1926-12-17-09 |
Previous | 9 of 39 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
KAIKKIEN MAHTEN TTeNBAATAJAT YirrKigpr>rrAi»AUT TYÖLÄISTEN JA TALONPOIKAIN KÄSIIN HALLmJSVALTÄIilÄ^ joDlaDamero l i i » m Federated Pressin jäsen Penantaina, jcrtilak*^ 1^^ p:nä —- Friday, Pec 17 Member The Federated Ftess -saarea Jo kaoius aikaa bn tiedetty, että British Colambiassa on hiilikerros-tamia. Nanaimon lähellä esim. on yatä kaivettu vuodesta 1852 al- ^en. Mutta vasta «epjälkeen, kuin Canadan hallituksen geologisen toi-jiustoa palveluksessa oleva professori Richardson rapprteerasi hiistä tevattoman laajoista j a kallisarvoi-asta hiiUalueista, rnitkä käsittävät 200 neliömailin laajuisen alan Na-naimon. ympäristöUä, 'fe^ muuan iapftalisteista .muodostunut ryhmä olevan ptoliiäeh" ajan"-hankkia itselleen omistusoikeuden , suurimpaan osaan tätä aluetta. ,/ Tähän ryhmään ^uului vancouve-riiainer. Robert :Duhsmuir ja hänen I poikansa James • juiunsmyir, John Bryden ;a kuuluisan "*ryynenmeren I: irartetin'' kolme 'jäsentä, "nim. Charies Crockei;,: Leland Stanford I ja CoUis P. Huntirigton' Californias-to. Robert Dunsmuir oli british-cölambialainen kapitalisti ja poli-tiikko, juuri ; pääsemässä sikäläisen riaakuntaliallituksen johtavaksi jä- \l seneksL jCrpcki^iy ?j^tahfp ja Hun-ijngton btivat Yhäysyalidissa sijaitsevan Soiitherh Pa,ciflc radan ja mnitten, räutatiesutinmt^lmain var- I • änaisia aikäunoanijoita, ja siitä toi- '' mesta hyötyneitä; henkilöitä. Semmoinen oli kokoonpanoltaan se ryhmä, joka siekailematta kään-t;^ Oanadan liittohallituksen ja British Columbian maakuntahallituksen puoleen saaden näitten säätämään ' asetuksia, joilla- myonnettiih toimiinpa Esquimault & Nänaimo rautatielle ynnä avustuksena /l,900,000 : eekkeriä maata ja: 750,000 dollaria käteistä rahaa:.'^ v Nama lahjotukset annettiin räutatieradan rakentamia sesta, mikä on vyain;:78 mailia pitkä, ylettyen Victoriasta Wellingtoniin. Tämä tapahtui, t-«onna 1884. LiittoparlamehtinV alahuoneessa vaati Vancouverista valittu edustaja D. W. Gbrdö.n; •pääministeri Sir Joha A. MacPöhaldilta vastausta muutamiin" kysiThyksiin. Oliko hallitus ilmottÄnut jokp^ Canadassa'tai Suurbritahniassa Esquimault & Nänaimo radan räkenriutV misesta ja pyjftänyt tekemään rakennustarjo-uksia? Ja jos siten o!i tehty, niin oliko kapitalisteille huomautettu ra-kennusavustäkseen kuuluvan maa-älueen laajuudesta, tai Nanaimosta Seymourin salmeen ylettyvän hiili-kerrostuman i-aporteeratusta kallisarvoisuudesta? Sekä miksi rauta-teitten avjstamjsta koskevista valin-taehtoisuu& pykälistä on pbikettu hallituksen, ja herrojen Dunsmuirin, Huntingtohin, ja kumppanien välisessä urakkasopimuksessa? oli sitävastoin ehdoitta annettu lah- i enemmistön suhteen on luonteeii- Pääisinisieri MacDonald selittää . PääminiHterl John MacDonald si-, vuutti nuo ^kysymykset seuraavanlaisella lyhysilä -vastauksella, minkä esitämme sananmukaisesti: ^"Hallituksen tai sen alaisten departementtien toimesta ei olo julkaistu minkäänlaista ilmotusta, missä olisi kehotettu tekemään tarjouksia, Esquimault i^Nanaimo radan rakentamista varten. Emme .myös tiedä, phko:.Bri Columbian hallitus, lainlaatijakuhnan valtuuden alaisena, julkaissut asiaa kos-kevia^^ ilniottjkaia, "emimekä myös sitä, onko British Columbian hallitus huomauttanut kapitalisteille niitten maa-aitieitten laajuudesta, joilla sanottua ;rautatietä avustetaan." Tämän väittelyn aikana todettiin, «ttä mikäli parhaillaan kaivauksen alaisena olevat hiiliaineet ovat ky- » seessä, niin Duhsmuirin perhe oli saanut ne ,_,ioniunuIta haltuunsa jo aikai&ammin lenin Esquimault & Nänaimo rautatielle niäita, lahjotettiin. : Alahuoneen ; muutamat jäsenet tuomitsivat homman kokonaisuudes-koskia siten' oli pieni ryhmä saanut monopolin *oko Vancouver-saaren hiiUvarasttoihin. Mutta vas-tastaminer. .,oKr turhaa. Ryhmän puolustajat VbiTOt^^^^;^ sa- 'Banlaifita peliä oli harjotettu jo kauan aikaa sittbn,eBim. miten No- Scotian hallitus oli vuonna 1868 avustuksena siirtänyt Glasgow & Cape Breton C o ^ & ;Bail^^ CoJle yhden neKSrhailin. rouimsen a »'Jnkä laalceJMin^äsätl^ W0 tonnia hiilfä:' Tätä Aavustusta ^ tultenkaan annettu ikuiseksi lahjaksi, vaaa äihoasiaatt '7^ vuotta k^täväfcai -^okra milla *JaUa ylitiSn bril^^i^ Nova ^ t i a n haltitokselle. 8 senttiä h y - j T t y ^ jokais«8ta kaivamastaan h i i - «tonnl-rfa.' Esquimanlt & Nänaimo rautatieyhtiölle myönnetty avustus ja. Hallituksen jäsenistä näyttää Esquimault & Nänaimo rautatietä koskevaa säädöstä etupäässä puolustaneen rautateitten ministeri John Henry Pope, joka oli henkilökohtaisesti aikaisemmin hyötynyt rautatie-, y.m. lupakirjoista. Hän mitä pyhimmästi vakuutteli, että säädös oli ehdottomasti hyvä. Tätä samaista Popea nimittää parlamentin alahuoneessa eräs edustaja Mitchell muutamaa vuotta myöhemmin "hallituksen aivostoksi . . . Kukaan muu ei ole vaikuttanut enempää maan asiain johtoon — eipä edes itse pääministeri — 'kuin kunnioitettava rautateitten ministeri. Semmoisia miehiä on olemassa vain harvassa, jotka voivat täällä istua mielenmalttiaan menettämättä, ja vastailla kaikkiin hyökkäyksiin ja kysymyksiin 'se on varsin helppoa', paremmin kuin kunnioitettava ystäväni." Dunsmuir ja kumppanit onnistuvat Esquimault & Nänaimo rautatietä koskeva säädös puskettiin lävitse parlamentissa. Kaksi vuotta hyväksymisen jälkeen — huhtikuulla 1»;86 — heräsi säädöksen aiheuttamista suurista lahjotuksista uusi keskustelu, kun säädös esitettiin parlamentille sitä varten, että se sallisi muutamia poikkeuksia tehtäväksi • säädöksessä oleviin - määräyksiin. Alahuoneen edustajista yksi toisensa jälkeen teki rajuja hyökkäyksiä. Victoriasta valittu edustaja E. C. Parker selitti, että .Esquimault & Nänaimo rautatieyhtiön osakkeista omistivat dunsmuirit kolme vii-dettäosaa ja californialaiset osakkeenomistajat kaksi viidettäosaa. "pien tämän seikan kuullut itsel-, tään Dunsmuirilta", selitti hän arvokkaasti, "että yhtiön kontrolli on siis täydellisesti herrojen Dunsmu?- rln ja pojan käsissä." Tällä selostuksella tahdottiin vakuuttaa,. että koko homma on canadalaisten kapitalistien kontrollin alaisena. Edustaja Gordon Vancouver-saarelta sanoi, että hän vastusta alkuperäistä säädöstä siksi, koska' sen avulla oli myönnetty monopoli Vancouver-saaren tavattoman suuriin hiili-alueihin. Richard Cartwright lausui Gamanfaisia mielipiteitä. John Charlton moitti sitä, kun Southern Pacific radan koplakunta oli yletyttänyt kyntensä jo British Columbiaakin ryöstämään: "He ovat hankkineet 750,000 dollarin rahalahjan Canadan hallitukselta ja varsin kallisarvoisia maalahjotuksia British Columbialta sekä miltei täydellisen kontrollin Vancouver-saaren hiileen." Satojenmiljoonain arvoata maata .avustuksen antamista vastusta-neitten henkilöitten aivoja kiusasi kauan aikaa Dunsmuirille ja kumppaneille myönnettyjen lahjain suuruus. Niinpä vielä toukok. 9 p:nä 1890, jolloin parlamentin alahuoneen käsiteltävänä oli kysymys Sou-ris- hiilialueesU, Nev/ Bruns-.vickin edustaja Mitchell y.m. edustajat vielä tarrasivat kiinni Dunsmuirille ja kumppaneille tehtyihin lahjotuksiin. Mitchell arvioi, että heille lahjote-tun alueen arvo on noin 100,000,- 000 dollaria. Se oli ainoa huomattavampi hiilikaivos Canadassa Tyynenmeren rannikolla, sanoi John Charlton. "On kerrassaan häpeällistä"^ huomautti hän, "että moista sopimusta on milloinkaan tehty. Jok'ainoa ihminen on siitä nykyään pahoillaan. Hiilikaivos yksistään on satojenmil-joonien dollarien arvoinen — kukaan ei voi sen arvoa tarkalleen määritellä; ja onpa kerrassaan hä- Vytöntä, että kaupat Dunsmuiren kanssa napattiin kiinni yhtä vähällä selostelulla. kuin meitä vaaditaan äänestäinään tämäniltaisen asian suhteen." "Heinäkuun 30 pmä 1891 nimitti Charlton lahjotusta "suun- .nattoman suureksi tukuttain ostamiseksi, kansan p^ijaamiseksi", ja varmuudella väitti, että rautateitten ministeri John Henry Pope itse oli alkuperäisen säädöksen laatija. Ja vajaan vuoden kuluttua teki Charlton vielä kerran pisteliään syytöksen- Hän sanoi, että hallitus panee alulle ykaityiskeinottelna; ja antoi «clvSsti ymmärtää, ett» lupa-kirjain ja avustuksien nvSntämiscn .omaisena piirteenä se seikka, että jotkut henkilöt tai kokonainen ryhmä henkilöitä on niistä saanut lahjuksia. Jo tähän mennessä on, sanoi hän, Canadassa lahjotettu 42,000,- 000 eekkeriä maata. Vancouver-' saaren hiilialueitten luo^•uttamista nimitti hän "julkeaksi puijaukseksi." "Siellä on", sanoi hän, "kappale rautatierataa — matkustin kerran sitä myöten — mikä kulkee merenrannikkoa pitkin Victoriasta Nanai-moon, noin 70 mailin matkan. Tämän radan rakentaminen oli miltei tarpeetonta. Mutta saadakseen alulle tämän radan rakennuksen\ luovutettiin miltei kaikki Vancouver-saaren hiilialiieet liikeyhtyrnälle, minkä pääomasta suurin osa oli San Franciscossa Southern Pacific radan magnaattien hallussa. Minä osotin tämän seikan aikoinaan, mutta parlamentin ulkopuolisten politiikkojen vaikutusvalta ja niiden saama tuki täällä oli liian voimakas. Lahjotus tehtiin. Hiiliaineet ovat livahtaneet käsistämme. Ja toissa päivänä, keskustellessamme miliisin menoarviosta,- meille tiedotettiin syyn hiilen kalleuteen Vancouver-saarella olevan siinä, että hiiliaineet olivat nio-nopolin alaisena; ja me itse olemme luoneet tuon monopolin Nänaimo Railvvay Co:lle tekemillämme lahjotuksilla.^ Kiinalaisen kulityövoiman käyttäminen Silloin kuin Dunsmuir sai nuo maalahjotukset ja raha-avustukset, puolustettiin niitten myöntämistä sillä, että kaivoksien ja muitten luonnonrilckauksien kehittämisen kautta tulevat työläiset saamaan työtä. Sittemmin kuitenkin osot-tautui, että niitten kehittämisessä Jcäytettiin suurel.ta .osalta kiinalaista kulityövoimaa. Vuonna 1885 myöiisi Dunsmuir, että hänen hiilikaivannoissaan Wel-lingtonissa työskenteli noin 700 tai Kirj. GUSTAVUS MEYERS Snom. ARVO VAARA SOO valkoista j a ki^nzilaista työläis-; tä ja että kiinalaist^ tekivät kaiken ruumiillisen ty9n. i | . Kiinalaiset työläät elivät kurjissa olosuhteissa, koska he saivat .miltei puolta ^-pien^mnän- - palkan kuin valkoiset työläiset. Vancouver Goal Mining and Lfnd Co:n ylival-voja Samuel Mw Ro^ins todisti, että valkoisten työläistep lakon aikana "me otimme kiinalaisia työhön, pa-kottaaksemme - siten/ valkoiset työläiset sopimaan latoonsa."; Vancour veristä valittu |iittopa£rlamentin edustaja David Wil^am Gordon todistuksessaan kertoi, miten kiinalaiset yhtiöt olivat saaneet kulit kontrollinsa alaiseksi puolittaisen orjuusjärjestelmänsa? avulla.' Arvio-laskujen mukaan British Co-lumbiässa siihen; aikaan kaikkiaan noin 18,000 kiinalaista työläistä. The Knight of ' LaboT-järjestön Nanaimossa sijaitseva osasto h:o 3017 ahtoi .kuninkaalliselle tutkija-komissionflle asiakirjan, jossa selbs-teltiin ettei kiinalaisilla työUiisillä ollut minkäänlaisia perheeiteitä, "joten he eivät ainoastaan, .eläneeit;; vaan vieläpä rikäs^uivatkin paljoa^ pienemmillä palkpilUi kuin valkoiset työläiset voivat, edeg pahasestikaaii toimeentulla. Heistä täten muodostuu aivan liian yaalralliEia kilpailijoita työmarkkinoilla. Heidän orja-mainen alistuvaisuutensa taasen, mikä on luonnollihen seuraus vuosisatoja kestäneestä hivuttavasta köyhyydestä ja ; nöyrältä alistuini-sesta mitä sortaViinpaan hallitusjärjestelmään, tekee heidät kaksinkerroin vaaralliiseniinaii^alistuyiha vä-likappalöina, • jöiitenfavulla keinoista -perustämattpmaij|;' tyrannimaiset työnantajat/pölk6]idi|- kaikki työläiset alhaisiyp^äfr^säftdölll^^ tasoon . . -Kiiiiäiaiset yleensä» elävät kurjissa, p&nei8sä,i»upnosti tuuletetuissa/ likatgissa jä epämiellyt-tavissa hökk^leisisä.miticä ovat niin hun valtaan." täyteen ahdettuja, että bn aivan mabdbtontä puhua mbtään mukavuuksista, moraialista tai edes kbh-tuuUisesta ätsteydestä . . "RahUnaalUtU bmaiauakua j Asiakirjassa sanottiin edelleen: "Kaikki ne . tavattoman ^ arvokkaat hiilikaivannbt, mitkä sijaitsivat rau-tatielle luovutetuilla laai;|pilla maa-. alueilla, sysättiin kaikki yhdelle yhtiölle, ^ minkä suurin osakkeenomistaja alkoi aivan pennittpmSnäi vain muatamä vuosi sitten . . . LiikevbiV: tbt ovat olleet niin jättiläismäiset, että muutaman vuoden kuluessa on häh kasannut ruhtinaalliseh omaisuuden, ja päässyt kaikkivaltiaaksi koko maakunnassa, hänen vaikutusvaltansa ylettyen maakuhtahallituk-^ sen kaikkiin jabstoihin, jättäen varjoon meidSii niaakunnallisen lain-laatijakunnan, uhatenpa vielä sen olemassablba." Tällä tarkotettiln Robert Duns-muirla. Yllämainitussa asiakirjanaa lausuttujen. arviolaskujen Vnkaan oli Dunsmuirilia Weningtohin kaivoksissa työssä 450 kiinalaista ja nbin SOO tai 360 valkoista, ty8>läis-täi ; "Ennksimainitiiiste rbn vielä huomattava määrS. hiiltäirrottamas-sa . huolimatta Dansmulrin vakuu*. tuk^esta, ettei heitä tultaisi pitämään ^^iinä .toimeäsa. Muissa kai-vokBissa pidettävistä työläisistä on vain yksi neljäsosa kiinalaisia." Kaivoksissa tapahtui usein kauheita •pnnett»^ joissa sur-. mautui paljo, työläisiä., Sentähdeh työläisten kokouksessa, joka pidettiin Harmpny-haal^B8a Victoriassa, B. C., helmik. 15 pmä V. 1888, vaadittiin, että hallituksen; on ryhdyttävä toimittamaan tutkimulcsia^ "ehkäistäkseen, jos mahdollista, h i i - -likaivannoissa -;^iapa^^ onnettomuudet, Joista kaksi viime vuoden aikana aikana tapahtunutta sai koko maakunnan väestön kau- Samassa kokouksessa niinikään päätettiin, ettei tästä^ aikain saa luovuttaa yhtään eekkeriä yleistä maata rautateitten tai kenenkään muittenkaan - nimiin, paitsi; 160 eekkeriä jokaiselle varsinaiselle uudb-asukkaallei mutta tätenlcä&n annettua maata «i pidä ikuisiksi' ajoiksi vierottaa kansan omistuksesta. Myös vaadittiin rautateitten, sähkölennä-tinlaitosteh; y.m. kansallistuttaniis-ta, ja laihlaatijakuntaa vaadittiin ;käsitteleiaaäan kiinalaiskysymystä; Niinikään ^ vaadittiin miehille ylcis^ ;tä äänioikeutta, "vapauden todellisena perustana", sekä että koneista :aiheuthvaäta liikevoitosta ph ; tjrö-> Iäisten ^htyöa j)ääfltäyä osalliseksi; "teolilsuudesaa ikäy^tyllo pääpihalle ei koskaan tulisi' saada eh<bmpää voittoa kuin lairi säätämän koron." ' MonimUjoniUreJa ja^ polUttiaia i ball^iioita Nopeaan pääsivät dunsmuirit iho-nimiljonäärejksi. James Dunsmuir pääsi Isänsä jälkeen Unton ja Wellington kaivosten seka l^squlmault (& Nahal^p Rail-way Öbm eisimleheksi ja; suurima maksi osakkeitten omistajaksi. Vuonna IdOQ pääsi hän British Columbian pääministeriksi, ja vvj 1906' 09; oli hän saman maakuhhah varakuvernöörinä; Vuonna 1908" /yäliti tUh häÄet Canadian PacificlEtiUInrä^^^^ Com johtajaksi. Hän o m i ^ t ^ l ^ •kohtaisesti - ximri'-:'iOiJ^^ •kaikkein : v arvokkaihta'-.2nM«^ Dan8ihoir-perheen;-':bnidpiuuÄ'-:-i^ .tiiri;noin' 3O,0ÖO,O0O.tai-'''40bO(MI,<Ki<|^'i^^ dbllariln. Vv. lOlO-r-H joutuivat ' « Wellington CpUieiy Co: olleet Icaivokset uudelle, ' CpUieries (Dunsmuir)' tymälle, jonka esimiehenä' William Mackehzie ja joUa olf; 1 5 ^ 000,000 dollarin pääoma.;a)^mä k ^ vokset tuottavat nykyäi^ <19J13) nbiii 800,000 tonnia hiiltä vuositV ' V^; tain. Samalla ajanjnkäolla k ^ hallitus tnonille eri," • \^>1J <:iu8eat^ioJivatvJ|itt^^#'Äi^^ tnoniille yksilöille, joista pariamcntih:; jäseniä^: hiuita —86 neen mia, joissa tuomittiin: »rdtn^^^^ y menettely. Mutta tämmöiset ;«iityk.<set kumottiin. Ja-^ vaikka irpoli!]^^^ jh rahamaallthässa^iVarain^^^ dottiin, että öpariiih^^ seniä oli cr|häiäten tus- j a mctsäyhtidltten a l k m i h^ joina, niin vasta ;w;18Ö ta näistä seikobta tuolilH^ muodollisesti | julki : j m r l ^ ^ Armolliseft^ liiu "työväeii ihaa- Raivaajan kerl(^tt« :perälMnM Kirj.' Martti Rio Ääreltömiissä avaruudessa, niitlaamattomalla nopeudella kulkee rataansa Maa. Kaikki taivaan kappaleet on tehty. Maailman suuresta kaikkeudesta ei mitään puutu. Päivä on erotettu yöstä, vedet vesistä ja virrat vuorisia. Kuikilla laivaankappuleilla qn omat ratansa; Maa kiertää aurinkoa. Kuu Maata ja Aurinko kulkee loppumatonta ' laluaan. ' Kaikki on valmista. ' , Taivaan avaruudessa ylistävät enkelit* Jehovaa, maailmoiden luojaa. Ja i-tselyytyväisenä ' lepää Jehova. Mutta . . - . . ' ' Miksi mikään ci elä? Miiasi ei ole elämää Auringon alla? ^ , Miksi luodut ovat äänettömiä, miksi linnut eivät laula? —r Miksi pedot eivät hyökkää saaliinsa lamppuun? Miksi ei tuuli • ' nostata aaltoja "iN-merien pinnalle? — Miksl virrat eivät juofae? — Miksi elävä luonto ei liikahda? — Miks' ovat kukkaset'värittömiä? , /'• miksi kuulua aharuudestc luomisen humu? Ka'k!xtiden kaukaisimmalla-kolkalta, ää f.HomyjdenaSrimmäisessä osassa kvlkee Lucifer; ^ ' - kapinallinen enkeli. i \ Hänen rinnassansa riehuu tuli, I hänen sielussansa sikeytyy kipinä, ' hänen jäijiltänsä kuuluu luomisen pauhu. Jo lähestyr hetki . . . . Kautta lukemattomien maailmoiden kajahtaa huuto: 'zfjimo on siinnyt, ja se on synnyttänyt synnin ja synnistä on syntynyt elämä!» Luomisloimistarisa 'vapautuneena koliottauluu kucifer ja katsoo kohti maata, jossa linnut ovat levittäneet siipensä, jossa tuulet puhaltavat ja aallot ärjyvät. Jossa kukat ovat saaneet värin. Jossa kaikki on alluinut liikkua, jossa taistelu elämästä on alkanut. ^ Jossa ihmirien oh alkanut etsiä elämällensä tarkotusta, jossa miehet ja 'naiset rakastavat toisiansa .— ja vihaavat . , . . Voittoisa hymy nousee kapinoitsijan kasvoille. Hän kohoaa korkealle, • ainaavaruitden ylitjimäiselle huipulle ^ ja huutaa delta" yli lopputtiattoman äörettömyyden: «Synti oniyiUynyt!» Vastaansa kiirii miljoonaäättinen kaiku: 'iSynti on syntynyt!* '*fä ajihen Uefaa Jeliovct ' , föka on it^etyftyvaisena nukkiuiut'. ' Venäläihen prppagandaklrjailtja Äilhail Koltsoy kirjottMr-^^^ AHadlnjir ^ijgunov" öll 1^ kas tiiariheirra T^helinjs^ ^pka:|^ai^^yk^ alueita. Vallankumous hääti' hiinct Siperiaan. Ja vasta äskettäin kävi" hänelle mahdolliseksi palata takaisin kotiseudullecm Seudun kulakit eivät, tietenkään olleet vähän iloisia r saadessaan takaisin "arniollisen herran«a" ja he tervehtivät häntä aivan oikein kel-lojensoitolla ja' suilalla ja leivällä — venäläisen tavan mukaan, "Armollinen herra" näytti aan-' gcn menehtyneeltä. Hänellä oli y l lään tavallinen. lammasnahkaturkki j a päässään talonpoikainen lakin-, ;reuhka,- Tämä herätti jtauhistusito kulakeissa, ja he päättivät jöE«akin määrin korvata, mitä hän. oli menet- •tänyt.'.; y ; .Kylää sälytettiin pienellä; verolla! Ja näin onnistuttiin todellakin hankkimaan joitakin puntia jauhoja. Köyhät ja keskisuuret, talonpojat vuorostaan kummastelivat ja kysyivät toisiltaan: Mitäs tästä nyt koituu?":' • V ; Mutta ei kuitenkaan tapahtunut mitään hirvittävää. "Keskinäisen avun talonpoikaiskortiitea" takavarikoi nuo .jauhopuudat ja kellään ei : ollut mitään sanomista siihen. Minkä jälkeen kylä selitti ojevahsa ytlmis tukemaan "tuhlaajapoikaa", kotiinpalannutta katuvaa tilanherraa.; • • — Me emme, «alli, että yksikään Ihminen kuolee näljtään, önh»n oi» kein ja kohtuullista, että jokainen saa jotakin syödäkseen. Ja niin .sai entinen tilanherra, joka oli otettu vastaan kellojen soitolla, virkanimityksen. Piirin talonpojat näet nimittivät hänen kun-: nan karjapaimenen tärkeään toimeen. Tässä ei ollut mitään pilaa, vaan oli kaikki täyttä totta. Sillä todellisuudessa on karjapaimen ta-tarikylässä persoonalllsuuB, joka nauttii määrättyä arvonantoa ja luottamusta. Hänbii käsissäänliäh ontalonpoikain ^ l l e i h bmaisiauK Mitä näihin paimeniin ylipäänsä tulee, pvät talonpojat ylieli»een;y;epä-iuqloisia j a varovaisia heitä kohtaan. Mutta he luottivat Milguno-viln. ;';•.•• : — No, Valdhnir, mene nyt ja hoida työsi sekä kaitse hyvin karjaamme. Jotta ei yksikään pää ailtä hukkaan Joutuisi. Ja "armollinen hierrä" paimensi kylän karjaa. 'Hän luoritti tehtävänsä niin oivallisesti, ettei kehellätiäati bllut pienintäkään vaKtiaml«en aihetta.; Hän oli iäTyösldn k e h o t t a n u t ' p o l k ä a n - 88^ luolcseen^; ja jpiyt :oUvat kaikki lu>lme paimenia; Talonpojat olivat erinomaisen ;ty}r-tyvÄiiä. " Kj^ää»^^ «t^ parJÄmenM8|W:.VÄ •niin' '^^iaiMm^t}MmMBl^;f^l, \::.:':iV^;:;:K.:i.=.;^;«:V::i®J^^ muistiin kpllisia palmcniB';kuin ^•Kylän ;paimenta' kbskevfmn/kysi^;^ lyyn, jollaisia aikalsethmin; öli - tattu käsittämättömillä-variksenvctr^ pallia, oli nyt otsikon olla "aikair ^ sempi toimi" vastattu : « i i r " ' alalla "Tykkiyäen eversti*^ taitoa koskevan btsilcohi;^;jBi saa, armollinen herra .'Hy^yäcmnhahan' palattuaan^ Jos häntä ci pantaisi Iän karjaa. Hän pantaisiin linnaan .{^ siksi kun vaatii . '''^oikiel:;^^^^^ uksia kaikille ei armollinen nyt; itseään syypääksi. Siinä on Raivaajan k|rtpmua lop- * puun. ILsättyine sisunpurkafrksihcen, Lehtiriepu sanoo sosialiatit |panta- • '\ van linnaan, "eiksi kun .Vaatii - täsä- '•• ^ - ' . '; ;yölälsille, , kaikenkarvaisille ' mnhan järjestelmän loisille. JjEi^-eiSj:-:/!-;-:^;^^ cätkä ne mitään tasa-arvoisia oi-ratt\ fa\., «1^. C i l l » ! » "-fflt OlkCUdot t '.vanh^y''ai^.;k::^.:^:;:v,?;ip ole kos-' mä Raivaajan sosialistit öyat sia heppuja, että; he ryhf^ät maahan pääsyään veHkeilemään neuvostohialHtusta vastaan j(a^hahk- ;'::i: kimaan tasa-<arvoisia oikeuksia; ef , ' työläisUle, vaan kaiken^^ " - - <'^' vanhan vätkä keuksia ole;: Silloin ovat;oikbuddij; paremminkin tasan, kun mollinen. herra", joka ei ole' . . . kaan mitään hyödyllistä '•<•, isihnyi^ ^'yy:--^:'^^^^ pannaan hyödylliseen työhön. Mut-' ''1'^^.. ta »e ei kelpaisi Raivaajalle, Se ^ >'^'=yf haluaisi, että tämä vanha "armolll.^ , ' < nen herra" olisi päässyt edelleenkin "armolliseksi jjjierraksi". ' , ' säi Ja kun lukuisat Raivaajan siii-.; naukscn saaneet "armolliset- herrat", mitä laatua tensa licneeJkään entisille "pehmeille" touhuineenr vaan on heille osotettu työtä, niiir •;;, 80 »isuttaa Raivaajaa, joka sitten' "Sh pauhaa , tasa-arvoisuuden loukkaa-/. ':•:••:•:•?'• misesta. . 'yy-y^iS, ••• • ••'•••*>.'.:•'1''^:'':'--v'^;-'";^^ Raivaäjalainen :• ; ' tasa-arvoisuuk:^ ^ ^ y '^••'\:y0r' merkitsee sitä, että herrojen asemaa:; ^ » ei saa loukata. * '-C yy%.yyM-yym^if'm, 'y0ymmmm^ siiii^; :::;;::>;s^p'ö>f; ^_.,..,.„..,,,^..ie^|:;;;^^ aatua heidän he^ruu- ' ^ iän, eivät ole päässeet - i TYYNNYTTÄVÄÄ ^=^±^ssyrm^mm symmm:sm^m ^:y'y'f'-^'-my^yy-:yy'ms^im Matkailija, jo!<a on kaa kiipeämisen - Mont ritaeäiU/:^idj««f?^ iut;.-;-^:-:?/-;;, • ^ « M^ y yysyyUSMe.^}^^iki$m,
Object Description
Rating | |
Title | Vapaus, December 17, 1926 |
Language | fi |
Subject | Finnish--Canadians--Newspapers |
Publisher | Vapaus Publishing Co |
Date | 1926-12-17 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Vapaus261217 |
Description
Title | 1926-12-17-09 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text |
KAIKKIEN MAHTEN TTeNBAATAJAT YirrKigpr>rrAi»AUT TYÖLÄISTEN JA TALONPOIKAIN KÄSIIN HALLmJSVALTÄIilÄ^
joDlaDamero
l i i » m
Federated Pressin jäsen Penantaina, jcrtilak*^ 1^^ p:nä —- Friday, Pec 17 Member The Federated Ftess
-saarea Jo kaoius aikaa bn tiedetty, että
British Colambiassa on hiilikerros-tamia.
Nanaimon lähellä esim. on
yatä kaivettu vuodesta 1852 al-
^en. Mutta vasta «epjälkeen, kuin
Canadan hallituksen geologisen toi-jiustoa
palveluksessa oleva professori
Richardson rapprteerasi hiistä
tevattoman laajoista j a kallisarvoi-asta
hiiUalueista, rnitkä käsittävät
200 neliömailin laajuisen alan Na-naimon.
ympäristöUä, 'fe^ muuan
iapftalisteista .muodostunut ryhmä
olevan ptoliiäeh" ajan"-hankkia itselleen
omistusoikeuden , suurimpaan
osaan tätä aluetta. ,/
Tähän ryhmään ^uului vancouve-riiainer.
Robert :Duhsmuir ja hänen
I poikansa James • juiunsmyir, John
Bryden ;a kuuluisan "*ryynenmeren
I: irartetin'' kolme 'jäsentä, "nim.
Charies Crockei;,: Leland Stanford
I ja CoUis P. Huntirigton' Californias-to.
Robert Dunsmuir oli british-cölambialainen
kapitalisti ja poli-tiikko,
juuri ; pääsemässä sikäläisen
riaakuntaliallituksen johtavaksi jä-
\l seneksL jCrpcki^iy ?j^tahfp ja Hun-ijngton
btivat Yhäysyalidissa sijaitsevan
Soiitherh Pa,ciflc radan ja
mnitten, räutatiesutinmt^lmain var-
I • änaisia aikäunoanijoita, ja siitä toi-
'' mesta hyötyneitä; henkilöitä.
Semmoinen oli kokoonpanoltaan
se ryhmä, joka siekailematta kään-t;^
Oanadan liittohallituksen ja British
Columbian maakuntahallituksen
puoleen saaden näitten säätämään
' asetuksia, joilla- myonnettiih toimiinpa
Esquimault & Nänaimo rautatielle
ynnä avustuksena /l,900,000
: eekkeriä maata ja: 750,000 dollaria
käteistä rahaa:.'^ v Nama lahjotukset
annettiin räutatieradan rakentamia
sesta, mikä on vyain;:78 mailia pitkä,
ylettyen Victoriasta Wellingtoniin.
Tämä tapahtui, t-«onna 1884.
LiittoparlamehtinV alahuoneessa vaati
Vancouverista valittu edustaja
D. W. Gbrdö.n; •pääministeri Sir
Joha A. MacPöhaldilta vastausta
muutamiin" kysiThyksiin. Oliko hallitus
ilmottÄnut jokp^ Canadassa'tai
Suurbritahniassa Esquimault & Nänaimo
radan räkenriutV misesta ja
pyjftänyt tekemään rakennustarjo-uksia?
Ja jos siten o!i tehty, niin
oliko kapitalisteille huomautettu ra-kennusavustäkseen
kuuluvan maa-älueen
laajuudesta, tai Nanaimosta
Seymourin salmeen ylettyvän hiili-kerrostuman
i-aporteeratusta kallisarvoisuudesta?
Sekä miksi rauta-teitten
avjstamjsta koskevista valin-taehtoisuu&
pykälistä on pbikettu hallituksen,
ja herrojen Dunsmuirin,
Huntingtohin, ja kumppanien välisessä
urakkasopimuksessa?
oli sitävastoin ehdoitta annettu lah- i enemmistön suhteen on luonteeii-
Pääisinisieri MacDonald selittää
. PääminiHterl John MacDonald si-,
vuutti nuo ^kysymykset seuraavanlaisella
lyhysilä -vastauksella, minkä
esitämme sananmukaisesti:
^"Hallituksen tai sen alaisten departementtien
toimesta ei olo julkaistu
minkäänlaista ilmotusta, missä
olisi kehotettu tekemään tarjouksia,
Esquimault i^Nanaimo radan
rakentamista varten. Emme
.myös tiedä, phko:.Bri Columbian
hallitus, lainlaatijakuhnan valtuuden
alaisena, julkaissut asiaa kos-kevia^^
ilniottjkaia, "emimekä myös sitä,
onko British Columbian hallitus
huomauttanut kapitalisteille niitten
maa-aitieitten laajuudesta, joilla
sanottua ;rautatietä avustetaan."
Tämän väittelyn aikana todettiin,
«ttä mikäli parhaillaan kaivauksen
alaisena olevat hiiliaineet ovat ky-
» seessä, niin Duhsmuirin perhe oli
saanut ne ,_,ioniunuIta haltuunsa jo
aikai&ammin lenin Esquimault & Nänaimo
rautatielle niäita, lahjotettiin.
: Alahuoneen ; muutamat jäsenet
tuomitsivat homman kokonaisuudes-koskia
siten' oli pieni ryhmä
saanut monopolin *oko Vancouver-saaren
hiiUvarasttoihin. Mutta vas-tastaminer.
.,oKr turhaa. Ryhmän puolustajat
VbiTOt^^^^;^ sa-
'Banlaifita peliä oli harjotettu jo
kauan aikaa sittbn,eBim. miten No-
Scotian hallitus oli vuonna 1868
avustuksena siirtänyt Glasgow &
Cape Breton C o ^ & ;Bail^^ CoJle
yhden neKSrhailin. rouimsen a
»'Jnkä laalceJMin^äsätl^
W0 tonnia hiilfä:' Tätä Aavustusta
^ tultenkaan annettu ikuiseksi lahjaksi,
vaaa äihoasiaatt '7^ vuotta
k^täväfcai -^okra milla
*JaUa ylitiSn bril^^i^ Nova
^ t i a n haltitokselle. 8 senttiä h y -
j T t y ^ jokais«8ta kaivamastaan h i i -
«tonnl-rfa.' Esquimanlt & Nänaimo
rautatieyhtiölle myönnetty avustus
ja.
Hallituksen jäsenistä näyttää Esquimault
& Nänaimo rautatietä koskevaa
säädöstä etupäässä puolustaneen
rautateitten ministeri John
Henry Pope, joka oli henkilökohtaisesti
aikaisemmin hyötynyt rautatie-,
y.m. lupakirjoista. Hän mitä
pyhimmästi vakuutteli, että säädös
oli ehdottomasti hyvä. Tätä samaista
Popea nimittää parlamentin alahuoneessa
eräs edustaja Mitchell
muutamaa vuotta myöhemmin "hallituksen
aivostoksi . . . Kukaan muu
ei ole vaikuttanut enempää maan
asiain johtoon — eipä edes itse pääministeri
— 'kuin kunnioitettava
rautateitten ministeri. Semmoisia
miehiä on olemassa vain harvassa,
jotka voivat täällä istua mielenmalttiaan
menettämättä, ja vastailla
kaikkiin hyökkäyksiin ja kysymyksiin
'se on varsin helppoa', paremmin
kuin kunnioitettava ystäväni."
Dunsmuir ja kumppanit onnistuvat
Esquimault & Nänaimo rautatietä
koskeva säädös puskettiin lävitse
parlamentissa. Kaksi vuotta hyväksymisen
jälkeen — huhtikuulla
1»;86 — heräsi säädöksen aiheuttamista
suurista lahjotuksista uusi
keskustelu, kun säädös esitettiin
parlamentille sitä varten, että se
sallisi muutamia poikkeuksia tehtäväksi
• säädöksessä oleviin - määräyksiin.
Alahuoneen edustajista yksi toisensa
jälkeen teki rajuja hyökkäyksiä.
Victoriasta valittu edustaja E.
C. Parker selitti, että .Esquimault
& Nänaimo rautatieyhtiön osakkeista
omistivat dunsmuirit kolme vii-dettäosaa
ja californialaiset osakkeenomistajat
kaksi viidettäosaa.
"pien tämän seikan kuullut itsel-,
tään Dunsmuirilta", selitti hän arvokkaasti,
"että yhtiön kontrolli on
siis täydellisesti herrojen Dunsmu?-
rln ja pojan käsissä." Tällä selostuksella
tahdottiin vakuuttaa,. että
koko homma on canadalaisten kapitalistien
kontrollin alaisena. Edustaja
Gordon Vancouver-saarelta sanoi,
että hän vastusta alkuperäistä
säädöstä siksi, koska' sen avulla oli
myönnetty monopoli Vancouver-saaren
tavattoman suuriin hiili-alueihin.
Richard Cartwright lausui
Gamanfaisia mielipiteitä.
John Charlton moitti sitä, kun
Southern Pacific radan koplakunta
oli yletyttänyt kyntensä jo British
Columbiaakin ryöstämään: "He
ovat hankkineet 750,000 dollarin
rahalahjan Canadan hallitukselta ja
varsin kallisarvoisia maalahjotuksia
British Columbialta sekä miltei täydellisen
kontrollin Vancouver-saaren
hiileen."
Satojenmiljoonain arvoata maata
.avustuksen antamista vastusta-neitten
henkilöitten aivoja kiusasi
kauan aikaa Dunsmuirille ja kumppaneille
myönnettyjen lahjain suuruus.
Niinpä vielä toukok. 9 p:nä
1890, jolloin parlamentin alahuoneen
käsiteltävänä oli kysymys Sou-ris-
hiilialueesU, Nev/ Bruns-.vickin
edustaja Mitchell y.m. edustajat vielä
tarrasivat kiinni Dunsmuirille ja
kumppaneille tehtyihin lahjotuksiin.
Mitchell arvioi, että heille lahjote-tun
alueen arvo on noin 100,000,-
000 dollaria.
Se oli ainoa huomattavampi hiilikaivos
Canadassa Tyynenmeren
rannikolla, sanoi John Charlton.
"On kerrassaan häpeällistä"^ huomautti
hän, "että moista sopimusta
on milloinkaan tehty. Jok'ainoa ihminen
on siitä nykyään pahoillaan.
Hiilikaivos yksistään on satojenmil-joonien
dollarien arvoinen — kukaan
ei voi sen arvoa tarkalleen
määritellä; ja onpa kerrassaan hä-
Vytöntä, että kaupat Dunsmuiren
kanssa napattiin kiinni yhtä vähällä
selostelulla. kuin meitä vaaditaan
äänestäinään tämäniltaisen asian
suhteen." "Heinäkuun 30 pmä 1891
nimitti Charlton lahjotusta "suun-
.nattoman suureksi tukuttain ostamiseksi,
kansan p^ijaamiseksi", ja
varmuudella väitti, että rautateitten
ministeri John Henry Pope itse
oli alkuperäisen säädöksen laatija.
Ja vajaan vuoden kuluttua teki
Charlton vielä kerran pisteliään
syytöksen- Hän sanoi, että hallitus
panee alulle ykaityiskeinottelna; ja
antoi «clvSsti ymmärtää, ett» lupa-kirjain
ja avustuksien nvSntämiscn
.omaisena piirteenä se seikka, että
jotkut henkilöt tai kokonainen ryhmä
henkilöitä on niistä saanut lahjuksia.
Jo tähän mennessä on, sanoi
hän, Canadassa lahjotettu 42,000,-
000 eekkeriä maata. Vancouver-'
saaren hiilialueitten luo^•uttamista
nimitti hän "julkeaksi puijaukseksi."
"Siellä on", sanoi hän, "kappale
rautatierataa — matkustin kerran
sitä myöten — mikä kulkee merenrannikkoa
pitkin Victoriasta Nanai-moon,
noin 70 mailin matkan. Tämän
radan rakentaminen oli miltei
tarpeetonta. Mutta saadakseen alulle
tämän radan rakennuksen\ luovutettiin
miltei kaikki Vancouver-saaren
hiilialiieet liikeyhtyrnälle,
minkä pääomasta suurin osa oli San
Franciscossa Southern Pacific radan
magnaattien hallussa. Minä osotin
tämän seikan aikoinaan, mutta parlamentin
ulkopuolisten politiikkojen
vaikutusvalta ja niiden saama tuki
täällä oli liian voimakas. Lahjotus
tehtiin. Hiiliaineet ovat livahtaneet
käsistämme. Ja toissa päivänä, keskustellessamme
miliisin menoarviosta,-
meille tiedotettiin syyn hiilen
kalleuteen Vancouver-saarella olevan
siinä, että hiiliaineet olivat nio-nopolin
alaisena; ja me itse olemme
luoneet tuon monopolin Nänaimo
Railvvay Co:lle tekemillämme
lahjotuksilla.^
Kiinalaisen kulityövoiman
käyttäminen
Silloin kuin Dunsmuir sai nuo
maalahjotukset ja raha-avustukset,
puolustettiin niitten myöntämistä
sillä, että kaivoksien ja muitten
luonnonrilckauksien kehittämisen
kautta tulevat työläiset saamaan
työtä. Sittemmin kuitenkin osot-tautui,
että niitten kehittämisessä
Jcäytettiin suurel.ta .osalta kiinalaista
kulityövoimaa.
Vuonna 1885 myöiisi Dunsmuir,
että hänen hiilikaivannoissaan Wel-lingtonissa
työskenteli noin 700 tai
Kirj. GUSTAVUS MEYERS
Snom. ARVO VAARA
SOO valkoista j a ki^nzilaista työläis-;
tä ja että kiinalaist^ tekivät kaiken
ruumiillisen ty9n. i | .
Kiinalaiset työläät elivät kurjissa
olosuhteissa, koska he saivat
.miltei puolta ^-pien^mnän- - palkan
kuin valkoiset työläiset. Vancouver
Goal Mining and Lfnd Co:n ylival-voja
Samuel Mw Ro^ins todisti, että
valkoisten työläistep lakon aikana
"me otimme kiinalaisia työhön, pa-kottaaksemme
- siten/ valkoiset työläiset
sopimaan latoonsa."; Vancour
veristä valittu |iittopa£rlamentin
edustaja David Wil^am Gordon todistuksessaan
kertoi, miten kiinalaiset
yhtiöt olivat saaneet kulit
kontrollinsa alaiseksi puolittaisen
orjuusjärjestelmänsa? avulla.' Arvio-laskujen
mukaan British Co-lumbiässa
siihen; aikaan kaikkiaan
noin 18,000 kiinalaista työläistä.
The Knight of ' LaboT-järjestön
Nanaimossa sijaitseva osasto h:o
3017 ahtoi .kuninkaalliselle tutkija-komissionflle
asiakirjan, jossa selbs-teltiin
ettei kiinalaisilla työUiisillä
ollut minkäänlaisia perheeiteitä,
"joten he eivät ainoastaan, .eläneeit;;
vaan vieläpä rikäs^uivatkin paljoa^
pienemmillä palkpilUi kuin valkoiset
työläiset voivat, edeg pahasestikaaii
toimeentulla. Heistä täten muodostuu
aivan liian yaalralliEia kilpailijoita
työmarkkinoilla. Heidän orja-mainen
alistuvaisuutensa taasen,
mikä on luonnollihen seuraus vuosisatoja
kestäneestä hivuttavasta
köyhyydestä ja ; nöyrältä alistuini-sesta
mitä sortaViinpaan hallitusjärjestelmään,
tekee heidät kaksinkerroin
vaaralliiseniinaii^alistuyiha vä-likappalöina,
• jöiitenfavulla keinoista
-perustämattpmaij|;' tyrannimaiset
työnantajat/pölk6]idi|- kaikki työläiset
alhaisiyp^äfr^säftdölll^^
tasoon . . -Kiiiiäiaiset yleensä» elävät
kurjissa, p&nei8sä,i»upnosti tuuletetuissa/
likatgissa jä epämiellyt-tavissa
hökk^leisisä.miticä ovat niin hun valtaan."
täyteen ahdettuja, että bn aivan
mabdbtontä puhua mbtään mukavuuksista,
moraialista tai edes kbh-tuuUisesta
ätsteydestä . .
"RahUnaalUtU bmaiauakua
j Asiakirjassa sanottiin edelleen:
"Kaikki ne . tavattoman ^ arvokkaat
hiilikaivannbt, mitkä sijaitsivat rau-tatielle
luovutetuilla laai;|pilla maa-.
alueilla, sysättiin kaikki yhdelle yhtiölle,
^ minkä suurin osakkeenomistaja
alkoi aivan pennittpmSnäi vain
muatamä vuosi sitten . . . LiikevbiV:
tbt ovat olleet niin jättiläismäiset,
että muutaman vuoden kuluessa on
häh kasannut ruhtinaalliseh omaisuuden,
ja päässyt kaikkivaltiaaksi
koko maakunnassa, hänen vaikutusvaltansa
ylettyen maakuhtahallituk-^
sen kaikkiin jabstoihin, jättäen varjoon
meidSii niaakunnallisen lain-laatijakunnan,
uhatenpa vielä sen
olemassablba."
Tällä tarkotettiln Robert Duns-muirla.
Yllämainitussa asiakirjanaa
lausuttujen. arviolaskujen Vnkaan
oli Dunsmuirilia Weningtohin kaivoksissa
työssä 450 kiinalaista ja
nbin SOO tai 360 valkoista, ty8>läis-täi
; "Ennksimainitiiiste rbn vielä
huomattava määrS. hiiltäirrottamas-sa
. huolimatta Dansmulrin vakuu*.
tuk^esta, ettei heitä tultaisi pitämään
^^iinä .toimeäsa. Muissa kai-vokBissa
pidettävistä työläisistä on
vain yksi neljäsosa kiinalaisia."
Kaivoksissa tapahtui usein kauheita
•pnnett»^ joissa sur-.
mautui paljo, työläisiä., Sentähdeh
työläisten kokouksessa, joka pidettiin
Harmpny-haal^B8a Victoriassa,
B. C., helmik. 15 pmä V. 1888,
vaadittiin, että hallituksen; on ryhdyttävä
toimittamaan tutkimulcsia^
"ehkäistäkseen, jos mahdollista, h i i -
-likaivannoissa -;^iapa^^
onnettomuudet, Joista kaksi viime
vuoden aikana aikana tapahtunutta
sai koko maakunnan väestön kau-
Samassa kokouksessa niinikään
päätettiin, ettei tästä^ aikain saa
luovuttaa yhtään eekkeriä yleistä
maata rautateitten tai kenenkään
muittenkaan - nimiin, paitsi; 160 eekkeriä
jokaiselle varsinaiselle uudb-asukkaallei
mutta tätenlcä&n annettua
maata «i pidä ikuisiksi' ajoiksi
vierottaa kansan omistuksesta. Myös
vaadittiin rautateitten, sähkölennä-tinlaitosteh;
y.m. kansallistuttaniis-ta,
ja laihlaatijakuntaa vaadittiin
;käsitteleiaaäan kiinalaiskysymystä;
Niinikään ^ vaadittiin miehille ylcis^
;tä äänioikeutta, "vapauden todellisena
perustana", sekä että koneista
:aiheuthvaäta liikevoitosta ph ; tjrö->
Iäisten ^htyöa j)ääfltäyä osalliseksi;
"teolilsuudesaa ikäy^tyllo pääpihalle
ei koskaan tulisi' saada eh |
Tags
Comments
Post a Comment for 1926-12-17-09