Vapaus, December 29, 1930

              . Maanantaina,^joululiu 29 p:riä Mon., Dee. 2Ö
Eräs jouhi lapsQoteni ajoilta
"Tämä on kolme syltä pitJcä ja
Asiamiehillemme, osastoille sekä muille liik<».'na^%'?l!^ -'-^^
^ «..i 1 . . . lline* na , selitti isani sita kyseleville
metsästäjille, jotka joskus harhau- tuttavillemme on lähetetty tiliote heidän Va­paudelle
ölevkstä tilivelastaan. Vajaus on tällä
hetkellä hyvin ahtaalla käteisestä rahasta, jo­ten
olisimme hyvin kiitolliset, jos asiamiehet ia
liiketuttavamme voisivat suorittaa tilivelkansä
ennen joulukuun loppua, jollan tehdään vuo­tuinen
tilinpäätös. Tämä ei ole tavallinen muo­dollinen
huomautus, vään raha-ahdingosta joh­tunut
pyyntö..
Jäämme odottamaan suorituksia, ennen
jou 1 n k. loppua.
LIIKKEENHOITAJA
Yhdysvaltain pankki­romahduksista
Fascisti-Suomesta
ohranan tietoja Suo­men
kommunisti­puolueesta
Suomen ohranalaitos on kerto­nut
porvarilehdille Suomen kom--
munistipuolueen j a kommunistisen
nuorisoliiton toiminnasta seuraavia
juttuja:
"Kommunistien j u l k i s e n toimin­nan
lopettaminen on t i e t y s t i hä­vittänyt
sen ponnahduslaudan, jona
ennen olivat lukuisat kommunistien
hallitsemat työväenjärjestöt ja
kaikki muu kommunistien julki,
nen toiminta. Tämän lainsäädän­tötyön
tulokset eivät kuitenkaan
vielä ole ehtineet käytännössä vai-iuttaa
kuin osaksi, ainakin mitä
puolustuslaitokseen tulee. Ne so­lut,
joita kommunistisella puolu­eella
pitäisi olla jokaisessa armei
jan joukko-osastossa, ovat asetetut
suureksi osaksi ennen Lapuan liik.
keen aikaansaamaa suurpuhdistus-ta
ja toimivat t i e t y s t i edelleenkin
olosuhteitten j a mahdollisuuksien
mukaan. Kommunistien salainen
toiminta armeijassa jatkuu pää­asiallisesti
entiseen tapaan. Salai
sia lentolehtisiä levitetään n i i n k u in
ennemkin joukko-osastoihin. A i k a i,
semmin asetetut kommunistiset pai­kallis-
j a piirikomifeat ovat edel
leen toiminnassa, jos kohtakTfi
kommunististen järjestöjen j a yh
distysten lakkauttaminen on eri
paikoissa aiheuttanut pysähdystä
ja häiriötä niiden työssä. Tämän
lisäksi on pidätetty useita kom­munistisia
toimihenkilöitä, jotka
samalla ovat toimineet puolueessa
sotilaslinjan asioissa. Elokuussa
toimitettiin erinäisiä pidätyksiä
myösikin joukko-osastoissa, jotka
pidätykset osoittavat, että toimin,
taa jatketaan. "Punasotiläan", j o ­ta
edelleenkin koneella k i r j o i t e t t u,
na Ja monistettuna levitetään jouk-ko.
osastoissa, viime syyskuun nu­merossaan
Jcerrotaan näistä pidä­tyksistä.
Edelleen on joukko-osas-toihin
levitetty maanalaisia julis.
tuksia. tiedonantoja, m.m. "NuoVi
faarti"-julkaisua, jomka ilmoite­taan
olevan Suomen kommunisti­sen
nuorisoliiton joukkolehti. V i i -
meinen numero on syyskuulla ja
sen kirjoituksista ansaitsee huo.
miota otsikolla: 'Julkisen toimin­nan
mahdollisuuksien hyväksikäyt­täminen'
varustettu k i r j o i t u s ".
Tämän vuoden kahdeksan kuu­kauden
ajalla on y l i 600 pankkia,
joiden sijoitusten yhteissumma on
$220,000,000, sulkenut ovensa Y h ­dysvalloissa.
Niinpä yhtenä viik­kona
kahden päivän sisällä 52
pankkia Arkansasissa, i l Kentuc-kyssä
j a useita pankkeja lukuisis­sa
muissa valtioissa menivät vara­rikkoon.
Tähän. päälleryntäävän tuhon
alkusoittoon Mellonin rahadeparte-nientti
j a Liittohallituksen yeser-vipankin
virkailijat vastasivat sa­nomalla,
että se on ainoastaan
" p a i k a l l i s t a " j a että reservipankki-systeemi
"ei ole siihen sekoittu­nut".
Se on puhdasta petosta. Se on
vieläpä valhe, niinkuin Journal of
Copimerce lehti csoittaa toimitus,
kirjoituksessaan lokak. 20 p., tie.
ten'kin ' herr^smaisesti, sanomalla,
että tosiseikat eivät ole "sellaisia
kuin ne on esitetty".
Tuho on t u l l u t siksi koska o li
selvää, että k r i i s i , "arvon" haihtu-tuJ^"
at kulkemaan n i i n syvälle met­sään
että löysivät sen majan, jos­sa
isä ja äiti Cvuuden alaikäisen
lapsensa kanssa asuivat. Näiden
seinämittojen^ lisäksi inajassa oli
myöskin lattia ja katto sekä kaks:
pientä akkunaa. J a pohjoiienpuo.
ieisessa nurkassa öU suuri "takka-uuni-
muuri", ihanin laitos meille
lapsille, sillä uunin päällä oli tal­vella
lämmin, takassa keitettiin,'
jos oli keittämistä j a uunissa jjais.
t e t t i i n , silloin kun o l i paistamista.
Muutapa mainitsemisen arvoista
majan rakenteessa sisäpuolella ei
tainnut ollakaan. Mutta ulkona
oven edessä oli porstua, joka oli
tehty siten, ettii pyöreitä puita o l i
asetettu seinää vasten pystyyn
ohuemmat päät ylöspäin, joten a l ­haalle
muodostui tilaa. Puiden
päälle oli asetettu kuusen oksia
latvat alaspäin suojaksi t u u l t a ja
sadeKa' vastaan. Majan pohjois­puolella
oli täysi metsä aivan sei­nään
asti, mutta etelän puolelle
oli hakattu aukio laajuudeltaan
noin kolmekymmentä syltä kahteen
suuntaan. Tämän piha-aukion Iän-silaidassa
oli sauna ja navetta,
molemmat tehty siten, että oli kai­vettu
jyrkkään mäen rinteeseen
kuopat, joihin oli asetettu puita
pystyyn sisälle seiniksi, joten ai­noastaan
katto j a osa ovenpuolei-sesta
seinästä oli näkyvissä. Sau-
(Toaikertomus) ,.
asuville Hämetär-lehden e i l » tule
perimään siitä keltään maksua
Myöskin patruuna o l i antanut m i i a -
räyksen, että kaikkien on tarkasti
noudatettava Hämettären neuvoja
ettei se uusi aate pääse pesiyty­mään
hänen alustalaLstensa Jceskuu-teen
tuottamaan n i i l l e ikävyyksiä.
Voudin poistuttua me k i i t i m m e j u -
malaa sentähden k u n hän o l i kar­tanon
herrankin laittanut toimi­maan
isän käännyttämiseksi pois
vääristä opeistaan. Muutamiin viik­koihin
äidillä ja- m i n u l l a ei ollut
ollut ansiotyötä ja niinollen ei
meillä ollut muuta keinoa kuin
käydä torppareilta kerjäämässä
ruokatarpeita. Joskus minä olin
äidin mukana, mutta useimmin
hän kävi yksin. Huomenna oli
jouluaatto j a ruokatarpeita ei o l ­lut
yhtään kotona. Niinpä äiti
päätti, että lähdemme patruunalta
pyytämään kymmenen kiloa ^auho.
ja ehdolla, että isä k o t i in tultuaan
käy ne työllään maksamassa. Vou­din
puhe patruunan hyvyydestä
rohkaisi meitä j a n i i n menimme
hyvässä toivossa kartanoon. Mutta
kun patruunalle olimme esittäneet
asiamme huomasimme, että olim­me
pettyneet, sillä patruuna sanoi,
ettei ole oikein jos hän antaft
meille jauhoja, sillä jos isä olisi
elänyt jumalan tahdon mukaan,
n i i n meiltä ei puuttuisi mitään.
Mutta koska jumala on nähnyt hy­väksi
antaa meidän olla puuttees­sa
isän jumalattomuuden tähden,
n i in hänellä ei ole oikeutta mene-nassa
kylvettiin ahkerasti, mutta teliä toisin. "Opetelkaa oikein r u -
minen biljoonien dollarien "arvos­t
a " osakkeista ja bondeista, on
särkemäs.sä liittohallituksen reser-vipankin
hienot vehkeilyt j a talous,
k r i i s i oit. synnyttämässä suunnaton,
ta finanssikriisiä.
Se taas puolestaan saa aikaan
sen, että yleinen liike-elämä l a ­maantuu
j a 'koko kriisi syvenee.
Tämän seikan Journal of Commer-ee
vapaasti julistaa, tuomitessaan
\Vashingtonin virkailijoita siitä,
että harhaanjohtavasti selittävät
pankkiromahdukset "paikallisiksi"
ja niin ollen merkityksettömiksi.
Me ikehoitamme työläisiä asetta-maa^
i oikeaan arvoonsa valheet, et­tä
'^hyvinvointi olisi nurkan taka­n
a " Ija varustautumaan taisteluun
yhtenäisesti työttömyysvakuutuk­sen
puolesta siinä mielessä, että
lamadnnustila tulee jatkumaan ja
käymään entistä kurjemmaksi;
1,430 vararikkoa 9
kuun aikana
"Kauppalehti" kertoo: Syyskuur.
aikana vireiUepantiin maassamme
ira vararikkoa. Tämä rneärä osoit-
«a huomattavaa lisääntymistä elo­kuuhun
verrattuna, sillä silloin oli
vastaava määrä, niinkuin muistet-
«Deen. 99. samoin se oli tuatn-
«sti suurempi viime vuoden syys­kuun
määrää, joka oli i b . Tämän .
yuoden syyskuun vararikoista oli 78 "okkanf ja näin niissä jotain v i -
O l e n i k u i n väärä, cksainen halon-känttyrp.
uunissa. En sitä yksin
täytä, i t u t t a en päästä sinne myös-kään
niuita. Uuni ei lämpene ja
y k s i n OE uunissa ikävä, mutta sit.
t e n k i n Mönötän siellä yksikseni.
Olen Itsetietoinen kuin vihainen
tallipässil Ylenkatseellisella ylpey­dellä,
kanselen kaibkia kanssaolijoi-tani,-
sillirVpiitä he ovat minun rin­n
a l l a n i ? . ! — Vain matalasieluisia
nautoja.
KanssaoUijani eivät tahdo ymmär.
tää minual He eivät anna oikeata
arvoa mirtun erikoiselle syntype-räisyydelleii
j a , suurelle sivistys-pitoisuudelleni,
(raan syyttävät mi­nua
pöyhkbilystä ja kukkoilusta.
J a sitäkääniminä en/suvaitse. E n ,
siksi puskenttieitä. Päkkään sormeni
jokaiseen, 'kfe uskaltaa minuun ar­vostelevan
Mtseen kohdistaa. Sor.
mieni syyhyflä säätyvät vain ne
j o t k a m a i r i v a l minua. Tunnustavat
minut itseänsB. paremmaksi j a ar.
vokkaammaksl Heille minä olen
hyvä j a herttainen. He löytävät
armon minun tdessäni.
Toisten asijiihin tungen aina
kauppaa koskevia.
Kuluvan vuoden kolmen ensimäi--
[^neljänneksen aikana on vireil-
«Pantu kaikkiaan 1,430 (viime vuo-uen
vastaavana aikana 894) vararik-
08- Näistä oli yksityisiä kosksvia
Sf!*^0ja 1,229 (789) ja osakeyh-mS',
n^°'''^^^^ 161 (87). Eri toi-
S , vararikot jakaantuivat seu-
(«TT J^uPPaa koskevia 633
( m ' °^^viljelystä koskevia 244
JiJ, teollisuutta koskevia 26 (10)
silata 527 (315).
re!??^^a Pidetään porvarien pii-
^'«a hyvin sivistyneenä ia valistu-
^ mana, mutta luku! ja kirjo-
^ i d o t t o m i a täällä on silti melkoi-
" maara. Muuan johtava porvaril-
^ lehti kertoo, että esim. viime
^ ^ . ^ ^ « ' n e n t i n vaaleissa oli ää~
^ J a m luettelossa 70,000 luku- ja
^'Mustaidotonta ^
sivistjmeenä ja valistu­kaa.
Kaikki n^kä tulee muualta
eikä minusta, o i l mätää j a mynnäh-tänyttä,
eikä siis kelpaa. Mutta
itseäni en salli\kenenkään arvos­t
e l l a . Mitä se n n i l l e kuuluu, mitä
minä teen. Antalioot vain mun o l la
rauhassa, .^illä iltse töistäni vas­taan.
navetassa oli lehmä.
Isäni koetti pitää perhettään
hengissä sekalaisilla ansiotöillä;
hän hakkasi halkoja, kuokki, kai­voi
ojia j a teki päiväpalbkatöitä.
Mutta viimeksi hän työskenteli
eräällä pienellä sahalaitoksella, jo-ho,
n meiltä oli matkaa kolmetoista
kilometriä. Mutta kevätkesällä hä­nelle
sattui onnettomuus. Korkeal­la
sillalla kulkevasta vaunusta pu­tosi
lankkuja hänen päälleen murs
katen oikeasta jalasta luun j a v i ­oittaen
jollakin tavalla vasenta
silmää. Loukkaantunut t o i m i t e t t i in
lähinnä olevaan kaupunkiin hoidet­tavaksi
ja pidettiin siellä niin
kauan kun ne rahat riittivät kor­vaukseksi,
jotka hänellä s i l l o i n sat­tui
olemaan ansaittuna sahan kont-torissa.
Mutta niiden rahojen lo­puttua
hänet toimitettiin kotiin.
Sahan työläiset eivät olleet silloin
vielä» tapaturmavakuutuiksessa, jo­ten
me heti jouduimme toimeen,
tuloa vaille. Isä o l i kotona työhön
kykenemättömänä pari kuukautta
j o l l a ajalla hänen jalkansa paran­tui,
mutta silmä t u l i aina kipeäm­mäksi.
Näkö siitä oli o l l u t pois
loukkaantumisesta asti, mutta nyt
näytti että" se alkaa kokonaan mä
tänemään. Viimein pitkien neu­vottelujen
jälkeen kunnan viran
omaiset toimittivat hänet Helsin­k
i i n silmäsairaalaan.
Äiti j a minä kävimme koko ke-sän
ajan eräille torppareille hak
kaamassa halkoja, ^'otka hyväntah­toisuudesta
antoivat sitä työtä
meille voidaksemme pysyä hengis­sä.
Kartanon patruuna, jonka ta­kamaalla
mökkimme oli, antoi
myöskin luvan tehdä eräästä luon­nonniitystä
määrätyn alan heinää
ehdolla, että äiti tekee kartanos­sa
korvaukseksi kjrmmenen työpäi­vää.
Minä en vielä kelvannut kar-tanossa
tekemään edeskään n.s.
kenkkipäiviä, joita kartanon her­r
a l l a oli "oikeus" vaatia alusta-laistensa
tekemään rajattomasti ja
johon kelpasi naiset j a nuoruikai-set.
Äiti ja minä teimme luva­t
u l t a niityltä heinän j a korjasim.
me latoon.
Kesä loppui, syksy k u l u i , j o u l un
edelliset päivät olivat käsissä.
Edellä kuvaamassani majassa äiti
kuuden lapsensa kanssa, nälässä ja
täydellisen epätoivon vallassa itki
ja rukoili. Rukoili jumalaa, joka
kaikessa menettelee oikein j a on
ikäikkivaltias, antamaan jouluksi
hänen poikansa syntymäpäiväksi,
meille nälkäisille j a s y n t i s i l l e lei­pää;
itkettiin ja r u k o i l t i i n juma-laa
parantamaan isä, e t t ä hän pää­sisi
jouluksi k o t i i n ; r u k o i l t i i n isän
koilemaan jumalaa j a nöyrästi alis­tumaan
hänen tahtoonsa, n i i n kyllä
kaikkivaltias ajallaan auttaa teitä",
neuvoi patruuna j a antoi palveli­j
a l l e en merkin aukaista ovi sekä
" noin kovasti huutaa. Äiti sanoi
että sen on kai ikävä k u n e i o le
kukaan käynyt navetassa sitten
kun aamulla. Pienemmät lapsista
itkivät kun mentiin sisälle ja
isommat koettivat niitä rauhoittaa.
Kotona äiti ei yhtään a r k a i l l u t a v a .
tessaan rikokapussiamme, vaan j a .
koi heti kVkJH^ lapsille leipä- ja
lihapalasen j a se vaikutti hyvin
rauhoittavasti heihin. Sen jälkeen
äiti lähti navettaan. Me emme
huomanneet äidin poissaoloa niin
kauan kun meillä oli syömistä,
mutta muutamat lapsista halusivat
lisää j a s i l l o i n t u l i kysymys, missä
äiti on. Minä lähdin etsimään ja
löysin hänet navetasta kädet ris­tissä
lehmän selällä j a pää pai­nettuna
käsiin. Kys^'mykseeni
miksi ei hän tule pois navetasta
vastasi hän, ettei lehmälle ole an
taa muuta ruuaksi k u i n kesällä leh-tipuiden
oksista tehtyjä " k e r p o j a"
ja että lehmä ei elä yksistään
niillä. Sanoi rukoilevansa jumalaa
että se suuressa laupeudessaan pe­lastaisi
lehmän nälkäänkuolemasta
Sanoin, että tehtiinhän me kesiillä
heiniä, täytyy vaan hakea niitä
k o t i i n . '
— Sinulle poikani, sanoi äiti,
en ole sanonut sen tähden kun
sinä kärsit kaikesta mistä äitisi-kin,
että lehmä on j o kauan kär­sinyt
riiuan puutetta. Olen tahto,
nut sinulta salata Ht-.i säästääkseni
sinut siltä surulta. Olen vaan odot­tanut
että järvi jäätyisi niin pal­jon
että Rinnemäen Jussi voisi
käydä hakemassa heiniä. Sinne
näet maan kautta ei ole semmoista
tietä että voisi kuljettaa heinä­kuormaa.
Nyt' ymmjirsin, että lehmänkin
oli .nälkä j a että »heiniä ei ole
voitu tuoda kotiin. Ymmärsin
myöskin, että jos lehmä kuolee,
n i i n lapsilta loppuu maito. Minä
päätin että lehmä ei saa kuolta.
Mutta mitä minä voin tehdä leh-tanne
en ' kykeneialkään poista­maan.
" K o e t t a k a a o l l a rohkeita ja. kes­tää
niin kauan k u i n tulen. Käy­kää
torppareilta pyytämässä
i^Ukh aaapi^int' ,€f)itta^ jvedeltl^
kieUvlrheet Ja. kirjoittelemaan "puh­taaksi".
Vielä koulua käyvä Pessi-apua
Iän Paavo. Jossj^ 60^ v i ^ pUrtäJto C«wi4«i»
Mnininl Vikoja ja Jok» oU muutenkin « « ^ i - r ^ ^ j y - g ^ . ^ ^ ^
P3
MQko
sillä he -ymmärtävät parezxunin
köyhän kärsimykset (kuin rikkaat, nen selvä Ja ahkera kynämies, p i i r -
työntää meidät ulos. Me k i i t t e l i m . uiän pelastamiseksi? Enpä tietys.
me, kumartelimme j a niijasimme tikään muuta kuin seurata äidin
patruunalle hiipiessämme takape.
rin ovesta ulos.
Nyt meillä ei ollut muuta neu­voa
kuin lähteä paluumatkalle, sil­lä
emme uskaltaneet kartanossa
keltään pyytää mitään pelätessäm-me
patruunan siitä vihastuvan.
Mutta kuljettuamme vähän matkaa
k o t i in päin oli tienvieressä pen.
säitten suojassa eräs kartanon p a i
velustyttö, joka kiireesti neuvoi
meille pensaan ta/kana olevan sä­kin,
jossa oli leipiä, kaloja, voita
ja lihaa. Tyttö sanoi, että he pal­velijat
omista ruokavaroistaan ko­kosivat
kun näkivät meidän tule­van
kartanoon. Mutta eivät us.
kaltaneet kartanossa antaa niitä
kun pelkäsivät, että patruuna voi
vähentää heidän muona-annoksi-aan
jos näkee että he voivat niistä
antaa meille. Toivotettuaan meille
hauskaa joulua, juoksi tyttö puis­ton
kautta takasin kartanoon. On
huomattava, että siihen aikaan
kaikki sen kartanon piijat j a ren-git
olivat "muonalla", tai toisin
sanoen saivat kartanosta ruokatar.
peitä sovitun määrän, josta itse
valmistivat ruokansa.
Äiti otti pussin selkäänsä j a niin
lähdimme kiireesti kotia ikohti
N i i h kauan kun o l t i in kartanon
vainioiden alueella emme tohtineet
j u t e l l a , vaan pelon vallassa kiireh­dimme
metsän reunaa kohti. Vii­meisen
perheellisen muonarengin
mökin ohi kuljettuamme tunsimme
pelkomme vähenevän, sillä siitä a l ­koi
metsä. J a j o n k u n aikaa metsä,
tietä matkattuamme jännitys meis.
tä tuntui laukeavan j a äiti ehdotti,
että istutaan levähtämään. Minul­le
se o l i mieluista, sillä tiesin että
pussin sisällöstä, siinä istuessam-me,
osa s i i r t y y minun vatsaani.
Ä i t i auikaisi pussin hyvin hitaasti,
mutisi jonkinlaista rukousta j a ky­syi,
että onko minun kovin nälkä.
Vastattuani, että on, kaivoi hän
helmaansa lihan kappaleita sisäl.
tävän käärön j a muutamia leivän
paloja, valitsi niistä sopivan suu.
ruiset j a antoi minulle. Nälkäinen
kun olin aloin kiireesti syömään,
mutta katsottuani äitiini huoma­sin
ettei hän syönyt, vaan itki.
Kysyttyäni, miksi hän ei syö, vaan
itkee, vastasi hän, että onkohan se
oikein että ne palvelijat antoivat
meille ruokaa kun e i kerran pat­ruunakaan
antanut j a patruuna var-puolesta,
että jumala antaisi hä- maankin tietää paremmin jumalan
nelle anteeksi, eikä enempää ran­kaisisi
.häntä eikä hänen perhet­tään
siitä kun isä o l i v i i m e vuosi-na
kokonaan lakannut uskomasta
jumalan olemassaoloon, vieläpä se­littänyt
kotiväelle j a naapureille­kin,
että ei ole t a r p e e l l i s t a veisata
eikä rukoilla. Isä o l i tehnyt muu-t
a k i n , josta jumala nyt rankaisi
^ l e n aina viisa^ j a väKevä. En [häntä j a meitä. Hän o l i sahalla
»InodinniDkaisia neitosia. - Nel-
"ol"ett ^>u, t-. , ,s-a"n^a«h^ af -rikik^aaann;): : ""NNiimin ssminaä
« hoiKkakin ja hontelo, e t t ä jos
C^aif . 'i"„UlTla "s il^m^än^eu^la ksi." vo^i
g^oinen neitonen: "Älä höpise -
rQiU ."^^^^ laiha ja läpi-ksin:
^^^i antaisi sulle
n punaviiniä, voisi hän käyttää
lämpömittarina."
koskaan erehdy, 'pien kerrassaan
esimerkiksi kelpaaVa ja siksi tah­donkin,
että k a i b i i tekisivät sa­moin
kuin teen ininä. Ylpeänä
lyön rintoihini j a rykäisen: jospa
k a i k k i olisivat sitä m i t ä olen minä!
Väittelyssä en koskaan häviä en­kä
milloinkaan masennu. E n anna
perään. E n , vaikka mikä olisi. A i ­na
sanon viimeisen sanan. E i ma'k.
sa väitellä minua vastaan, sillä
minun tiedoillani j a taidoillani ei
ole rajaa. Olen viisauden jalokivi,
tietoisuuden " t i m a n t t i.
Tasa-arvoisuut:a minä en siedä
ja joukkotoiminta on mulle kauhis­tus.
Minä en tahdo olla mikään
lauman jäsen. Minä ofen napa t ä »
sä j a tukipylväs tuossa. Minunko
pitäisi a l i s t u a toisten tasalle, tun­nustaa
nuot matalaotsaiset vertai­sikseni?
! E i , sitä minä en tee.
E n , vaikka p i r u minut perisi. E n ­nen
pusken pääni seinään, mutta
minä en a l i s t a —- ennen lopetan
v a i k k a koko höskan.
Veikka VA»»mc
työssä ollessaan iltasilla käynyt
sieltä neljän kilometrin päässä
olevalla rautatien asemalla, jonka
ympäristön työläiset olivat perus­taneet
työväenyhdistyksen, l i i t t y n yt
siihen jäseneksi j a ostanut kirjan
jossa oli lauluja, joissa ei k i i t e t ty
jumalaa eikä kunnioitettu r i k k a i ta
kartanon, eikä sahanomistajia, jot­ka
jumala on asettanut maail­maan
antamaan köyhille työtä, et­tä
ne eläisivät. Meidän rukouk­semme
keskeytji k u n ovesta astui
sisään kartanon vouti, jonka pat­ruuna
oli lähettänyt kiertämään
k a i k k i e n alustalaistensa luona j a -
kamassa Hämetär-nimistä sanoma,
lehteä ja varottamaan siitä vaa­rasta,
joka uhkaa työläisiä sen
aatteen takia, jota työväen yhdis­tyksissä
jo on r u v e t t u kunnon
työläisille t>Tkyttamään. Samalla
vouti ilmoitti, että patruuna huo.
l e h t i i niin äärettömästi alustalais-tensa
hyvinvoinnista että tilaa
tahdon kuin palvelijat, koska ker­ran
jumala on patruunalle siunan.
nut kaikkea niin hirveän paljon.
J a jumala voi lukea sen palveli­j
o i l l e synniksi j a rangaista heitä,
kin. Ja me olemme kaikkeen syy-päät.
Tämä äidin puhe turmeli
minunkin ruokahaluani j a sai mi.
nut itkemään, mutta siitä huoli,
matta söin kaikki mitä äiti oli an­tanut.
Ilma oli kylmä emmekä sen­tähden
voineet kauan istua ja
sitäpaitsi, k o t i in oli vielä viisi kilo­metriä,
jossa pienet nälkäiset suut
odottivat meidän tuloamme. Äiti
o t t i pus.sin j a lähti astumaan ko-t
i i i i päin. K u l j i n hänen perässään
ääneti j a mietin äskeisiä hänen p u .
heitakn. Paljon en yipmärtänyt
koko kysymyksestä, mutta aina k u n
k u u l i n äidin hiljaa puhuvan juma­l
a s t a j a kotona olevista nälkäisistä
lapsista, alkoi tippua vettä silmis­täni.
Minun itseni ei ollut niin
paha olla että olisi tarvinnut i t ­keä,
mutta minä tunsin että äiti
kärsi hirveästi j a i t k i n hänen t äh
tensä. Py^htymättä enää, taival,
simme huonoa, kivi.stä j a lumista
metsätietä kotiin asti, loppumat­kan
puoli pimeässä.
Lehmän ammuminen kuului jo
kanaksi vastaamme, vaikka navet­ta
olikin maan sisällä. Kysyin äi-ensivuoden
alusta i a i k i H e maallaan diltä, että minkätähden Mansikki
esimerkkiä, r u k o i l l a jumalaa. Niin­pä
hiivin samana iltana toisten
huomaamatta navettaan rukoile­maan.
Navetassa oli rauhallisem­pi
rukoilla kuin lasten melussa ja
uskoin että rukoukset vaikuttavat
paremmin kun rukoilee lehmälle
ruokaa lehmän läheisyydessä. J u .
malalle ei kukkaan ole koskaan lä­hettänyt
rukouksia hartaammin ja
suuremmalla luottamuksella kuin
s i l l o in minä rukoillessani Mansi-k
i l l e ruokaa. Jos mitkään rukouk­set
voivat vaikuttaa jumalan tun­t
e i s i i n , niin ne minun, lapsen, puh-taasta
sydämestä lähteneet ruko-ukset
olisivat voineet sen tehdä
sillä niitä ei myöskään yhtään tur­mellut
uskonnon vihollinen —
järki. E n tiedä kuinka kauan olin
r u k o i l l u t ennenkuin äiti löyti mi­nut
ja vei nukkumaan. Sj^noin äi­d
i l l e , ettei hänen tarvitse sinä
i l t a n a valvoa eikä r u k o i l l a lehmän
tähden, sillä minä r u k o i l i n k y l l i k s i.
Sänkyyn mentyäni tunsin vilunvä-reitä
ruumiissani, mutta nukuin
pian (kuitenkin, sillä olin kovasti
väsynyt. Näin unta, että äärettä,
män suuri sinertävä lävitse näky­vä
rengas ympäröi minua. Se pyö­r
i niin hirveällä nopeudella, että
minua pyörrytti kun o l i n sen kes­kellä.
Maata, eikä ihmisiä en näh­nyt
missääp, mutta enkeleitä, sem.
moisia kun kuvissa olin nähnyt,
l e i j a i l i siinä pyörivässä avaruudes­sa.
Ko.ska siinä oli enkeleitä, niin
uskoin että jumalakin löytyy siel­tä
j a a l o in r u k o i l l a , että hän näyt­täytyisi
että saisin häneltä . pyytää
lehmälle ruokaa. Mutta jumalaa
ei näkynyt. Kerran näin meidän
läheisimmän torpparin (kulkevan
enkelien joukossa .suuri kasa hei.
niä selässä j a minä uskoin että
hän oli käynyt jumalan luona nii­t
ä hakemassa j a t o i nyt meidän
lehmälle. Sitten ilmestyi joulu­kuusi,
äitini j a useita lapsia nä­k
y v i i n i , mutta katosivat jälleen
pyörivään siniseen avaruuteen.
Oli joulupäivän ilta kun vapau­d
u i n kuumeesta n i i n paljon että
t i e s in olevani kotona j a ymmärsin
k a i k k i mitä ympärilläni tapahtui.
Äiti «ertoi, kuinka minä olin .sai­raana
ollessani puhunut jumalas
ta, enkeleistä, lap.sista j a lehmä.stä
j a kysellyt monenlaisia a.sioita.
mutta en ollut ymmärtänyt " o i ­k
e i n " mitä he minulle sanoivat.
Äiti oli varma siitä, että jos oli­sin
kuollut, n i i n ehdottomasti oli­sin
päässyt taivaaseen. Myöskin
äiti näytti isältä tulleen kirjeen
mutta ei tahtonut antaa minun
sitä lukea. Mutta minä en lakan
nut pyytämästä ennenkuin kirje
oli kädessäni. Jäljennän tähän sii­tä
tärkeimmät kohdat koska ne va­laisevat
jonkun verran hänen sen.
a i k a i s i a kä.sitteitään.
" M i n u n on n i i n tavattoman ikä­vä
teitä, etten kykene sitä sanoin
ilmaisemaan. Näkö on terveem-mästäkin
silmästäni paljon heiken­t
y n y t j a ikävä .sekä suru teidän
toimeentulonne j a j a kärsimyksien,
ne tähden -"=aa veden silmästäni
himmentämään senkin vähän näör
aina heti kun yritän teille kirjoit-
Rikkaat, niinkuin esim. meidän
patruuna, jolle torpparit j a mäki­tupalaiset
tekevät, miltei kokonaan
lahjaksi, kaiken työn j a j o k a elää
ylellisyydessä, on tunnoton köyhiä
kohtaan. Hänen tapansa on neu­voa
köyhiä pyytämään apua ole­mattomalta
jumalalta, vaikkei hän
voi todistaa, että se olisi yhden­kään
nfilkään kuolevan perheen
pöytään tuonut leipää t a i perunoi-ta
j a itse luottaa ainoastaan t y ö .
Iäisiin, kooten heidän työstään rik­kautensa
pelkäämättä jumalan v i ­haa,
vaikka hänen riistonsa tähden
joutuisi työläinen kuolemaan näb
kään.
" E t suinkaan sinä ole nyt mi.
nun poissa ollessani masentunut
n i i n paljon että olisit ruvennut
vanhan tavan mtjkaan pyjrtämään
j u m a l a l t a apua?. Epäilen vähän et.
tä sinä vielä et ole päässyt niin
vapaaksi uskonnon kahleista, ettei
nykyiset kärsimyksesi helposti voi-si
herättää uskonnollisuuttasi eloon,
tuota kirottua hapatusta, j o t a t u ­hansia
vuosia on käytetty yksin­kertaisten
työläisten nöyryttämi.
seksi taipuvaisiksi olemaan herro.
jen_ rjistonalaisina. Rakkaani, j u ­malalta
emme koskaan tule apua
saamaan syystä, kun sitä ei ole.
Jumala, niinkuin helvettikin, on
•taikauskoisten ihmisten mielikuvi­tusten
tuotteita, j o i t a rikkaat ovat
ruvenneet järkiperäisesti käyttä­mään
aseenaan sortae.ssaan tietä,
mätöntä kaiisaa, niinkuin jo mo.
nasti ennen olen sinulle selittänyt.
"Tiedän, että sinun, minun ja
lastemme asema on n y t kurjempi
kuin kosikaan ennen. Mutta se ei
ole meidän syymme yksilöinä, vaan
se on koko työväenluokan j a her­rojen
yhteinen. Herrojen syy sik­si,
että ne käyttävät aivan sääli­mättä
valtaan.sa riistäen työläisil­t
ä kaiken mitä niistä irti saavat
ja työläisten s y y , s i k s i kun h e ei-vät
ole tarmokkaammin yhteistoi­minnan
kautta ruvenneet vaati­maan
itselleen parempia toimeen-tulomahdollisuuiksia.
Meidän vei
vollisuutemme on siellä metsB.
kulmalla koettaa köyhät torpparit
saada ymmurtämään niitä aatteita,
j o i t a H rlan aseman työväen yhdis-tyksessä
olemme pohtineet. J a lap­semme
me vieroitamme täydelli­sesti
irti uskonnosta, niin että ne
aikuisiksi tultuaan ilman uskonnon
painajaista kykenevät toimimaan
työväen yhdistyksissä mallikelpoi.
sina esimerkkeinä toisille työläi*
sille. Ja se työ vaatii täyttä i n ­nostusta
sinultakin onnistuaksem-me
hyvin. Jo iap.semmc tulevat
näkemään ajan, j o l l o i n uskonnolli­set
haaveilut ovat yleensä hyljät­ty
j a j o l l o i n työläiset itae yhteis,
toiminnan kautta määräävät palk­kansa
j a työpäivän pituuden. Sil­l
o in ei myöskään entiä tapaturman
kautta työhön kykenemättömäksi
joutuneen perhe joudu kärsimään
teidän laillanne kurjuutta, vaan
työnantajan on huolehdittava nii­den
toimeentulosta.
"Opeta lapsia lukemaan j a lau.
lamaan työväen laulukirjasta j a sa.
no, että isä t u l e e pian 'kotiin, niin
sitte lauletaan y h d e s s ä . . ."
L u i n useampaan kertaan isän
kirjettä j a koetin ymmärtää sitä.
Mutta kokonaisvaikutus siitä o l i ,
että tunsin jonkinlaista pelkoa se­kä
kirjettä että isää kohtaan sen­tähden
kun siinä k i e l l e t t i in rukoi­lemasta
ja jumalan olemassaolo.
M u t t a ajattelin kuitertkin, että jo£
ci .sitä olekaan, koska en unissani-kaan
nähnyt häntä, vaan ainoa»,
taan enkeleitä. Kysyin äidiltä, että
mis.sä on se l a u l u k i r j a , josta isä
kä.skee meidän lukea j a laulaa.
Äiti sanoi, että se on hukkaantu­nut
jonnekin j a että kyllä isä
tuo uuden kun tulee k o t i i n j a sit­ten
laulamme yhdessä. — E. A .
teli aina otsikot Jä kuvat.
Joukkovoiman eoshnäinen numero
oU valmistunut vähän kerrallaan Ja
eräänä «yksyisdiä läuantai^iltana
se oU lopullisesti Uimailtu ja ripus­tettu
rahvahan luettavaksi
iviuita pienuudestaan huolimatta
tämä ensinumero Jo kuohutti koko
kylää Ja sai sen n^uvastovastalsen
sakin aähisemilän. Eloko seuraa­vien
viikkojen äjan kävivät kyläläi­set
tofaiien toisensa Jälkeen, ryhmis­sä
ja yksitellen lukutuvalla, itike-massa
uutta, Icyläh <»tiaa lehteä.
Toimelialmmat ~ Ja vällnpitämättö-mimmätkln'
emännät pistääntyivät
kiireellisten askareittensa välillä ta­vailemassa
seinälehteä.
Koko Korpikylä Jäi jännittyneenä
odottamaan Joukkovohnan seuraa­vaa
numeroa...
Pitkä, tammikuun loppupäiviin
saakka venynyt lämmin syystalvi oli
vihdoinkin talttunut ankaraksi pak­kaseksi
Ja kylntäksl talvlsääksi. Mo-nlkuukautisen
odotuksen Jälkeen,
mutta nyt melkein äkkiarvaamatta
saapunut pakkanen Ja vinha poh-io}
g.n. puhuri tuixtulvat vieläkin pal­joa
kylmemmlltä kuin tavallisesti,
slUä oltiinhan totuttu kostelhin,
mutta silti lämpimiin syysilmoihin.
Mutta pakkanen vaan painoi lämpö­mittarin
elohopeata alas, vihuri Ja
maan valkovaippa . lisääntyi silloin
tällöin uudella, kirkkaan valkoisella
lumella. .
'Mutta liimen alle Jääneestä maas­ta
käytiin tänä talvena ankaraa, ta­vallista
vilkkaampaa välttelyä Ja
kamppailua. Ne eivät olleetkaan
mitään - tavallisia maariitoja, vaan
suurta, perinpohjaista uudestljär-
Jestelyä. sillä nythän oli alulla se
maatalouden suuri murrosvuosi, ko­va
kamppailu kollektiivisten talouk­sien
puolesta. Maiden Ja mantujen
yhteenliittämisestä, yhteistyöstä se­kä
tasa-arvoisesta olosta Ja hyvin­voinnista
keskusteltiin kaikkialla.
lian tai namdlo^
]oj^. kftäonSk»!! jMv .
jriotk. j».muita.jSooiBftt
siln kohdistuvia «noita. .
Osoita: , . ' , ^ •.• .••^ill^lle.t,
CoasnUto' G«B«raI a f ' rbÖmmä^
1410 Stanley Stre^ ICokitlMil"
lto<»m 91S .
(Comer St. Catharina «ndi
AKSELI J t A U A N H E n i K i.
pUkosaoB.
Ll^filcsl ov Suomella ^-atfnläi]^
Canadassa: Konraii Eriek i.-MamM
te. Port Arthur, Ont. AdiC JS
Saarimäki, 819 Bay St^ 1 ? < w « ^ #
Ont. — H. P. AXbert Btimmsaa^f*ä
479 Main St, Winnip€«i Ma«^ -^^ff^
Thomas Pransai. Box J L , •CkOT*»^^^
Cliff, Ont. ~ Gharlea S . aNl8tM-%#
son, 54 Dock St., Saint /oho, N*9i .
— G. W. Törnroos, 661 Höwa fii, ,
Vancouver. B.C. v' t
huomio tähän plakaattiin kun luku­tupaan
astuu! —• kehui eräs. Ja
toinen jatkoi: " /
— Juuri tällaisen sen pitäÄUn
olla. SUtä ymmärtää lukutaldoum-
Wn. , „
Mutta vihdoinkin päästUn alullj!.
—- . . . Nyt^ tämän kollektivlsol-mlskysymyksen
edelleen keblttftml-seksi
Ja erikoisesti, kun, melflänkin
pilrimme on Julistettu kokonaan Jcol'
lektivisoitavaksi, on eteemme tullut'
eräs uusi. hyvin tärkeä Ja vakava
kysymys, nimittäin kulakkllurttan
hävittäminen. Meidänkin on aletta­va
heti valmistelutyö kaUclUa. ;Un-.
joilla... — puhui peruskysymykses­tä
ensimäisen puheenvuoron ^^a^
nut Kiuru. — Meille on Jo saapu­nut
tiukat ohjeet. ToUn kyläkun- .
tamme kulakklkopla on hyvin pieni
Ja tehottomalta tuntuva, mutta se­kin
alku On nujerrettava...
— No se on selvä! — kuului c-i-
äästä nurkasta.
— Niin. Ensi sunnuntaina on taas Junissa, asemilla, kaupoissa; malto- . ,„ . ^„ , . , . ^ .
loissa lukutuvissa kvläkokouksissa''^y^" ÄOllektivlsolmiseata Ja
loissa, lukutuvissa, KyiaKOKouKsissa nähtävästi tulee esUle kysy­mys,
miten me alamme suhtautua
näihin kylämme kulakkelhln Ja hei­dän
kötyrelhlnsä. Juuri siksi .ph
lehti valmistettava oikein iskujär-
Ja pienlmmissäkln talonpoikalsplr-telssä
tarinoitiin ja väiteltiin maan-vlUelysyhtymlstä,
arttelejsta Ja kom­muuneista.
Niistä sukeutui keskus­telu
missä vain muutamiakin yh-tehen
sattui, kussa parinkin hen­gen
matka yhtäänne kulki tai vaik­kapa
vain tiellä vostaantuUessa ky-sälstita:
No. mitenpä sleUä teidän kol­kalla
kollektivisointi menee?
Etkä suotta puhuttu, turhaan pal-jp
» tarinoitu, sillä Jo tammikuun
lopulla Ja helmikuun alussa alkoi
ympäri Inkeriä kuulua viestejä kaik­kialla
perustetuista artteleista Ja
kommuuneista, suurtalouksista, Joille
avartuivat valtavat kehitysmahdolli­suudet,
mutta vain yhteen, kauas­kantoiseen
Ja valoisaan suuntaan:
sosialismiin.
(Jatk. seuraavalla sivulUb^-
Joukkovoima
KirJ. Kullervo Kynämies
Se nimitettiin Joukkovoimaksi,
vaikka sen ensimäisen, pienen, mut­ta
pirteän numeron olikin valmista­nut
vain pieni aktiiviryhmä. Vain
muuumia kirjoituksia eU "pätkiä"
oli saatu syrjästä ja muuten lehti
oli tuon aktiivirylmiän kyhääm^.
Mutta alotteentekläjt olivat var­moja,
että kun tämä pienikin sei­nälehti
alkaa täälläkin kaukaisessa
Korpikylässä harjoittaa terävää itee-kritlikkiä,
kun se syventyy kylän Jo­kapäiväiseen
elämään Ja luokkatais­teluun,
ammentaen sieltä ehtymät-tömästi
uusia ja kiinnostavia asioi­ta,
niin muodostuu se todellakin sik­si
laajoja Joukkoja Järj€stäväk.sl
joukkovoimaksi, joksi se oli suunni­teltukin.
He tiesivät, että kun se a l ­kaa
paljastaa paikallisten kulakkien
ja uskovaLsten vehkeilyt, puhua
puolueen Ja neuvostohallituksen
kamppailukysymyksistä, niin silloin
taa — - Lääkärit .<?anovat, että! ss muodostuu todella siksi työtäte-loukkaantunut
silmä on leikattava
kokonaan pois, sillä se on ke-sän
aikana hoidon puutteessa siksi pa­hoin
pilaantunut ettei parane enää
K i r j o i t a n ' tämän siksi, että totutte
j o ennakolta ajattelemaan minkä­lainen
olen ilman toista silmää, et­tei
hämmästyksenne ole n i i n suu.
r i kun t u l e n k o t i i n . Jo ennen jou­lua
lupasivat sen l e i k a t a pois. Sa­novat
että pian leikkauksen jäl­keen
paranen niin hyväksi että
pääsen lähtemään k o t i i n . . . Jospa
o l i s i n saanut olla kotona, n i i n oli­sin
voinut ainakin rohkaista teitä
katsomaan toivorikkaammin tule.
vaisuutta, v a i k k a nykyistä »kurjuut-kevlen
taisteluvälineeksi, joksi tällä
puolen luokkataistelun barrikaadeja
olevien on kaikki lehtensä kehitet­tävä.
Pääasia bn joukkojen huomi­on
Ja inielenk^nnon herättäminen,
niiden keskittäminen lehden ympä­rille.
Tämä oli ensimäisen pääkirjoi­tuksenkin
sisältö, suuntaa viittova
tulevalle toiminnalle.
Tuo pieni aktiiviryhmä. Joka o i ­keastaan
oli valittu eräässä Korpi­kylän
lukutuvan kokouksessa, oli
ryhmittynyt vähävaraisen Taneli
Haikosen ympärille. Hän oli kuiten­kin
ennemmin lehtikirjoituksista sel­villä,
kun oU sillohi tällöin kirjoi­tellut
Vapauteenkin. Vasta syksyllä
Kuitenkin näitä köyhien Ja kes­kivarakkaiden
hommia tarkkaillessa
saattoi i$ieltä täältä kuulla hammas­ten
kiristystä, nähdä sormien pu­sertuvan
nyrkkiin ja monissa syn­kissä
silmäpareissa palavan kiukun
Ja vihan. Se oli tuhoon Ja perika­toon
tuomitun yhtyneen kulakki-,
kauppias- Ja papplskoplan epätoi­voista
mielenilmausta. Joka palkoin
puhkesi avonaiseen terroriin... Se
sakki näki Ja tunsi, että tulevaisuu­dessa
el heidän sekasikiöistä luok­kaansa
tule enään olemaan, .vaan
että se murskautuu kollektivisoinnin
pyörteissä Ja häviää olemattomiin-
Näin kehittyivät asiat myös Kor­pikylässä.
Köyhälistö Järjestyi Ja
luokkataistelu kärjistyi, kuvastuen
se tietysti myös Joukkovoimassa.
Seinälehti oli jo Jakanut koko ky­län
kahteen leiriin, mutta kummat­kin,
sekä puoltajat että vastustajat
halusivat aina mitä pikemmin näh­dä
Ja tutustua uuteen lehteen. Tosin
vastustajat toivoivat sen kuolevan
mitä pikemmin, ja niin kuitenkin
Jäimltyksen kohotessa odoteltiin
taaskin uutta lehteä, Jonka yläkul­maan
Pessilän Paavo teksta.sl: nu­mero
5,
Ja se numero 5 valmistettllnk'n
oikein kollektlvisoimisen Iskunume-roksi.
Oli kehitettävä laajaa liiket­tä
sinne Suursuon reunaan peruste­tun
kollektilvltalouden ympärille,
voimistettava sitä Ja samalla lyö­tävä
oikein Joukkovoimalla seudun
kulakklkoplaa Ja ennenkaikkea sen
sielua — Tepon Tommia,
Eräänä iltapäivänä oU opettaja
lähettänyt koululap.sien kanssa kai­kille
asionomalsille sanan, että tä­nään
on koululla selnälehtikollegion
kokous ja oli vielä lisännyt Jotain
asiain tärkeydestä,
— Ketäpä vielä puuttuu? Ehkä
voisimme jo aloittaa? —• puhui puo-luejatshelkan
sihteeri toveri Kiuru,
huomattuaan, että hämärään luok­kahuoneeseen
oU taaskin lisäänty­nyt
muutamia tummia varjoja,
— Nihi, kellokin on jo 20 mi­nuuttia
yli — sanoi opettaja ikään­kuin
vastaukseksi, katsahdettuaan
lampun ääressä taskukelloaan. —
Mutta täällähän ei ole vielä Karhua
eikä Pessilän Paavoa... Oikeastaan
on odotettava...
— No odotetaan vielä muutama
minuutti.
Mutta eipä niiden "muutaman"
laskuun kerennytkään monta mi­nuuttia
kulua, kun odotetut saapui­vat
jo yhdessä. Paavo, kantaen
suurta paperikääröä kainalossaan.
— Ka «itoäpä ne ovat!
— Nlbipä oltais... Heipä hei!
Ennenkuin TaneU ehti Ihnolttaa
selnälehtikollegion neuvottelun al­kaneeksi,
kerkesivät eräät jo au­kaista
Paavon vasta tuoman kääi^n
ja silmäilivät, jo uutta otäkkoa.
— No kylläpä on komea! Jo mah­taa
lhm/5. olla. Jos el heti känny
Tähtisarja- y.m. halpa­hintaisia
romaaneja
Aikanne kuluksi j a p i t k i e n t a l v i,
iltojenne ratoksi, tarjoamme tässä
valikoiman kevyempää kirjallisuut­ta.
.
— V a l k o i s e t Intiaanit, E. G.
Seliger .40
—-Valkoinen kuolema, Rudolph
S t r a r z .40
—Ran;ierenga9, David Potter .40
— P o r v a r i , H . De Vere Stac- •
poole 40
—Minkä vuoksi? Argus 40
— K u o l l e i d e n laivojen saari,
»Grittenden Marriott 40
— V a n h a heittiö, K a l m a n M i k s -
zath .40
— H u g h Haroldin ihmeelliset
seikkailut, A l f r e d Clark .... .40
— H i i r i , Ninna Clasen 40
—Miekkamiehen onni,' Rodolp.
he Bringer 40
— I k u i n e n salaisuus, J a c k Lon­don
40
— L i s e l o t t e n naiminen. H ,
Courts-Mahler 25
— H i r s i p u i t a , Kössi Ahmala j
( s a t i i r i ) .30
— G o r i l l a m i e s , Heikki Nummi .40
— V i l k k u v a tuli, Friedebert ,
Tuglas 40
— S a t e e n k a a r i , Runar ^ Schildt-.40
-—Kuudes maanosa, A r v i d L y - ;
decken ; .50
—^Meren erakot, A r v i d Lydec- (
I^-^n ••••••**••«••«••*•••••••«••••#•••«••«.««• »40
— K a k s i rakastavaista. H- .
Courts-Mahler .50
—Aösmannin pojat H . Courts-
Mahler SO
—Minä tahdon, H. Courts- •
Mahler 30
—Minkä jumala on yhdistänyt, .
H . Courts-Mahler 50
— V a n h a n arvoituksen ratikat- t
su, T. J . Lahtimies .50
— A v u t t o m i a , J . L Vatanen .... .50
— P a r i i s i n suojelushengetär, ,
J e a n Bertheroy 50
—Morsiusmarssi, Björnstjerne .
Björnson, 25
— H u m u . H a n n u n i>erintö, V . .,
L u j a 50
— K u l t a m a a n Rakkautta, Jack ;
London .40
—Tähtimaailmasta, A r v i d L y -
decken (tarinoita) 50
I^eikatkaa ylläoleva luettelo i r t i.
Merkatkaa haluamanne Icirjan koh- -
dalle ristillä j a lähettäkää osoit­t
e e l l a:
BOX 69, SUDBURY^: ONT.
Lähettäkää ristillä meridtse-mäni
kirjat, joista maksuksi
i
liitän $
N i m i
Osoite ..
L,