. Workerspuolue ei ainoastaan vahvista aikaisempaa päätöstään työskentelystä Työväenpuolueessa, mutta myöskin selvästi käsittää välttämättömyydeksi muodostaa siitä todellisesti tehokkaan hyökkä;ävän poliittisen toiminnan välikappaleen, TVorkerspuolue näin ollen yhtyy voimistuttamaan Työväenpuolueen erinäisiä osastoja missä hyvänsä sellaisia on olemassa, ottaa alotteita Työväenpuolueen osastojen perustamisessa missä sellaisia ei ole olemassa, • sekä työskentelemään Työväenpuolueen erinäisten osien välillä kautta maan suuremman kokonaisuuden saavuttamiseksi, tai toisin sanoen, pyrkii muodostamaan siitä voimakkaan, koko Dominiota käsittävän puolueen, joka tulee olemaan täytetty todellisella proletaarisella hengellä, ja laajjdcantoisilla poliittisilla käsilybillä, nykyisien suppeitlen parlamenttaaristen käsitysten sijasta. Pohjana j a vakuutena todellisen proletaarisen Työväenpuolueen kehitykselle on kaksinkertaistetusti tehokkaat toimenpiteet työväeii unionistisessa liikkecsä. Tämä kaikki ei merkitse sitä, että Workerspuolue lulisi ylenantaraaan omat päämääränsä ja periaatteensa, Eaiiskaii josvoretken toiset kasvot PariisUaiaen loverilehli on saattanut päivänvaloon erään hena IXariadio iSalaisen kertomuksen, joka asettaa Poincaroi fiidinn josvoretken uuteen räikeään valaistukseni. E i ole kysymys vähemmästä kuin koko Äei-ninmaan anastamisesta. Ranskalaiset imperialiatit puolustavat tätä anastusta kansallisen .puoluMukseo välttämättömyyden perusteella. Mutta missään tuon «alaisen/kertomuksen kohdassa ei Reioinmaata mainita sotilaallisen asemansa kannalta ja Poincarekin niaiaitsi tunnetussa parlament-tipuheessaan, missä hän puoluäi sotilaallista toimintaansa, vain «vissin kansallisen puolustuksen välttämättömyyden ». Ei ole tällä haavaa puhe vain kuuluisasta luonnollisen rajan ja «Reinin vartio2>-politiikasta. Silla mail-mansota on osoittanut, etteivät sellaiset virrat kuin Reini, enää merkitse mitään vakavampaa haittaa sotaliikkeille. Mutta mitä Ranskan militarismi niin kiihkeästi havittelee Reinmmaassa, on sen vahaiset väri-ainelaitokset, jotka päivässä voidaan muuntaa myrkkykaasujen valmistuslaitoksiksi. Koko maailma tuntee kehityksen, minkä kaasusota saavutti viime kansainteurastuksessa. Ypernui helvetissä olleet ententen sotilaat eivät ikinä unohda saksa-laisten ensimäistä kloorikaasuhyökkäystä 1915. Samoin muistavat he aina näiden kaasukraiiaatit ja niiden vaikutiJtsen'. Saksalaisten nopea. eteneminen sodan alkuvuosina johtui yksinomaan sinikaasim suurisuuntaisesta käyttämisestä. Ja Ludendorffin muistelmain mukaan käytti saksalainen tykistö 70 pros. kaasuammubra. ' Tämän uhan johdosta teki liittoutuneiden sotajohto vuodesta 1917 lähtien mitä suurempia ponnistubia luodakseen itselleen vastaavan kemiallisen teollisuuden. Uhrattiin satumaisia summia, jotta olisi mahdollisimman pian saatu rakennetuksi valtaisia kemiallisia laitobia ja varatuksi niille välttämättömät raaka-aineet. Mutta vasta heinäkuussa 1918 oli liittoutuneiden kasutuotanto kehittynyt niin pitkälle, että ge pääsi tasapainoon sak- Baiaisen tuotannon kanssa, Äfutfs liun ranskalaiset ja englantilaiset kemialliset tehtaat oli perHStettu yksinomaan sotatarkoitusta" yar-ten, kävivät nämä sodan jälkeen arvottomiksi. N^äin ei ollut laita Saban kemiallisen teollisuuden, Nämä muo-uostuivat heti kohta mitä olivat olleet ennen sotaa: tuo-tantokykyisiksi väriainetehtaiksi. Ranskakisteii ja englantilaisten laitosten sen sijaan oli joko kadottava taikka oli ne pohjiaan myöten uudelleen muokattava. Muutamat luyut valaisevat Saban väriteollisuuden vaitä-aaeraaa ittaallmaaiai Saksan sota-aikainen yäriai; tietuotalito ttöusi 160,000 tonniin muun liiäailman kö-kOHaistuotahtoa, noin 50,000 tonnia, vastaan. Ranskan äotatarkoitustuotanto vuonna 1918 teki 18,000 tonnia, multa on se tähän mennessä vähentynyt 9,000 tonnibi. Saban, murhaava ylivoimaisuus tällä alalla on sil-määnpislävä. Sillä väriaineista saatiin ybinkertaisella muunnosprosessilla nykyään tunnettu tukahduskaasu. Tämän nojalla on voitettu ja aseista riisuttu- Saban vielä nytkin sotilaallinen suurvalta. Vaikka sillä ei enää olekaan suuria sotiiasjoukkoja^öh sillä käytössään maailman suurimmat kemialliset tuotantomahdollisuudet. . • ^ • /•;„• Versaillesin rauhansopimus on kosketellut tätäkin seikkaa. Se antoi Sabälle muodollisen myrkkykaasu-valmistuskiellon. Lisäksi valvotaan kaikkia Saksan väri-ainehtetaita. Mutta tällainen valvonta ei luonnollisesti merkitse mitään, koska niiden tuotanto on yksinomaan "rauhanajan tarvetta varten ja koko maailmalle välttämätöntä, mitä tuotantoa ei siis voida rajoittaa taikka lopettaa saattamatta koko kuluttavaa maailmaa päälaelleen. Tämä aineellinen mahdottomuus riisua Saksaa aseistaan tässä suhteessa on tuottanut Ranskan yleisesikunnalle ja hallitukselle,'jorka mihin hintaan hy\änsä pitää kiinni maan ylivallasta, mitä suurinta päänvaivaa. Kaiken tämän johdosta ei ole vaikeata käsittää, minkä takia Ranskan militarismi ikäänkuin hypnotisoituna tuijottaa Saksan väriainetditaisiin, jotka ihmeellisen sattuman kautta kaikki ovat kuin tilaidcsesta Reinin-maassa, minne Poincaren rosvojoukot ovat marssineet. Anastamalla Reininmaan. hankkii Ranskan imperialismi ylivallan kemiallisessa teollisuudessa, mikä samalla merkitse^ myös ehdotonta sotilaallista ylivaltaa. Tätä seikaa on muuten Yhdysvaltain sotajohto kaikkein ensimäisebi vakavissaan pohtinut, sillä jo vuonna 1910 kirjoitti amerikalaisen suuren päämajan kemiallisen osaston johtaja, kenraali Fries, että «kemiallisen sodan yleinen toteuttaminen maalla, vesillä ja ilmassa voi tuottaa kistämättömän ylemmyyden maalle,'joka tällä alalla kykenee eniten tuottamaan.» Tukholmalainen toverilehti Idrjot-taa helmikuun 23 pn numerossaan; Muutamia vuosia ennen maailmansodan puhkeamista esitti Jean Jau-res —• tuo jalo ranskalainen refor-mistisoslalisti, — laajassa teokses; saan cUuisi Arraeija> kysymyksen uuden armeijan välttämättömyydestä, armeijan, jolla olisi lyhempi har-joitusaika, jonka perusteena olisi miliisijärjestelmä jne. Lyhyesti sanoen puolsi hän innokkaasti demokraattista armeijaosas,tQa-,-KfiJgii~iä-nen suunnitelmassaan oli vain S J pikku virhe, että ofi kysymyksessä armeija kapitalistisen yhteiskunnan suojaksi ja turvaksi, armeija, jonbi tehtävänä aina olisi ollut — olipa se organisoitu miten «demokraatti- 8e8ti> tahansa — porvarisluokan puolustaininen. Vasta useita -vuosia myöhemmin kasvoi esiin todellinen uusi armeija, jonka sotilaat eivät olleet shakki-nappuloita kenraalien käsissä ja jonka tarkoituksena ei ollut diplomaattisten juonittelujen ja kapitalistien etujen edistäminen, vaan armeija, jonka koko tekoa johti vain ajatus sen maan vapauden ja oikeuksien puolustamisesta, minkä kansa oli taistellut itselleen: Venäjän punainen armeija. Marraskuun ensi päivinä 1917 taistelivat vallankumoukselliset työläiset ja vanhan venäläisen armeijan jätteiden sotilaat kylki kyljessä Pietarin ja MoskovaA kaduilla Kerenskin kadetteja ja apujoukkoja vastaan. Näissä taisteluissa kiteytyi sen punaisen armeijan ydin, mistä, muodostvd Neuvosto-Venäjän vahva tuTci useiksi kuukausiksi eteenpäin. Osoittautui kuitenkin pian, ettei tämä ollut lähestulkoöiv kaan riittävä puolustamaan proletaarisia valloituksia hyökkääviä v i hollisia vastaan. . Maailmanimperia-lisDiin kaikki: voimat keskitettiin murskaamaan tuo uhkarc^.kea kansa kaukana idässä, joka oli uskaltanut ravistaa päältään vuosisatoja vanhat kahleensa, vapautua ja pyrkiä ohjaamaan itse itseään. Venäjän rauhan- j a aseistariisumisehdo-tukset hyljättiin pilkalla, vain yksi hallitus — Saksan keisarin— alkoi neuvottelut ja onnistui Venäjä-i heikkouden nojalla pakottaa tämä suunnattomiin ehtoihin. Venäjän uusi johtava luokka — vallankumoukselliset työläiset — olivat selvillä siitä, että imperialistit uhkasivat joka puolelta murskata. se.l vapaan tasavallan. Ja niin syntyi punainen armeija dekreetin nojalla vuoden 1918 alussa. • Harvoin taikka ei koskaan maailmanhistoriassa on jotakin armeiju niin vaikeissa olosuhteissa luotu niin lujaksi ja iskuvoimaiseksi. Se suoraan sanoen poljettiin esiin maasta. Se vaatetettiin, varustettiin ja koulutettiin keskellä tulista: taistelua. Kaikkialla, joka rajalla tapahtui kesällä 1918 kapinoita ja vihollisten hyökkäyksiä. Etelässä ryntäsi Kras-nov eteenpäin, idässä, Uraalilia, WolBalla ja Siperiassa kapinoivat tshekkoslovakialaisei: yrn. Kaikkialla oli vihollisia. • Siperia menetettiin, kauas yli Uraalivuorten ryntäsivät vastavallankumoukselliset miehet. Känskalaisella ja englantilaisella kullalla voideltiin auliisti kapinaa maan sisäosissa. Moskova, punaisen Venäjän sydän, ei ollut kaukana tikarinkärjestä. Mutta luottamusta ei koskaan menetetty, rohkeus ii pettänyt, punaisen armeijan järjestäjät ~ verraton Trotski etunenässä -= ty.oskentelivät sitkeästi, tarmokkaasti ja mönöstyksellä. Lehci kääntyi. Venäjän talonpojat virtasivat lippujen alle puolustamaan neuvostotasavaltaa. He alkoivat ymmärtää mikä merkitys oli sillä, ettei taantumus voittaisi. J a niin l a kaistiin viholliset! Maahantunkeutujat työnnettiin takaisin. Imperialistiset suunnitelmat tehtiin' tyhjiksi. Seuraavien vuosien kuluessa on Neuvosto-Venäjää usein uhattu, sen kimppuun hyökätty, mutta punainen armeija on ollut se rautamuuri, mihin kaikki ovat lyöneet otsansa verisiksi. Ilman tätä armeijaa ei meillä tänä päivänä olisi mitään Neuvosto- Venäjää. - Ilman Neuvosto-Venäjää olisi meillä tällä haavaa yli koko maailman taantumuksen peri-oodi, joka olisi arvattavasti kymmenen kertaa pahempi kuin mitä europalaiset valtiot nyt kokevat Kuten kapitalististen valtioiden asevelvollisuus- ja palkkasotajoukot, poliisivalta ja vankilat, 'ovat Ica-pitalisiiseji diktatuurin parhain tuki ja turva, niin on myös nykyisenä ylimenokautena punainen armeija Neuvosto-Venäjän ja samalla maailmanvallankumouksen turva. K u ten kaikissa aikaisemmissa mullistuksissa suorittaa myös proletaari' sessa vallankumouksessa — taikka ehkä juuri sen takia, että se on olemukseltaan taloudellinen vallar-kumous :— fyysillinen voima ratkaisevaa osaa. Marxin sanat siitä, että arvostelun aseet eivät koskaan voi korvata aseiden kritiikkiä, saa myös tässä täydellisen sovellutuksensa. Samalla kun me ojennamme Venäjän taisteleville veljille, punaisen armeijan urheille sotilaille jä sen tarmokkaalle johdolle vejenkäden ja kätkemme siihen hiljaisen lupauksen tulevaisuudesta, on ruotsalaisilla kommunisteilla täysi ayy korostaa amerikalaisen'runoilijan sanoja, kun tämä antaa punaisten sotilasten laulaa: Puna-armeijaa oomme me miljoonat. Ja aseit'emme me laske, kunis koittanut mailman- on kumous. Kovat kaikuvat ratsumme kaviot. Te tähdet voitteko seisauttaa? Yli Venäjänmaan, pyhän äitimme tään, lakeuksien, tundrain me kiidämme vapautta nyt saattaen teille. Kera teidän me valmiit veljesty-määs. Mut ellette sodasta lakkaa, niin valmiita myöskin me hyökkäämään. Ja me ryntäämme sotisovin vankoin ' niin. Yks kaks yli vuortenne käymme. ja kas, " - tuhat virstaa teidät me työnnämme • taa,' • : • - • \. ja siiistamme suinpäin järveen. Kovat kaikuvat ratsumme kaviot. Ja aseit' emme me laske, kunis koittanut mailman on kumous! Canadan 'dollarifita LSHETYSKySTANNUKSETx LÄHETYSKULUT: 40c lähetybista alle ^30; 50c lähetyks. t&sL 40; 60c lähetyks. |40—$60j 76c lähet ?60—$ioo. y y T dan'dollarin 25c sadalta dollarilta lisää. — Sähkösanoma* lähetybille $3.60 lisämabn. Torontossa ottaa rahavälitybiä vastaan A . T. Hill, 557 BJ^^J viev7 A v e Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänne. Tiedustelkaa hintoja y. m. Suurimpien valtamerilinjpjen valtuutettu asiamies BOX 69. V A P A U S , Pilettiliike tehtävä J, V . Kftnnaston nimessä. SUDBURY. ONT. Toveri Hautamäki tiukkaa tämän lehden edellisessä numerossia Indus-trialistilta vaiätausta kysymykseen: «missä ovat -Krosntadin vallankumo-uksellisetj Ja hän on arvannut oikein — Industrialisti ei tule siihen vastaamaan. Miitta sen sijaan se tulee heittämään uutta kuratulvaa toveri Hautamäen ja muiden vallankumouksellisen työväenliikkeen toimihenkilöiden silmille. Tällainen tulee olemaan Industrialistin vastaus. Mainitulla lehdellä^ olisi niin paljon v a s t a a mistä vallankumouksellista työväenliikettä vataan tekemistään synneistä, että se on kykenemätön tekoihinsa milloinkaan vastaamaan. Se on samallaisessa tilassa kuin auttamaton rapajuoppo, joka tuntee olevansa kykenemätön enään parantumaan ja siksi-juo, juo, juo yhä edelleen. Mutta oli silti aivan oikein toveri Hautamäeltä tehty, tiukata tätä vastausta. Sillä he joukot, jotka ovat vielä tähän asti kulkeneet mainitun lehden ja sen agenttien ri-koksellisen agitatsionin kelkassa, joutuvat tämän johdosta ikäänkuin tarkistamaan muistiaan, että mitä kaikkea saastaa heille oikeastaan onkaan syötetty. Ja nämä vaativat hengessään'Vastausta. He alkavat etsiä selitystä Kronstadin <teQlli-suustyöväestön vallankumoukselle» jft monille muille tärkeille kysymyK-sille. Ja he löytävät näille'kysymyksille oikean selityksen ainoastaan kommunistisen liikkeen periaatteissa jä taktiikassa. Näiden valossa heille selkiää nykypäiväinen ja lähitulevan ajan luokkataisteluproblee-mit. Ei ole mitään pelkoa vallankumouksesta! Tällaisen lohduttavan vakuutuksen ovat porvarit taas saaneet. Mistäkö! Englantilaiset työväen johtajat ovat murtaneet leipäii kuninkaan ja kuningattaren kanssa. Ovat esiintyneet polvihousuissa, silkkisukissa ja kaikin puolin matkineet säädyllisiä hovitapoja. Tämän johdosta on porvari vakuutettu, ettei näissä johtajissa ole rahtuakaan, vallankumouksellisuutta eikä niin ollen mitään pelättävää. Ja siinä he" ovatkin* täysin oikeassa. Tämän lisäksi, että nämä johtajat olivat kreivi ja kreivitär Asterin järjestämissä päivällisissä kuninkaallisten ja muiden ylhäisten seuralaisten kanssa, täydessä luokkasovussa, on porvari' saanut valcuutuksia, että tällainen seurustelu tulee jatkumaan, sillä työväenpuolueen parlamentti johtaja J . Rainsay MacDo-näld, J . R. Clynes, James Thoinas, Philip Snowden ja tämän lisäksi joukko muita työväenpuolueen parlamenttiedustajia on suostunut kuninkaan ja kuningattaren. kutsuun mennäkseen päivällisille Englannin hoviin, Buckingham palatsiin aivan näinä päivinä. Mutta samalla kun nämä johtajat tulevat yhä läheisempiin suhteisiin ja yhä enemmän suosituibi ylhäisissä pireissä, erkaantuvat he joukoista, joukot alkavat vieraantua heistä. Ja niin-saavat nämä johtajat jäädä johtajiksi ilman joukkoja ja Englannin työväenliikkeen johtoon nousee uusia voimia, jotka t u levat johtamaan sitä taistelun tielle. Jossain mielessä minä olen päässyt tykkäätnään Turkin kansan nykyään huomatuimmasta^ johtajasta, Mustapha Kemal Pashasta. Häntä täytyy ihailla jo ensinnäkin sen vuoksi, että hänessä esiintyy ikäänkuin personoituna eräällä asteellaan Turkin kansan vapaudenrakkaus ja taistelutarmo vapautensa saavuttamiseksi; Mustapha Kemal onkin johtanut kansansa imperialistisen orjuutuksen ja ulkomaisen kapitaalin riistonalaisuudesta itsenäisen ja arvonsa tuntevan kansakunnan asteelle. Tässä taistelussa on hän lietsonut Turkin kansaan talstelutarmoa ja urhoollisuutta ja kestävyyttä sellaista, mikä on antanut sille koko mailman vapautta rakastavien i h misten kunnioituksen. Eneöipää Mustapha Kemal ei mahdollisesti voine tehdä. Hänen tehtävänsä historian ^ merkkimiehenä - nähtävästi päättyy tähän. Sillä hän on vain porvari. Hän on edustanut Turkin kansaa kokonaisuudessaan sen taistellessa vapautensa ja itsenäisyytien-sä puolesta, johon taisteluun työväkikin on ottanut erikoisella tarmolla osaa. ^ . Mutta Turkissakin on kommunistinen liike; ja vaikka kommunistit ovat ottaneet valppaasti ja urheasti osaa kansansa vapaustaisteluun ui komaisia imperialistisia sortajia vastaan, on heidän ja Turkin nousevan porvariston vvälillä sovittamattomat ristiriidat, jotka nyt jo taistelun kestäessäkin ovat pyrkineet käymään kriitillisiksi.. ^ Mutta sekin mitä Mustapha K e mal on tehnyt, jo on tehnyt hänestä merkkimieheii vissillä historialli-lella aikakaudella. Ja koska hän vielä hiljattainkin piti puheen, missä voimakkaasti painosti Turkin ja Neuvosto-Venäjän läheisen ystävyyden tärkeyttä, niin minä rakastan kertoa pienen tapauksen tämän turkkilaisen vapauttajan yksityisestä elämästä, varsinkin tuplia jutulla ovat mailman imperialismin lehdet yrittäneet mustata häntä. Mustapha Keriial oli näihin asti vanhapoika, kuten minäkin. Hän ei ollut ehtinyt yhteiskunnallisten harrastustensa vuoksi menemään naimisiin, Mutta juuri hiljakkoin hän nai erään smyrnalaisen rikkaan kauppiaan tyttären. J a kun kiireim-raät taistelutehtävät antoivat hiukan väliaikaa, vietti Kemal häitään smyrnalaisessa hotellissa. Siinä ke-mujen keskellä kuiskasi hotellin isäntä Kenialille, että häneUä on hyväl-kinen Vellari^ Kemal käski isän nän heti tuoda hääpöytään kellarin maistimia. Mutta isäntä huomautti että kellari on valtion poliisien s i - netoimä, sillä Turkki on kieltolaki-maa, Kemal käski avata sinetit ja tuoda parhaimpia tavaroita pöytään.^ Isäntä totteli ja niin vieraat nauttivat kellarin antimista, tullen hyvälle ja köykäselle tuulelle. Ensi ilta hääpäivästä kului siis mainiosd. Mutta tuli vielä toinen ilta.-Häävieraat olivat nurrutuulella ja orkesterin' soittaessa oli tanssisalin lattia tyhjL Kemal käsitti heti mikä on vikana. Hän kutsutti isännän luokseen ja käski hänen niidestään noiitaa kellarista ilolientä. Mutta isäntä huomautti, että se on jälleen sinetöity. Kemal käski avata sinetit. Ja kun hän on Turkin valtakunnan pää, niin avattiinhan ne. Hääväki tuli jäUleen iloiselle, h i l - peälle tuulelle ja tanssikin sujui taas mainiosti. Ja vaikkakaan Kemalin häätanss e i s s a ^ tapahtunut mitään häiriöitä, ovat täkäläisetkin porvarikhdet pitäneet hänen häämenoistaan kauheaa melua, yrittäen mustata ja parjata häntä. Mutta olisipa kuka hyvänsä meistä ollut Kemalin sijalla, niin eikö olisi menetellyt samoin. Tottamaar minä ainakin, jos häitäni tanssittaisiin sei laisen täysinäisen kellarin päällä, avauttaisin sen, jos vain olisi siihen valtaa ja varoja. Ja mitenkäs nämä meidän porvarit remmastavat? Olihan tässä paljonkin puhetta kuinka toista vuotta sitten pidettiin Ontarion parlament titalolla «Last Night Party>,, jossa ei viinoista, konjakeista ja ilonaisis-ta ollut puute. Ja eikö ole toista pitää pikkuilot sellaisessa erikoisti, laisuudessa, kuten häissä, jokj harvinainen tapaus ihmisen elämis. sä, kuin se että remmastaa paria, menttitalolla, joka ei suinkaan oli sopiva sellaiseen tarkotukseen. • • Lloyd George-parkaa minun l iy sääli. Hän nimittäin, ukkopaha, V pääministerin virasta poisjäätyaäi joutunut aivan puille paljaille, jj vaikka^ hän k i r j o i t teleekin ahkeraa suurille" uutistoimistosyndikaateffle, jotka maksavat hiukan enempi piC tatuumalta kuin meikäläisten kj-näv tuotteista on totuttu saamaan, ei ^"!t„"!!iJ3^"^ varat tahdo sittenkään riit-tää Espanjan matkoihin, ja muiiiia ylhäisiin h u v i t t e l u i h i n . Joten äijä-paha on nyt j o u t u n u t petlaamaaa kuviaan. Hän On nimittäin Ameri- •kaä myöten ilmoittanut, että iä nen kuviaan, j o i h i n hän kirjoittaa omakätisesti, nimensä, on saatavissa li hänen v a l o k u v a a j a l t a a n , hintaa ci ilmoiteta, mutta tietenkin tämä iiinr S| l a ei ole aivan pilkkahinta, sillä Mu on kuuluisa mies. Lohduttavana puolena siis tässä on se, ett^r'^ hänellä on yhtä jos ei toista keinoa toimeentullakseen. Toista SO; on meikäläisten pännä-miesten. Mehän kirjoitamme vain köyhille työväenlehdille j a siitä ef suurta murua suuhun heru, ja siitäkin usein riidellään, eikö meikäläiset pännämiehet tulisi vielä hiukan pienemmällä murulla toimeen, jottei vain t y ö v ä e n . tarvitseisi mitään uhrata oman luokkansa herättämiseksi ja vapauttamiseksi. Ja jos rupeaa kuyiaari p e i l a a m a a n — joka sekin :on k y s e e n a l a i s t a ostaako niitä, kukan — niin nostavat yhtä suu-fen rähinän kuin Martti-Sedän k u vien myynnistä. Mutta on meillä sentään yksi hy. vä pi^oli, jota porvarillisilla kjTiä-miehillä ei ole. Ja se hyvä puoli voittaa kaikki meidän asemamme huonot puolet. Me kirjoitamme m^ ilman historian suurimman asian puolesta, me saamme kirjoittaa sy dämemme ja sielumme puhtaalla vakaumuksella oman luoTckamme jakoko i h m i s k u n n a n vapauden puolesta. Me saamme kunnian edustaa uuden yhteiskunnan f i l o s o f i a a j a taistelua uuden mailman järjestyksen puolesta. —- Punikki "'f i ,1^ Kysymys C. W. P . Suomalaisen JärjeilSn toimeenpanevalle komitealle Onko tämä oikein tehty kun osas ton jäsenkirjuri tilasi kaksoisstämp-piä, niin sihteeri lähetti työttömyys-stämppiä, perimällä niistä täyden maksun, selittäen muka että I^a'''- soisstämppiin ei ole painettu maksn-määrää enää, iuten on .vksi'?^-' stämpeissä 50c. Pyydän että t. P-vastaa tähän Vapaudessa. ta •Motto: Saispa kuulla mailn» kummakseen miten täälläkin taistellaan- • Ihanteen jalon aatteen aktanm, joka korsikin kannetaan. Viime kesänä pei-ustettiin kyläj®^ me: kaivostyöläisten unio, ta^oua lisen liikkeen oltua miltei kokos*^ lamassa paikkakunnallamme aikaa. Nuori unio onkin »a^not^ kokolailla vUkkaan huom^""^, seen, etenkin e n ^ kiel- V keskuudessa, oUen'sen Jä^enlo*-" kyään noin 350 vaiheiUa. Too ei tosin ole kauttaaltaan " f . verraten kaivostyöläisten irn^^^ rään ympäristöllä, Jo^a ^ _ 3,000. Mutta kun mainiitttun i .'f •
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, March 15, 1923 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1923-03-15 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus230315 |
Description
Title | 1923-03-15-02 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text |
Oaaadan sDomalaisen työväestön äänenkannattaja. 0me8- Ijfjr Sudburyssa, Ont, joka tiistai, torstai ja lauMitai.
H. PURO.
Vastaava toimittaja.
VAPAUS
(Uberty) .
The only organ of Finnish Worker8 iii Canada. Pnb-
W»eö in Sndbury. Ont, every Tnesday, Thnrsday and
Advertising rates 40c per col. Inch. Minimum cnMge
for aingJe insertion 75c. DiBCOunt on standmg advertiae»
Bjeni •Ths Vapana is the beat advertising mcdjum among
H P Kjnnish People in Canada.
Canadaan yksi vk. $4.00, pooli vk. $2.26, kolme kk.
01.60 ja yksi kk. 75c. , ,. ,
YhdyBTOltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.60, pooli vk.
P . 0 0 ja kolme kk. $1.76. , 'n x . » \ -
Tilaukaia, joita ei seoraa raha, ei tolia lähettämään,
naitsi asiamiesten joiljy on takaokset
Ilmotushinta kerran ^
palstatuumalta. Suurista i
ulaistuista ilmotulisista 40e.
motoksista sekä ilmotuksista,
Joiaen'tekstiä .«i joka kerta motiteta annetaan tuntuva
alennus. Kuoloilniotukset |2.00 kerta ja 60c, lisää
JolöiiscUa muiatovärsyltä; nimenmuutoälmotukset 60c.
kerta, $1.00 koli)»ekerta8; avioeroilraotokset $2,00 kerta,
$300 ikalcsikertaa; syntymäilmotukset $1.00 kerta; ha-lutaantieto-
ja osoteilmotukset 50c. ikerta, $1.00 kolme-kertaa,
>-Tilapätiilmotuksista pitää raha seurata mukana.;
• '. . • • ^
B«fl^tered at tfae^Post Office Department, Ottawa, as
oecond class matter, .
Tiistain lehteen flijotot ilmotukset pitää olla konttorissa
lauantaina, torstain lehteen tiistaina j a lauantain
. lehteen torstaina kello 3.
vaan ,päiavastoM, se tahtoo säilyttää päämääräpyrki-mykfiensä
)a periaatteensa, arvosteluvapaulensaJa järjestöllisen
olemassaolonsa, tehden tämän työväenliik-
Ikeen edelleen kehityksen välttämättömyyden vuoksi,
jnutta sen sijaan yiiteinen toiminnan ohjelma voidaan
.muodostaa .sellaisten välillisten työväenluokan taistelujen
[pohjalle kuin — ,
1. taistelu työttömyyttä vastaan
:2, avonaisen työpajan vastustaminen _
3. itäistiälu 'kahdeksan tunnin työpäivän puolesta
4. ;taisteiu puhevapauden puolesta
5 . taistelu lakkovahdintaoikeuden puolesta
6. läistelu hallituksen ja yksityisien työnriistajäin
Biikkijäjärjeatelmää vastaan..
X läistelu lakkojen murskaamistarkoituksissa, an-aKStttja
(BStetuomioita vastaan.
& laifltelu täydellisten poliittisten ja taloudellisten
snhtdtlen yEaruslamisen puolesta Neuvosto-Venäjän
IcaD^ssa.
9. laist^u «valtion poliisi- ja sotilasvoimain käyttöä
vastaan ibikkataisteluissa.
fmkm ariMp - mi fnotts
jWork€rspuolne ja yhteisrintama
Canadan W6rker3puolueen toinen konventioni käsitti,
että työväenluokan yhteistoiminta, voimakkaan yhteisen
rintaman muodossa «n välttämättömyys sekä
työväen tämänpäiväisissä taisteluissa yhdistyneen pääoman
hyöickäyiiiJiä vastaan, kuin myöskin lopullisessa
päämäärätaistelnssa kapitalismin kiristämiseksi Ja työ-läistasavallan
perustamiseksi. Pnoluekonventioni hyväksyi
yhteisrintaoMlkysyrayksessä seuraavan päätöslauselman:
Työväki kaikkialla fliailmassa löytää itsensä tänä
päivänä pääoman säälispättömän hyökkäyk»«j-kohteena,
joka pyrkii murskaamaAO sen taisteliAengen, pirstomaan
sen järjestöt ja alentamaan sen elämän «tan-dartin.
Tämä pääoman offensiivi pukeutuu erilabi^
muotoihin eri aikoina, toisella kertaa sen hyökklys
kohdistuu kahdeksan tunnin työpäivää vastaan, toisella
palkkojen alennukseen tai avondsen työpajan aikaansaamiseksi,
ja lopuksi riisuu pääoma julkisesti kan-sanvaltanaamarmsa,
terroriseeraten ja jnurskaten sää-limättömästi
työväenliikkeen fascistidiktatuurin avulla,
nämä porvaristoelementH repien oman perustuslakinsa,
painaen työläiset orjuuteen aseellisella pakkovoimalla,
polttaen työväen unioitten kokoushuoneet jne. Tämä
kapitalistisen offensiivin fascistimuoto ei ole ensinkään
odottamaton Amerikassa, sikäli kuin olosuhteet edelleen
kehittyvät. Canadan työväellä on l6 kokemuksensa
Winnipegin lakon kansaldiskomitean kanssa,
Monista historiallisista syistä työväenliike ori onnettomasti
hajaantunut ja saamattomuuden tilassa tänä
hetkenä, ollen pääoman poliittisen ja teollisen orjuutuksen
alaifleha. Mutta jos työväki mielii asettua tehokkaaseen
vastarintaan turvatakseen itsensä (joskus tämä
pääoman hyökkäys on näennäisesti kohdistettu yain
n.k. «äärimäisiä» järjestöjä vastaan, nvutta todellisuudessa
työväkeä vastaan kokonaistiudessaah), on työläisten,
huolimatta siitä missä määrin he eroavat pää-määräpyrkimyksissä
ja periaatteissa, muodostettava yhteinen
taistelurintama sekä poliittisella että taloudelliv
sella alalla,
?i:V.r5^assa, missä työväenliikkeellä on jo pitempi-aikaineiL:
kehitys takanaan, missä heillä on jo suuria
työläisten joukkopuolueita kokoomuksen muodossa, ja
missä on jö kd"Jueiiy työraaaneuvostoliike, jökä flfilfia
sellaiselle kokoomukselle pohjan j a taisteluvoiman, ylf
teisrintama löytää itselleen jo tulkintarauodon työväen
hallitnsvaalimuksena, joka tulisi olemaan työläisten
vaslustusvoimana pääoman hyöMcäyslä vastaan. Taas
täällä, missä työväenliike on vielä niin takapajuinen,
eitä vanhanaikainen amraaltiunionismi on määrävänä
tekijänä teollisella alalla* ja missä suurin osa meidän
tvöläjsi§lämme ei ole vielä pienimraässäkääii määrin
kiinnittänyt mitään huomiota itsenäiseen poliittiseen
toimintaan, yhteisrintamakysymyksen tulee käsittää
- a) teollisella alalla, työskentelyn olevien am-ftialliunioitteii
yhdistämiseksi sarjaksi teollisuusunioita
(tässä suhteessa me täysin hyväksymme Amraaltiuni-öitten
Valistusliitonloiminnän), 1)) olla etunenässä
Työväehpuolueen (Lahor Partyn) muodostamisessa.
Koska Työväenpuolue on järjestetty federaalisilla yh-teenliittymisperusleilla,
käsittäen yhtä hyvin teolliset
kiiin poliittiset järjestötkin, muodostuu se täten välikappaleeksi
ja perustaksi työväenliikkeen yhteisrintamalle
kaikissa tärkeissä kysymyksissä. Workerspuolue
ei ainoastaan vahvista aikaisempaa päätöstään työskentelystä
Työväenpuolueessa, mutta myöskin selvästi käsittää
välttämättömyydeksi muodostaa siitä todellisesti
tehokkaan hyökkä;ävän poliittisen toiminnan välikappaleen,
TVorkerspuolue näin ollen yhtyy voimistuttamaan
Työväenpuolueen erinäisiä osastoja missä hyvänsä sellaisia
on olemassa, ottaa alotteita Työväenpuolueen
osastojen perustamisessa missä sellaisia ei ole olemassa,
• sekä työskentelemään Työväenpuolueen erinäisten osien
välillä kautta maan suuremman kokonaisuuden saavuttamiseksi,
tai toisin sanoen, pyrkii muodostamaan
siitä voimakkaan, koko Dominiota käsittävän puolueen,
joka tulee olemaan täytetty todellisella proletaarisella
hengellä, ja laajjdcantoisilla poliittisilla käsilybillä,
nykyisien suppeitlen parlamenttaaristen käsitysten sijasta.
Pohjana j a vakuutena todellisen proletaarisen
Työväenpuolueen kehitykselle on kaksinkertaistetusti
tehokkaat toimenpiteet työväeii unionistisessa liikkecsä.
Tämä kaikki ei merkitse sitä, että Workerspuolue
lulisi ylenantaraaan omat päämääränsä ja periaatteensa,
Eaiiskaii josvoretken toiset kasvot
PariisUaiaen loverilehli on saattanut päivänvaloon
erään hena IXariadio iSalaisen kertomuksen, joka asettaa
Poincaroi fiidinn josvoretken uuteen räikeään valaistukseni.
E i ole kysymys vähemmästä kuin koko Äei-ninmaan
anastamisesta.
Ranskalaiset imperialiatit puolustavat tätä anastusta
kansallisen .puoluMukseo välttämättömyyden perusteella.
Mutta missään tuon «alaisen/kertomuksen kohdassa
ei Reioinmaata mainita sotilaallisen asemansa
kannalta ja Poincarekin niaiaitsi tunnetussa parlament-tipuheessaan,
missä hän puoluäi sotilaallista toimintaansa,
vain «vissin kansallisen puolustuksen välttämättömyyden
».
Ei ole tällä haavaa puhe vain kuuluisasta luonnollisen
rajan ja «Reinin vartio2>-politiikasta. Silla mail-mansota
on osoittanut, etteivät sellaiset virrat kuin
Reini, enää merkitse mitään vakavampaa haittaa sotaliikkeille.
Mutta mitä Ranskan militarismi niin kiihkeästi
havittelee Reinmmaassa, on sen vahaiset väri-ainelaitokset,
jotka päivässä voidaan muuntaa myrkkykaasujen
valmistuslaitoksiksi.
Koko maailma tuntee kehityksen, minkä kaasusota
saavutti viime kansainteurastuksessa. Ypernui helvetissä
olleet ententen sotilaat eivät ikinä unohda saksa-laisten
ensimäistä kloorikaasuhyökkäystä 1915. Samoin
muistavat he aina näiden kaasukraiiaatit ja niiden
vaikutiJtsen'.
Saksalaisten nopea. eteneminen sodan alkuvuosina
johtui yksinomaan sinikaasim suurisuuntaisesta käyttämisestä.
Ja Ludendorffin muistelmain mukaan käytti
saksalainen tykistö 70 pros. kaasuammubra.
' Tämän uhan johdosta teki liittoutuneiden sotajohto
vuodesta 1917 lähtien mitä suurempia ponnistubia
luodakseen itselleen vastaavan kemiallisen teollisuuden.
Uhrattiin satumaisia summia, jotta olisi mahdollisimman
pian saatu rakennetuksi valtaisia kemiallisia laitobia
ja varatuksi niille välttämättömät raaka-aineet. Mutta
vasta heinäkuussa 1918 oli liittoutuneiden kasutuotanto
kehittynyt niin pitkälle, että ge pääsi tasapainoon sak-
Baiaisen tuotannon kanssa,
Äfutfs liun ranskalaiset ja englantilaiset kemialliset
tehtaat oli perHStettu yksinomaan sotatarkoitusta" yar-ten,
kävivät nämä sodan jälkeen arvottomiksi. N^äin ei
ollut laita Saban kemiallisen teollisuuden, Nämä muo-uostuivat
heti kohta mitä olivat olleet ennen sotaa: tuo-tantokykyisiksi
väriainetehtaiksi. Ranskakisteii ja englantilaisten
laitosten sen sijaan oli joko kadottava
taikka oli ne pohjiaan myöten uudelleen muokattava.
Muutamat luyut valaisevat Saban väriteollisuuden
vaitä-aaeraaa ittaallmaaiai Saksan sota-aikainen yäriai;
tietuotalito ttöusi 160,000 tonniin muun liiäailman kö-kOHaistuotahtoa,
noin 50,000 tonnia, vastaan. Ranskan
äotatarkoitustuotanto vuonna 1918 teki 18,000 tonnia,
multa on se tähän mennessä vähentynyt 9,000 tonnibi.
Saban, murhaava ylivoimaisuus tällä alalla on sil-määnpislävä.
Sillä väriaineista saatiin ybinkertaisella
muunnosprosessilla nykyään tunnettu tukahduskaasu.
Tämän nojalla on voitettu ja aseista riisuttu- Saban
vielä nytkin sotilaallinen suurvalta. Vaikka sillä ei
enää olekaan suuria sotiiasjoukkoja^öh sillä käytössään
maailman suurimmat kemialliset tuotantomahdollisuudet.
. • ^ • /•;„•
Versaillesin rauhansopimus on kosketellut tätäkin
seikkaa. Se antoi Sabälle muodollisen myrkkykaasu-valmistuskiellon.
Lisäksi valvotaan kaikkia Saksan väri-ainehtetaita.
Mutta tällainen valvonta ei luonnollisesti
merkitse mitään, koska niiden tuotanto on yksinomaan
"rauhanajan tarvetta varten ja koko maailmalle välttämätöntä,
mitä tuotantoa ei siis voida rajoittaa taikka
lopettaa saattamatta koko kuluttavaa maailmaa päälaelleen.
Tämä aineellinen mahdottomuus riisua Saksaa aseistaan
tässä suhteessa on tuottanut Ranskan yleisesikunnalle
ja hallitukselle,'jorka mihin hintaan hy\änsä pitää
kiinni maan ylivallasta, mitä suurinta päänvaivaa.
Kaiken tämän johdosta ei ole vaikeata käsittää, minkä
takia Ranskan militarismi ikäänkuin hypnotisoituna
tuijottaa Saksan väriainetditaisiin, jotka ihmeellisen
sattuman kautta kaikki ovat kuin tilaidcsesta Reinin-maassa,
minne Poincaren rosvojoukot ovat marssineet.
Anastamalla Reininmaan. hankkii Ranskan imperialismi
ylivallan kemiallisessa teollisuudessa, mikä samalla
merkitse^ myös ehdotonta sotilaallista ylivaltaa.
Tätä seikaa on muuten Yhdysvaltain sotajohto kaikkein
ensimäisebi vakavissaan pohtinut, sillä jo vuonna
1910 kirjoitti amerikalaisen suuren päämajan kemiallisen
osaston johtaja, kenraali Fries, että «kemiallisen
sodan yleinen toteuttaminen maalla, vesillä ja ilmassa
voi tuottaa kistämättömän ylemmyyden maalle,'joka
tällä alalla kykenee eniten tuottamaan.»
Tukholmalainen toverilehti Idrjot-taa
helmikuun 23 pn numerossaan;
Muutamia vuosia ennen maailmansodan
puhkeamista esitti Jean Jau-res
—• tuo jalo ranskalainen refor-mistisoslalisti,
— laajassa teokses;
saan cUuisi Arraeija> kysymyksen
uuden armeijan välttämättömyydestä,
armeijan, jolla olisi lyhempi har-joitusaika,
jonka perusteena olisi
miliisijärjestelmä jne. Lyhyesti sanoen
puolsi hän innokkaasti demokraattista
armeijaosas,tQa-,-KfiJgii~iä-nen
suunnitelmassaan oli vain S J
pikku virhe, että ofi kysymyksessä
armeija kapitalistisen yhteiskunnan
suojaksi ja turvaksi, armeija, jonbi
tehtävänä aina olisi ollut — olipa
se organisoitu miten «demokraatti-
8e8ti> tahansa — porvarisluokan
puolustaininen.
Vasta useita -vuosia myöhemmin
kasvoi esiin todellinen uusi armeija,
jonka sotilaat eivät olleet shakki-nappuloita
kenraalien käsissä ja
jonka tarkoituksena ei ollut diplomaattisten
juonittelujen ja kapitalistien
etujen edistäminen, vaan armeija,
jonka koko tekoa johti vain
ajatus sen maan vapauden ja oikeuksien
puolustamisesta, minkä
kansa oli taistellut itselleen: Venäjän
punainen armeija.
Marraskuun ensi päivinä 1917
taistelivat vallankumoukselliset työläiset
ja vanhan venäläisen armeijan
jätteiden sotilaat kylki kyljessä
Pietarin ja MoskovaA kaduilla
Kerenskin kadetteja ja apujoukkoja
vastaan. Näissä taisteluissa kiteytyi
sen punaisen armeijan ydin,
mistä, muodostvd Neuvosto-Venäjän
vahva tuTci useiksi kuukausiksi
eteenpäin. Osoittautui kuitenkin
pian, ettei tämä ollut lähestulkoöiv
kaan riittävä puolustamaan proletaarisia
valloituksia hyökkääviä v i hollisia
vastaan. . Maailmanimperia-lisDiin
kaikki: voimat keskitettiin
murskaamaan tuo uhkarc^.kea kansa
kaukana idässä, joka oli uskaltanut
ravistaa päältään vuosisatoja
vanhat kahleensa, vapautua ja pyrkiä
ohjaamaan itse itseään. Venäjän
rauhan- j a aseistariisumisehdo-tukset
hyljättiin pilkalla, vain yksi
hallitus — Saksan keisarin— alkoi
neuvottelut ja onnistui Venäjä-i
heikkouden nojalla pakottaa tämä
suunnattomiin ehtoihin. Venäjän
uusi johtava luokka — vallankumoukselliset
työläiset — olivat selvillä
siitä, että imperialistit uhkasivat
joka puolelta murskata. se.l
vapaan tasavallan. Ja niin syntyi
punainen armeija dekreetin nojalla
vuoden 1918 alussa. •
Harvoin taikka ei koskaan maailmanhistoriassa
on jotakin armeiju
niin vaikeissa olosuhteissa luotu niin
lujaksi ja iskuvoimaiseksi. Se suoraan
sanoen poljettiin esiin maasta.
Se vaatetettiin, varustettiin ja koulutettiin
keskellä tulista: taistelua.
Kaikkialla, joka rajalla tapahtui kesällä
1918 kapinoita ja vihollisten
hyökkäyksiä. Etelässä ryntäsi Kras-nov
eteenpäin, idässä, Uraalilia,
WolBalla ja Siperiassa kapinoivat
tshekkoslovakialaisei: yrn. Kaikkialla
oli vihollisia. • Siperia menetettiin,
kauas yli Uraalivuorten ryntäsivät
vastavallankumoukselliset miehet.
Känskalaisella ja englantilaisella
kullalla voideltiin auliisti kapinaa
maan sisäosissa. Moskova, punaisen
Venäjän sydän, ei ollut kaukana
tikarinkärjestä. Mutta luottamusta
ei koskaan menetetty, rohkeus ii
pettänyt, punaisen armeijan järjestäjät
~ verraton Trotski etunenässä
-= ty.oskentelivät sitkeästi, tarmokkaasti
ja mönöstyksellä. Lehci
kääntyi. Venäjän talonpojat virtasivat
lippujen alle puolustamaan
neuvostotasavaltaa. He alkoivat ymmärtää
mikä merkitys oli sillä, ettei
taantumus voittaisi. J a niin l a kaistiin
viholliset! Maahantunkeutujat
työnnettiin takaisin. Imperialistiset
suunnitelmat tehtiin' tyhjiksi.
Seuraavien vuosien kuluessa on
Neuvosto-Venäjää usein uhattu, sen
kimppuun hyökätty, mutta punainen
armeija on ollut se rautamuuri, mihin
kaikki ovat lyöneet otsansa verisiksi.
Ilman tätä armeijaa ei meillä
tänä päivänä olisi mitään Neuvosto-
Venäjää. - Ilman Neuvosto-Venäjää
olisi meillä tällä haavaa yli
koko maailman taantumuksen peri-oodi,
joka olisi arvattavasti kymmenen
kertaa pahempi kuin mitä
europalaiset valtiot nyt kokevat
Kuten kapitalististen valtioiden asevelvollisuus-
ja palkkasotajoukot,
poliisivalta ja vankilat, 'ovat Ica-pitalisiiseji
diktatuurin parhain tuki
ja turva, niin on myös nykyisenä
ylimenokautena punainen armeija
Neuvosto-Venäjän ja samalla maailmanvallankumouksen
turva. K u ten
kaikissa aikaisemmissa mullistuksissa
suorittaa myös proletaari'
sessa vallankumouksessa — taikka
ehkä juuri sen takia, että se on
olemukseltaan taloudellinen vallar-kumous
:— fyysillinen voima ratkaisevaa
osaa. Marxin sanat siitä, että
arvostelun aseet eivät koskaan voi
korvata aseiden kritiikkiä, saa myös
tässä täydellisen sovellutuksensa.
Samalla kun me ojennamme Venäjän
taisteleville veljille, punaisen
armeijan urheille sotilaille jä sen
tarmokkaalle johdolle vejenkäden ja
kätkemme siihen hiljaisen lupauksen
tulevaisuudesta, on ruotsalaisilla
kommunisteilla täysi ayy korostaa
amerikalaisen'runoilijan sanoja, kun
tämä antaa punaisten sotilasten laulaa:
Puna-armeijaa oomme me miljoonat.
Ja aseit'emme me laske,
kunis koittanut mailman- on kumous.
Kovat kaikuvat ratsumme kaviot.
Te tähdet voitteko seisauttaa?
Yli Venäjänmaan, pyhän äitimme
tään,
lakeuksien, tundrain me kiidämme
vapautta nyt saattaen teille.
Kera teidän me valmiit veljesty-määs.
Mut ellette sodasta lakkaa,
niin valmiita myöskin me hyökkäämään.
Ja me ryntäämme sotisovin vankoin
' niin.
Yks kaks yli vuortenne käymme.
ja kas, " -
tuhat virstaa teidät me työnnämme
• taa,' • : • - • \.
ja siiistamme suinpäin järveen.
Kovat kaikuvat ratsumme kaviot.
Ja aseit' emme me laske,
kunis koittanut mailman on
kumous!
Canadan
'dollarifita
LSHETYSKySTANNUKSETx
LÄHETYSKULUT: 40c lähetybista alle ^30; 50c lähetyks. t&sL
40; 60c lähetyks. |40—$60j 76c lähet ?60—$ioo. y y T
dan'dollarin 25c sadalta dollarilta lisää. — Sähkösanoma*
lähetybille $3.60 lisämabn.
Torontossa ottaa rahavälitybiä vastaan A . T. Hill, 557 BJ^^J
viev7 A v e
Pilettejä Suomeen ja Suomesta tänne.
Tiedustelkaa hintoja y. m.
Suurimpien valtamerilinjpjen valtuutettu asiamies
BOX 69. V A P A U S ,
Pilettiliike tehtävä J, V . Kftnnaston nimessä.
SUDBURY. ONT.
Toveri Hautamäki tiukkaa tämän
lehden edellisessä numerossia Indus-trialistilta
vaiätausta kysymykseen:
«missä ovat -Krosntadin vallankumo-uksellisetj
Ja hän on arvannut oikein
— Industrialisti ei tule siihen
vastaamaan. Miitta sen sijaan se tulee
heittämään uutta kuratulvaa toveri
Hautamäen ja muiden vallankumouksellisen
työväenliikkeen toimihenkilöiden
silmille. Tällainen tulee
olemaan Industrialistin vastaus.
Mainitulla lehdellä^ olisi niin paljon
v a s t a a mistä vallankumouksellista
työväenliikettä vataan tekemistään
synneistä, että se on kykenemätön
tekoihinsa milloinkaan vastaamaan.
Se on samallaisessa tilassa kuin auttamaton
rapajuoppo, joka tuntee
olevansa kykenemätön enään parantumaan
ja siksi-juo, juo, juo yhä
edelleen.
Mutta oli silti aivan oikein toveri
Hautamäeltä tehty, tiukata tätä
vastausta. Sillä he joukot, jotka
ovat vielä tähän asti kulkeneet mainitun
lehden ja sen agenttien ri-koksellisen
agitatsionin kelkassa,
joutuvat tämän johdosta ikäänkuin
tarkistamaan muistiaan, että mitä
kaikkea saastaa heille oikeastaan onkaan
syötetty. Ja nämä vaativat
hengessään'Vastausta. He alkavat
etsiä selitystä Kronstadin |
Tags
Comments
Post a Comment for 1923-03-15-02