Vapaus, March 5, 1925

              ^ 4 Twafagiia, miaifefc. S iii;--?niiir,, Mtett Sfli. 1985
VAPAUS
^ ^ S m r y a » . Ont, joka töstai. towtrf j» I»B*«rtaL
T o i m i t t a j a t :
: A K ^ l ^ ABVO VAARA.
Emma Goldmanin mklesaä valliimelsU ristiriidoista.
Hän uskotteli itselleen löytävänsä Tallankumookselli-sen^
ihanteensa toteotmnassa pokevilddsen iialUmion
alaisena. Matta ajatellcaamme Ixanen inarxilaisia Tas-
VAPAUS (Idberty)
Tl» onhr organ of Finnish Workew in (^nada. Pnb-fished
in Sodbory, Ont, every Töeaday, Tborsday and
Post Office Department, 0ttaw8,
aa seeond class matter. -
Cteneral advertising rate» 76e per coL Inch. Mi-mmnm
charge for{ single insertion 76c The Vapana
JB the best advei/tising mediam among the Knmaft
People in Canada. ^ "
ILMOITUSHINNAT TAPAUDESSAi.
Naimailmotukset $1.00 kerta, |2.00 kaksi kertaa.
Avioliittoonmenoflipotnkset 60e paljtatnnma.,
Nimenmautosilmotokset 50c kerta, 11.00 3 »Icertaa.
Syntyroäilmotukset »1.00 kerta,^$2.00 .3 k e r^
AvJoeroUmotokset »2.00, kerta, »3.00^ kakri kertaa.
Knolemanilmotokset »2.00 kerta, »60c lisämaksn
Kiitoslanseelta tai muistovärssyltä. _
Halntaahtiedot ja osoteilmotnkset 50c kerta, »1.00
kohnekertaa.. •'
TilapSisflmottajien ja flniotnsakenttuttricn on, vaa-dittaessa.
lähetettävä ilmotoshinta etukäteen.
TILAUSHINNAT:
Canadaan yksi vk. »4.00, pnoU vk. »2.26, kolme kk.
'^'%dysÄ)ihin ja Suomeen, yksi 'k. »6450, puoli vk.
»8.00 ja kolme kk. »1,76. . ^ « .«t
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ci tt».1a lähettämään-paitsiflMamigsten
joilla on takaukset
lp
Anarkisti Goldmanin pettymys
Jumala otaksui kurittavansa Moosesta lueltäessäÄn
häneltä pääsyn luvattuun maahan. Mutta oikein aja-teltuiia,
tämä ieko oli hyvin harkittu. Emma Goldma­nin
kokemus aiheuttaa tämän mietelmän. -Ifhdysvaltain
hallitus, ollen vailla sitä ylpeää horjumattomuutta, jo­ka
on Jehovan huomattavin omJnaisbus, ja liian arkana
aälliakseen «neiti» Goldmanin kauemmin haihalia
Amerikan erämaassa, -lähetti hänet luvattuun madiaii
joulukuulla 1919. Hän madcusti Venyjälle odotuksen
hurmiossa: hän luuli löytävänsä «poliittisista j a talou­dellisista
isännistä vapautetun Wan», jossa talonpoika
on" kohoteltu ylos tomusta ja työläinen, tuo nykyajan
Simson, «mahtavan käsivartensa voimalla oli k a a ^
lahonneen yhteiskunnan pylväät». :
^^^^ myöhemmin' hän sieltä palasi, makuu­tettuna
fliitä, että valtiovallan keskittäminen ol| l a -
tnaiittaiiut j^ilöUisen alotekyvyn ja ponnisteluhalun;
että kansa oli pelotettt^ orjamaiseen alistuvaisuute»^
i^n oli muka turmellut ja tehnyt petomaiseksi järjesty­nyt
terrorismi; jokainen ihanteellinen pyrkimys o l i t u -
käbutettUtihtnishenkipicbttiin halpana, k u ^
teet ihmisen ^ylevyydestä hävitetty; ' että p^okeinot
olivat muuttaneet olemassaolon yleiseksi vilprllteyydek-
: r , s i ja>etätläneet ihmisen alhaisimmat vaistot Lyhyesti
«anottilna, eivät p o l s ^ i k i t olleet toteuttaneet, eivätkä
yrittäneetkään toteuttaa, yhteistoiminnallista anarkistis­ta
>htei)(cuniaa. Ja Emzna Golcbnanin mielestä oli ai-
' noä^aan sellainen'vallankumous jostakin V»<i^y^'
Mitenkähän voimme selittää hänen henkisen tai
V tuime-elämänsä kuperkeikan, hänbi ötifiksuessaan, hetr
keksikään, polrävikkien olevan hänen anaikisrisen «vai*
latdtignouksensa symboolin»? Hehän ovat marxilaisia
\,flösidi8teja, joiden ihanne ob kokonaan anarkistisen
.ihanteen vastdcohta. Neiti Goldmaniltä kului monta
kadceran kokemuksen kuukautta,^ enhenkuin hän^ voi
eroittaa ihanteensa tästä väärin valitusta symboolista.
Kun le3cldi symhooleilla ja ihanteilla; pitäbi^ ainakin
katsoa, että. ne soveltuvat yhteen. N<gti Goldmanin
vanha opettaja, Pietari Krapodcin/ ei tdinyt sellaistiy
r e i t ^ d y s t ä . «Olemme aina selittannetmika on mandlai
suuden vaikutus käytäiinötoä,» hän Muistutti. «Miksi
' hänunästyä nyt?»
Neiti Goldman, sisäisen taistelun raastamana, ifa
xnetteli että Krapotkin näytti iloiselta, melkeinpä nuo-
^ relkaalta, pdbellen säteilevällä fauumoriUa, ihnaisten
rai|^uAB huomiokykyä j a aulista inhimiUbyyttä, niin
puutteessa ja huomaamattomana knm hän elelädn. Hätt
kuuöateli rauhallisesti, mitä neiti Goldmanilla oU ker­rottavana
huonosta asiain hoidosta, tehottomuudesta,
tyhmyydestä, raakuudesta, tyrädniudesta, ja sittenjhän
sanoi: «Ei ole mitään syytä kadottaa' luottamustaan
S . Pidän' Venäjän vallankumousta suurempana kuin oli
Ranskan vallankumous, silla se on Juurtunut syvem-mälle
Venäjän sieluun, Venäjän kansan sydämiin ja
mieliin. Vain aika voi näyttää ssen laajuuden ja sy­vyyden
täydellisesti. Mitä nyt näette, se on vain ^ in
< ' taa, hallitsevan ryhmän keinotekoisesti aikaansaamia
tilanteita. Näette pienen poliittisen puolueen, joka on
osoittanut, miten vallaidcumousta ei pitäisi tehdä.»
Nämä ovat otteita kdiden kuuluisan anarkistin, vuo­sien
1919 ja 1921 välillä Venäjällä vallinneiden Ulan
teider^p^^tdosta tekemistä johtopäätöksistä. Toiset sa
mo;^ - näkijät tekivät toisenlaisiaN^ johto*
päätLi^I^ On turhaa kerrata noita tosiasioita nyt,
niistä on kirjoitettu monta luotettavaa kirjaa. Tällä ei
^ tarkoiteta että neiti Goldmanin esille tuomat tosiasiat
eivät olisi mielenkimtoisia j a tärkeitä.' Kaukana siitä.
V Hanellät^oli hyvät mahdollisuudet tehdä huomioita laa*
k joilla aloilla; .hän oli ottanut vastaan poleevikeilta
% idlilavän, jonka hän uskoi voivansa tunnontaikastt suo-
/ ^ i : :v dttaa — hän kokosi ainehistoa vallankumouksesta Pet
f,\ .^Togradin museolle. Re&ikunta vei* hänet yksityisessä
^i"A ^ Mojovasta Kieviin j a Kirivistä Arkai^^liin
'ja^ hänellä oli-tilaisuus, jonka hankäyttäin l i ^ d e l l i -
jä^t liyväkseen, tutqstudcseen kaikenlaisin mielipitel
siin. Mutta hänen johtopäätöksensä, paFemminkin kuin
hänen esittämänsä tosiasiat, ansaitsevat inainitsCTiista.
H
f-j~,\ Jos-niitä epäilee j a luottaa enemmän Brailsfordiin tahi
Iff|?vItuisomeen, jodca ovat molenunat kirjoittäieet kirjan
k^fY^^i^J*'^ oloista, johluii se eräistä erikoisista syistä.' Ja
^^k''^p5Stt4>iUsin syy on tämä: rajuista sisäisistä ristirii-
^'idoi^^ inTvoi k<diota puolueetonta mielipidettä. Henki-
't^iilije^^^^viia osaa parhaiten ymmärtää aikaisten tais-:
ttvtjbi/onnetta.Ehk$ saaimne lausua arveliunme
taan tuntemaansa vuosia kestänyttä ayvslle jonrtnnutta
vihamielisyyttä! Syvällä sydämesaaän hän vanhaankin
vihasi ajatusta mandlaisauden voitosta, varmaankin
toivoi löytävänsä vakuuttavia todisteita sen häviöstä.
Samalla tavalla jcokut pasifistiti^uuttivat toivoneensa,
että olisivat erehtyneet: että mailman&ota olisi todella
kaikkien sotien lopettaja. Mutta he tunsivat sidaista
tyytyväisyyttä voidessaan sanoa: «Ei ole kuin kaksi-
Igrmmentä-kahdeksan sotaa käynnissä — sodan ' jäi-keeii^^^
nka olisj ne pitänyt lopettaa!»
Vielä yksi syy, minkävuoksi tä)rtyy epäillä neiti
Goldmanin päätelmiä. Hän kertoo kasvaneensa erään
Konigsbergin saksalaisen koulun kurin alaisena. Venä­jää
vastaan vihaa uhkuvassa ilmakehässä. Mutta myö­hemmin
muka hänen sielunsa kokonaan muuttui, kun­nes
Venäjä, jossa hän oleskeli neljä vuotta, ei oiää
merkinnyt hänelle pahaa. Mutta ihmisen sielusta ei
niin helposti saa poistetuksi lapsuuden opetidcsia, ei
saa häviämään mielikuvia, joita sinne on painunut
Hän lausuu monta lotddkaava sanaa venäläisistä työ­läisistä
ja talonpojista sekä siitä valladbnnodcsellises-ta
tietoisuudesta, joka johti iieidät ottamaan haltuunsa
maan ja tehtaat Jos he olisivat saaneet vapaasti tehdä
mielensä mukaan, olisi todellinen anarkistinen vallan­kumous
voiniA syntyä. Mutta kaiken tämän ohessa, on
hänellä pohjiinmaisena ainainen ^äluottamus, iialvek-suminen,
itsetiedoton preussilainen käsitys venäläbista.
Se puhkeaa ilmi odottaipattomasti, hänen todessaan
huomioita talonpojbta eräällä sivuasemalla: «Kum­mallista
väkeä'nämä venäläiset: pyhimys ja paholai­nen
yhtyneinä; heiiIä\oi olla mitä ylevimpiä ja mi­tä
petomabimpia mielijohteita *— k^ceneviä melkeinpä
kaildkeen muuhun, paitsi jatkuvaan ponnistidcseen. Olen
usein ihmetellyt, eil^ö juuri tämä puutteellbuus selitä
maassa vallitsevaa epäjärjestystä ja vallankumouksen
traagillbta tilannetta.»^^
Aseistariisumis-touhu epäilyttävä
merkki
Tuskin tulee sitä porvarillisten sanomalehtien nu­meroa,
jossa ei pidettäisi vireillä toiyoa ensisyksybes-tä—
innostun^immat jo puhuvat täi^änkeväisestä —•
asekonferenssjsta Wa8hin^ni8sa. Mitään asi^bta
uutta niillä ei ole lisättävänä niihin epävarmoijiift tie­toihin,
joita saatiin Englannin ulkoasiain sihteerin
Chamberlainin ja Yhdysvaltain näinä päivinä virkaan­sa
astuvan valtiosihteeri Kelloggin epävir^llbista kes­kusteluista^
Yhtä samaa vatkataan päivästä toiseen,
nähtävästi vastapainoksi, niille uutisille, joita samojeä
lehtien täytyy kertoa j h ä uusista rahamyonnytyksistä
entbtä hurjemman vanisteliddlpailun ylläpit\>on. 'Aseis­tariisumisen
toivolla vtiin soaistaan «yhteben kansaiiii
silmät näkemästä uhkaavaa uuden mailmansodaii vaa­raa,
johon l a i j d d kilvalla valtiustautuv^it
Jokäinc» tietää, että^jos aädconferenssi saadaankin
toirneen — ennemmin kuin sota ehtii puhjeta ^ siitä
ei ole odotettavissa tuskin minkäänlaisia tuloksia.
Konferenssbsa tulisi pääasiallisesti kesku^Itavaksi
sellaisista kysymyksbtä kuin risteilijöistä, vedenalaisis
taja ilmalaivoistfu^ Minkään näiden varusteiden 'stdi'
teen on nykyoloissa mahdotonta päästä kansainväliseen
sopimukseen. Vanhettuneiden, ylen kalliiden taistele
laivojen vähentämisestä, joka edellbessä konferenssissa
oli kyseessä, oli verraten helppo sopia, mutta nyt esil-letulevat
varustelajit edellyttävät todellista luottamusta
toisten valtojen rauhallbiin aikeihin. Ja sitä^ luotta
musta kansoilU ei iiykyään ole.^ Suurbritannia tuntee
tarvitsevansa suurta risteilijälaivastoa^ turvaamaan kai'
kille mailman äärille siroteltuja alusmaitaan vja kaik­kia
mailman meriä kierteleviä kauppateitään;
taas selittää tarvitsevansa vedenalaisia, koska, sen auuret
miesvoimavarastot ovat Marokossa ja Senegal^a^ ja se
tahtoo olla varma niiden «mustain poikain» kuletuk'
sesta Europpaan. Toiset vallat tietenkm ankarasti pa-hcfksubivat
näitä yksilöllisiä, näkökantoja, ja nnn kon
ferenssi piankin ajautubi auttamattomaan umpikujaani
llmalaivastojen rajottamista koskeva kysymys olisi
-vieläkin mudmllbempi ratkaista. Xentokoneitteh käyt
to meritaistelussa on vielä kokeiluasteella, eikä niiden
lukumäärästä kävisi neuvotteleminen, joutumatta väit
telemaan siitä, kuinka .suuria ilmailu^oimia mikin maa
tarvitsee 'maiuodtusa. Siinä tapauksena konferenssin
tyhjiinraukeaminen on melkein varma, ja siitä vain
valtojen välinen jäimit)is ja epäluulo lisääntyisi, yhä
suuremmdcsi.vaaraksi kansainväliselle rauhalle^
Brittiläbet tuntevat Ranskan suurisuuntaisten ilma-varustelujen
olevan erikoisesti Englantin tehtävää
hyökkäystä varten tarkotettuja, jä sentähden he tahtoi
sivat niitä vähennettäväksi^' Siinä . Britannia toivoo
saavansa Yhdysvalloilta kannatusta^ Kun yhdysvalta­laisten
ei ole onnblunut saada ilmalaivastoansa tyydyt
tävään .kuntoon, on luultavaa^ ettei Yhdysvallat: sobi
tobilla valloilla olevan kovin suuria sellaisia varustei-ta,^
joita sillä itsellä ei ole.
Muut Europan vallat ehkä suostuisivat vähentä
mään risteilijöitä J a muita pienempiä aluksia,;; j o i d »
vähentämiseen Britannia ei voi suostua. tBritannia taas
tahtoisi vedenalaisten ja ; llmalaivastojen rajottamista,
josta Ranska tulee ehdottomasti kieltäytymään. Mitä
syytä, siUe Englaimilla on nim innokkaasti ajaa uuden
asdconferenssin pitämistä; vaildca sen pitäisi hyvin tie­tää,^
ettei^siitä ole mitään käy tännöllbiä tuloksia?
: Nähtävästi brittiläiset Valtiomiehet arvelevat saa­vansa
amerikkaldsen mielipiteen puolelleen «siveelli­sessä
kauhistidcsessaan»ve^alabia ja ihxiahirtiöita
vastaan; Jos mikä valta asettuu tällabta «inhimilli­syyden
harrastusta» vastustamaan, joutuu se moraali­sesti
huonoon asemaan. Ranska jäisi mtulman silmissä
kansainvälisen rauhan^ aatteen toteutnnusen pahimmaksi
estedEsi; Brittiläinen saisi huoleti jaduui ahnasta sota­politiikkaansa
J a vaarallbia vehkeilyjään jtAa mailman
kulmalla.
Ko^ka tätä a n ^ on Jehtemme
palstoilla kisxtetty jo ennemminkin.
joskin joidenkin kirjottajain taholta
lierin, harhaanjohtavassa kästykste-
&, uin on kylliksi syytä aihen
vieläkin ,kajota. . M.m. töv. Hauta­mäki
ja Eämppäjätkä- nimimerkillä
Idijottaja knmpikiff kiiiotuksessaan
tuUdtaivat solupohjalle järjestämi-sen
tulevan:; olemaan 'Järjestömme
toiminnan täydellisenä hajoamisen
edellytyksenä, siitä organisatoori-
«esta vaiheesta, jossa se on tänä
päivänä joukkoihin, niiden koossa-pitäjäni
ja kokoojana. Sellainen
tulkinta, on «hdottoonast», väärä jä
paikkansa pftämätSn.
Solupohjalle järjestäminen ei mis^
sään" tapauksessa tarkoita' nykyisen
järjestSmnotomme osastojen täy.
deIli8tä<hs4'ottami8ta, eikä niinollen
voi niiden ioimintatehoa heikontaa;
Mutta pMnvastoin. Se tarkottaa
vallanlmmouksenisten, paremmin
tarkotustaan- vastaavampien toimin­tamuotojen
lähemmäksi pääsemistä
sanan täydessä merkityksessä.
Kominternin viides maailmankon­gressi,
päätti ja laati jokaiselle, eri
maassa toimfv^e ^ Konnnunistipuo.
hieelle/en 'maan olosahtieisiin sopU
van. toimin^t^ktilkan. Niinpä meil-lekin,
iTyömaasolu on parhaiten
sopija #ijeatdmnoto canat^alaisiin
oloihin. ;^a.onhan solurakenne sitä­paitsi
puhtaasj||': kommunistisen pe­riaatteen
iyHmebin j a parhain tak­tillinen
^ järjestämismuoto. Se' pyr­kii
tySmalQe/': työläisten elävän elä­män
pariin. Jä juuri työmaijl^
täytyy /vallankumbnkselUsen propa­gandan
kohdistua' tässäkin maassa,
jos jonldnkaanlaisia saavutuksia
pojen «ovellottaniinen muodostuu
•pyyanya tapauksessa asattomakd
mandveerankseksi. - . ' t
.Pois demokreatt^n harha.'' "K-laDe
tehoisat kommunistiset .taiste-lutavit.
Jokainen hyvin käsittää
sen tofeasian, että puohidden ja
järjestöjen kokoonpanot ovat hait»
tana silloin, kuin unsia^ taisteluta-poja
sovitetaan käytäntöön, koska
ne ovat vanhoja, aikansa eläneitä.
Siksi täytyy ne uudelleenrakentaa^
että ne voisvat kyllin voimaperäi­sesti'
tark<^ksensa täyttää työvä-,
eniuokan. vapautuksen , voittoisaan
ratkaisuun saattamisessa. .
• \ • • •
~ Mikä arvaamaton hyöty, jos meil­lä
jo nykyään olisi toiminnassa ka-tusolu.
Sitä ei kuitenkaan ole.
;Mutta meidän ensimäinen ja tär­kein
tehtävämme on sen muodosta­minen
niin pian kuin suinkin mah­dollista.
Samaten kaikki mtfutldn
soluta sikäli kuin niitä tarvitsemme.
Ajatelkaa sitä viljaa, jota kadulla
vilisee. Ajatelkaa nutä tnhatlpkui.
sia %öttömäin joukkoja, joita Ca­nadan
kaupungit ovat tälläkin ker­taa
täpötäynnään, vailla kaikkein
välttämättömimpiäkäSn elämän tar­peita.
solutoiminnalle? Ei. Maa el voi
öll^paremiftaksi ks^netty.- Entäs
Työväenliikkeelle
muulit
Jnttutuvassa oli taas vähä känääT
Moitiskeltiin nykyisiä Vapauden
' * W r o j a " siitä, että ovat vastaha-
Kun työväki. vakituiaa toimitsärt^
taan ^semmoisiin piakottaa, Bjenee
se kuin oaiavU tatlmttaj mntta ktn
noihin tehtäviin käytetään seilaisi,
heridlöitä, joilla muuten cn^S
omat yksityiset asiansa hoidettau-
Icenlaisia pikkutehtäviä osasiotoi-minnassa.^
"Eaaprokin tuossa hy-n
a , -On s e - pahduts tnloc v
kohna pttamaan suori^aakseen kai- niärrättekö? Nd niin, ätt^rfi ^
tämälÄän ilta ole hukkaan mennyt
vin joutaisi edes jonkun puheen pi-l YKSITVmOI YRITTEUXISYV*
tää tai hauskan jutun kertoa — hu- v - '»tia
moristi .kun on ole-^nnaim, mutta
kieltäytyvän kuuluu kaikesta muus­ta,
paitsi .toimitustyöstä, josta saa
p^kan.>Ei'tehoo siihenkään äijään
mun kuin raha. Jos kannattaisi
noista - ohjelmanumeroista maksaa,
niin kyllä ^-
: Ei auttaisi tässä tapauksessa
rahakaan, sanoi Ejuipro.M^ ei
eiiää-liikene työyoin^ myytäi^ksi,
leikä lahjotettavaksi, muihin taxko^
Onko parempaa maaperääjtuksiin kuin: lehden toimittamiseen,
(johon olen kaiken myynyt. Jos an-ttautuisin
muihin tehtäviin, tulisi
solun hiljainen työ militarismin pii-ifniilun käytetty aika ja ponnistus
rissa, joka tässäkin ^ maassa näyt­tää
varsin uhkaavalta. Porvarilla
nen maailma on huumaukdssa,' al­kaakseen
uuden hirmuisen verilei­kin.
Sen voi ainoastaan työväen-toivotaan
saatavan. \. Mielestäni on
jo kylliksi kauan huudettu nykyis­ten
haaliemme seinäin sisällä. Mik­si
«i siis uskallettaisi käydä käsiksi
siihen työhön,V josta hedelmät kiel­tämättä
: tnlevifb olemaan runsaim-^
mat. Sitähän ' me^ juuri jokainen
pidämme i^rkeimpänä, että me jo­takin
saavuttaisimme toiminnallam­me.
' '
Nykyiset osastoimme tulevat vfelä _ _
säilymään pitkän aikaa,' fi^>^i^^pvlii'tö^^
luultavasti aina, niinsanottuina solu­jen
keskusosastoina. Ainoastaan
siis:, osastojen K kokoonpanossa tulee
tapahtuman- muutos. . Ne tulevat
muodostumaan sekä yksilöllisisi^
jäsenistä, että useammista eri sö-lubta.
Osastojemme ' rakenne siis
vaan yksinkertaisesti saa - toisen
muodon.; Kuilla näinollen voidaan
ajatella, toi|pinnan' heikkenemistä
missään muodossa.
Vasta silloin, kuin toimitaan tyk-känään
solupohjblla, tulevat toimin-^
nan melloodit muuttumaan tykkä­nään
toisiksi siitä, mitä ne nyky­ään
ovat. Mutta nyt, kun me vasl
'ta ^ valmistandunune ottamaan ensi-mäisiä
askeleita solutoimintaa koh­dan,
tulee meille vielä ^pitkän ai-kaa
säilymään osastoissamme; van=
hat toimintatavat ainakin osituin.
Eritoteiikin' pienemmissä liikekea-;:
kuksbsa tulee;niin %käymäan, Iiuo-limatta
siitä, kuinka ' innokkaasti
niissä koetetaanl^aan päästä solutoi­minnan
pohj^e. Pääasia on kui­tenkin
se, että siihen pyritään, jos^
kili hiljaa mutta Varmasti Suurem­missa
liikekeskuksissa ifaasen solu­toiminta
vöi kehittyä täysin tarko­tustaan
vastaavaksi verrattain ly­hyessä
ajassa. ;s Kaikkialla voidaan
ottaa' alkuaskeleita tähän, vallanku-mouksellisen
toiminnan parhaim­paan
valmistelevaan. työhön.
Kominternin vUdes maS^mankon^
gressi nimenomaiari' alleviivasi sen
seikan, että eri maiden Kommunisti,
puolueiden bolshevisoimisen tulee
tapahtua siten, ettei puolueen eheys
tule siitä missään tapauksessa kär­simään,
^vaan päinvastoin voimistur
maan. Siis lähin j a ensimäiften
tehtävämme on saada ^piiblueeanme
jo linjalla oleva jäsenistö täysin
käsittämään solutoiminnan tärkeys,
ja s^n lähimmät*-^ vaatimukset' niin
taloudellisesti kuin pqliittisestikin.
On väärin, jos koetetaan solutoi­mintaan
päästä jonkinlaisen ^fanaat­tisen
painostuksen, kautta, y jonkalai­nen-
menettely tahtoo olla ominais­ta
kaikkien puolueiden johdolle tak
(tiilisten . uudistusten >; alkuaikoina.
-PaCo-tärkeämpää' on-^endnsa^^
loukot mahdomsenihynn. ymmärtä-metoodit,
ja vasta ^senjälkeen voi­daan
niitä enempi painostaa käy­täntöön
sovitettaviksi. SiHoin k?n
joukot voivat solutoiminnan täysin
läsittää, omata sen omakseen, sil­loin^
on sillä syvälle pohjautuva
maaperä, j6kataka&'työllemme run­saan
hedelmän kommunistisen > asi­amme'suureksi
edukm.
Hyvin löyhä on sekin väite, että
nykyisen : Järjestömttotomme '
tessa:voidaan kaik]i^^|[<9m9uni|tli^
oppeja yhtävyvin "KytarinoMä to­teuttaa.
Se ei kuitenkaan ole mah-dollista
sentähden, eUä nyk^^nen
järjestomuotomine: on Enemmin
vähemmän sosiaUdexnokraättisella
perustalla, oleva järjestö. .Siitä on
päaä stävä «roon; Limitä pikexnmöi,, at»
iä psrempL Sen «£nllä kaikkein lä-hempäin
kommunististen ;:taistelutar>
on solutoiminta tarpeellista.,.
Meidän sotahuutonamme tulisi ol­la:
Sola joIauMen C^tamseen, kai.
vaatooD,' myllyyn ja «nlattooo. •
Soin kaikille eri teoUItanden
a l o i H e . S i l l o i n ne muodostuvat
kommunismin linnakkeiksi.
Tämä asia on otettava Järjes­tömme
ja puolueemme • jäsenten^ sy-dämenasiakse4n.
.Sitä on ryhdyttä­vä
toteuttamaan kommunistisen elä-otettavakd
pois lehtityöstä, johon
kuitenkin olen^itoutunut ja josta
^ n maksun. jNäbkääs, ihmisec
työkyky minun ijälläni ön rajotet-.
'tu, ja minusta ^olisi asiamme koko
luokka ehkäistä. Tässäkin työssä Knaisuuden kannalta" katsoen huono
nä tehtävänä, proletariaatin dikta­tuurin
ja maailman vallankumouk­sen
onnistumisen ensimäisenä ehto-na.
•— Rakki. ^
ViräHisten muodolli­suuksien
maa
on .yalko-Suomi ,nyt, niinkuin en­nenkin
—- ehkä pahemmin kuin- en­nen.
Tuonnottain pistäytyi eräs her­rasmies
Turun rautatieasemalla pä^
nemassa kirjeen. postilaatikkoofa.
Postilaatikko oli asemasillalla, ja
sinne pääsemiseksi ^^n^ Suomen kau­pungeissa
ostettava 1 markan mak-
' sava asemasilta-lippu. Mutta tämä
herrasmies pääsi livahtamaan tuota
Hppua ostamatta. Sen johdosta, ta­pahtui'
seuraavaa:-,^ -
1) Ovenvartija- ilmotti asian ase-mapäälUkölle.
\
2) Asemapäällikkö kirjotti asias­sa
rautateitten päätirehtöörille.
3) Päätirehtööri I&etti pöytäkir­janotteen
asemapäällikölle, ' velvot-taen
hänen perimään siltiä herras-mieheltä
1 markan.
4) Asemapäällikkö, jonka tietoon
-oli tullut, että asianomainen herras­mies-
asuu Porissa, Idrjotti Porin
kaupunginvoi&dille, pyytäen. häntä
perimään tuön sumnian. ^
5) Porin kaupunginvouti lähetti vas­tauksen,
että sitä kirjeenviejää her­rasmiestä
ei oltu tavattu.
€) Asemapäällikkö kirjotti taas
rautatiehallituksen päätirehtöörille,
ilmottaen että syyllistä herrasmies-ta
ei saatu käsiin.
7) Päätirehtööri lähetti vuden
pöytäkirjanotteen Turun ja Porin
läänin maaherralle, pyytäen tämän
virka-apua. ^
8) Maaherra lähetti pöytäkirjan­otteen
ja oman kirjelmänsä Turun
kaupungin poliisimestarille.
9) Poliisimestari lähetti edellä­mainitut
asiakirjat, oman lähetekir-jelmänsä
ohessa, Turun raastuvan-kauppa
käyttää sitä vähälukuisen
<ia verraten välinpitämättömän pai­kallisen
yleisön '^losrakennukseen"
Isilloin, kun minulle, maksetaan Va­pauden
laajalle lukijakunnalle kir-
•jottamisesta ja heidän mielenkiin-
-tonsa herättämisestä' lehden sisäl-
(töön. . Minä olen joutunut tätä
'puolta asiasta joskus ennenkin' ajat-^
itelemä^arf. Mutta yleensä sitä ei
Hule ajatelluksi, ja jiiin työväki
usein ajaa toimihenkilönsä lamaan
ennenaikojaan.
Minulla, siitä asiasta oii oma teo-rianikin.'
"^n lähtökohdaksi tosin
täytyy mainita pari nim^ä, joita
kukaan rehellinen-työläinen 'ei enää
nykyään' voi; häpeästä punastumat­ta,
kuullakaan saatikka mainita.
Mutta oli aika, jolloin näiUä nimlUä
oli työväen keskuudessa parempi
kaiku. - • ^
Kun .Taavi Tainio'. erosi Raivaa­jan
toimituksesta, lähteäkseen Suo-r
toeen, oli häntä asemalle saatta
massa koko Raivaajan väki, toimit­tajat
ja kaikki. Viime sanoikseen
Tainio jo liikkeellä oleVasta Junas^
ta huusii V "Hyvästi nyt. Raivaajan
muulitl" — Tietysti häii ei ollut
iEan veden jäleltä silloin, «ikä myö
hemmästä . esiintymisestään päättä­en
ole sen perästäkään selvää-päi­vää
nähnyt. Mutta nuo hänen sa­nansa,
kaikesta huolimatta, sattui--
vat niin paikalle, että ajatusvärkki-'
ni rupesi niiden johdosta toimi­maan.^-'.'.
.
V '
Maali ei ole jumalan luoma eluk­ka,
niinkuin tiedätte —jos lie ju-
•mala mitään muutakaanluonut.
^ oikeudelle, kanteen nostamista var­maan
kunMni^^^ asianomaista kirjeen ^postitta-jaa
vastaan.
10) Turun raastuvanoikeudessa
on asia ollut- esillä vasta yhden
kerran, jolloin se täytyi lykätä, vas^
taajan haastamiseksi oikeuteen Po^
rista, jonne on' 10 tumiin~ junamat­ka
Turusta. Juttua kasteltiin oi­keudessa
ihan vtosissaan.
! 1 Suomen markka on nykyisen
kurssin mukaan 4irvoItaan-2 H
'•Mittia, hiukan runsaasti. Sen ra-fedznaärän
pyydystämiseen käytetty
virallineiy paperi, kirjeknorineen ja
postimaksuilleen, puhumattakaan
herrain virkamiesten ^luiHiin" ajan
hukasta, nousee jo tähän mennes^
Bä kymmeiää kertoja tmurempaan
summaan. Mutta, oikeassäviritaval-tan
mmaaaassssia .' "asialla on i^va hänen
kotknnSfa''v
Mtfnlin on vasta verraten myöhäi­senä
historiallisena^ aikana ihminen
*"luonut", risteyttämällä hevosen ja
aasin. Jotkut tutkijat selittävät
muulin keksimisen aiheutuneen br-
Jainpidösta: aasi oli peltotöihin "lii­an
heikko, .vaikka se oli parempi
kestämään^ orjien kovakätistä koh-
.telua kuin hevonen;' sitäpaitsi- oli
•hevonen liian ^okas elukka orjien
rääkättäväksi. Orjat, näet, kostivat
saamansa huonon -kohtejun isäntien
.sä elukoille ja työkaluille. Orjien
käsiin ei voitu uskoa kuin hyvin
vankkoja, karkeatekoisia työkaluja,
joita eivät kiukuissaan saaneetjheK
posti rikotuksi.- Siksi jäikin orja­työllä
harjotettu maanviljelys tika-ppaajjuuiisseeKkssii,,
eeiiKkäa aa jjaann .. ppiitukcäaäann ' Kkaannr-' lomiseKsi vanapacoiseiia ÄUSMIUUU»-
n a t t a n u t . Muuli on sitkeä elukki^ sella ei ainoastaan WashingtoniDe,'
vähemmän vaativa kuin hevonen,
tosin tätä jonkun verran heikompi,
mutta kestää huonolla hoidolla ja
kohtelulla työkykyisenä\ paljoa kau­emmin
kuin hevonen. Siis varsin
sopiva otus orjien räälättäyäksi.
Potkasta kajauttikin aina,.kun sai
tilaisuuden, Jdusaajiaan.
Ihmekös sitte, jos orjan mieleen
juurtui ;Be käsitys, että muuli kes­tää
vaikka mitä, sitä ei tarvitse sää­liä;
Sille voi- purkaa katkeruutensa
kaikista kärsimyksistään. ^
^Samaten •—niin ajattelin ^ ny*
kyajan oall^atvpläinen.; jolta kapir
talismi^armotta puristaa kaiken. mi­tä
Miehestä lähtee, vajstomaisesti
Jcostaa sen omalle munlilleenx —•
paHckaaiäalleen ' toimihei^dlölle r —-
jonka suhteen hänellä on käskyn-valta.
Eikä ^minulla "siihen ple mi­tään
vastaansanomista; jos t tiröläi
nen ^ toimihenkilöiltään v ^ ^ i kai­ken
mitä niissä ottaiäista on, sniui
tyossi, johon heidät on palkatta.
. Mutta minä väitän sitä huonosti
harkituksi'taloudenpidoksi, että n^-
tä palkattuja: voimia jöiytetiän seV
Uusiin aivutehtäviin, joita Icen ta­hansa
mun henkilö yhtä.liyväsiH'tai
pai»mmin kykenee suorittamaan;
Porvarillisessa katäosmnksessa ^
ole toista niin äkäistä nskonkapp^
letta kommunismia vastaan hait «t.
tä kommunismi tappaa "yksilSIKseB
alotteen", herpaannuttaa "ykai^
sen yritteliäisyyden", ehkäisten n-ten
edistyksen mailmassa ja taan-uuttaen
ihmiskunnan takaism m-kalaisuuteen.
.
Mutta näinä päivin^ ovat porw-rilehdet^
erehtyneet kertomaan ari-an,
joka sattuvasti valaisee yksit^
sen yritteliäisyyden "edistykseffii
syyttä". ,,
Juttutuvassa oli pitkin Mkaa seu­rattu
Venäjän sähköistämistä: kuin-ka
siellä voima-asemia nousee knin
Ikeniä sateella ja syrjäisissäkin >i
maalaiskylissä jo askaroidaan sähkö-'
valolla.
Täällä Amerikassa, niin edistyt
sen'^maa kuin tämä onkin, taskin ol­laan
sen pitemmällä. Voimalaitok­set
täällä ovat yksilöllisen alotteen
ja yksityisen yritteliäisyyden käsis.
sä, ja sentähden täällä sähkövoima
ja -valo -tulee • ylettömän kalliikri,
sillä yksityinen yritteliäisyys tavot*
telee vain suuria voittoja. Yleisön
tarpeen tyydyttäminen on sille lyr-vä
keino noiden voittojen .saavutta­miseksi,'
ei muuta. Ontariossa on
kuitenkin maaltannan
sähkövoimalaitos, joka välittää voi-maa?
ja valoa .paljoa halvemmilla
hinnoilla kuin yksityisten yhtiöitten
omistamista laitoksista olisi saata­vana,
ja sittenkin tuottaa haikeita
voittoja". \. , •
Nyt on Yhdysvaltain senaatissa
Washine:toni8sa —- kumma kyllä —
ykai senaattori, nimeltään Norris,
Nebraskasta, joka kannattaa yhteis­kunnallista
omistusta ja taotantoa.
Erään tälle alalle kuuluvan asiaa
yhteydessä hän mainitsi, että Was-hingtonin
kaupungissa, jossa sählcS \
on yksitjneeltä. yhtiöltä ostettava, .
täytyy valosta maksaa runsaasö
viisi kertaa se hinta kuin mitä mak­setaan
Torontossa.
"Hotelleissa, isoissa vuokratalois­sa
ja mdnessa hienommassa kodissa
Washingconi6sa on sähkövalo," se­litti
senaattori Norris, "mutta sun'
ren suuri eniemmistö rakennuksista
on sähkövaloa vailla. Jotkut kadiat
ovat hyvästi valaistut, mutta öi­tä
johtuvat? suunnattomat kustan­nukset
Washingtonin piirille. Sen-tähden,'
että samat herrasmiebet,
jotka omistavat sähköyhtiön, omis­tavat
myös täkäläisen kaasuyhtiön,
ei suurimmalla osalla Washingtomn
kaduista ole - m^uta valaistusta koia
himmeät kaasulyhdyt, samanlaiset
kuin luultavasti vielä on Vähä-Aao-an
takapajuisemmissa kaupungeissa.
Kansalaisten täytsry koettaa pa^
haansa mukaan vältellä joutumasta
pimeässä hiiviskeleväin rosvojen kä-siin,
paitsi kuutamoöinä on vähän
turvallisempaa.
"Muutamain^mailien päässä kaa-pungia
ti^immin asutusta osasta,;
mutta niin lähellä, että esikaupim-git
ulottuvat aina sinne saakka, o\
Pbtomacrjoessa pitkä putous, josta
hallitus rvoisi- -kehittää riittävästi ;
sähkövoimaa valon j a lämmön hank- ;
kimiseksi vähäpätöisellä kustanimk--
va&n myös Baltimorelle ja näiden
kaupunkien välillä ja ympäristöltt
olevalle ;maaseudaU«. Sitä koskevat,,
suunnitelmat^ rakennus-, ylläpito- J»
johtamiskustannukset -on kerran toi­sensa
perästä laadittu ja laskettu;
mahdollisimman pätevät insinöörit
ovat nämä suunnitelmat ja laskel­mat
tarkastaneet ja oikeiksi todista­neet.
Tämäntästä ovat kongressfl
asettamat valiokunnat tuota kysy­mystä
tutkineet ja aina suositeneet
ryhdyttäviesi suunnitelmaa toteut­tamaan.
. Mutta yhtä* usein on tä­män
yrityksen toteuttaminen rauen­nut
—- 'yksUöalotteen' ja «yksitg-yritteliäisyyden*
salakarille.
sundessa ei ole kertaakaan mnv»
väitettä tarvinnut tuoda tätä saaa-nitelmaa
vastaan kuin että ssn*
.joudttttaBmn xhteMkuimalli»**»
niitttlMea ja tuotantoon, ja ^
Lenin ja Trotsid sillä kertaa !»««»'
aivät isännöimään Capitolinmia*
(haOitottalossa). Tosin on Utai
jo imonntja T^tsK I » ' *^
näyttämöltä, mutta nuo ovat ,
venäläiset nitoet mitä amerikM»*
nien osaa lausua ja niillä ' ^ "^
kBJmsaada ' ^koleton jielott*»»
vaämtiÄsen.'' ^
m mm