Vapaus, July 9, 1921

              VAPAUS i&fittä xniesijoka nsotsrola vuosis tit
ten cli itse tjCliiaen ja kuuluipa aj.
H. PURO, J. W. SLUP,
Vastaava toimittaja. Toimitussihteeri
VAPAUS
(yberty) »
The only organ of Finnish Work-e
n in Canada. Published in Sud-burf,
Ont., every Tuesday, Tbursday
and Saturday.
Advcrtising rates 50c per coL
inch. Minironm charge for cingie
insertion 75c. Discount on standing
advertisement. The Vapaus is the
best advertising medium among the
Finnish People in Canada.
Umotushinta 50e palstatuumalta.
~ Alin binta kertailmotuksesta 76c.
—KuolemanUmotukset $2.00 (muis-tövärsyistä
50c kultakin lisäksi).
EiUauB* ja aviol. ilmot alin hinta
$2.00, nimenmuutosilm. (muuten
ktiin avioliittoilmotusten yhteydessä
$2.00 kerta. — AvioeroUm. 12.00
Icerta (2 kertaa $8.00. .... Syntyinä^
iljm. $2.00 kerta. — Halutaan tieto­ja
OBOteilmotukset $1.00 kerta (8
ftertaa $2.00) — Kaikista ilmotuk-fnsta,
joista ei ole sopimusta, tulet»
«aban seurata mukana.
T I L A U S H I N N A T J
.Canadaan yksi vk: $4.00, puoli
$2.25, kolme kL $1.50 ja yksi
UL 76c.
yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi
Tk. $5.50, puoli vL $3.00 ja kolme
kL $1.75. ,
Tilauksia, joita ei seuraa raha; ei
tulla lähettämään, paitsi asiamiesten
joilla on takaukset ,
Vapauden konttori ja toimitus on
Liberty Building, Lome St., Puhe­lin
1038. „ X
Postiosote: Box 69, Sudbury, Ont.
Jos ette milloin tahansa saa vas­tausta
ensimaiseen kirjeeseenne, kir-jottakaa
uudelleen liikkeenboitajan
persoonallisella nimellä.
3. V. K A N N A S T Ö , liikkeenhoitaja.
Registered at the Post Office Oe^
partinent, Ottawa, as second class
matter.
Canadan työministeri
ja työväestön pal­kat
Canadan työministeri Robertson,
joka työläisestä on kohonnut seriaat-toriksi,
parlamentti edustajaksi ja
loppujen lopuksi tySministeriksi on
taas antanut itsestään oivan kuvan.
Äskettäin saimme lukea sanomaleh­distä
miten tämä herra oli kehoitta-nut'
kirkon puhujalavaa .hyyäkseeri
käyttämällä Canadan työläisiä alistu
maan kapitalistien, kautta Cahadan
toimeenpanemaan' palkkojen alennuk
eeen.
Tämä nyt ei itse asiassa olisi mi­tään
ennen kuulumatonta, sillä olem
mehän tottuneet varsin hyvin käsit­tämään
sen seikan, että hallituksen
jäsenet kaikissa kapitalistein muodös
tamissa hallituksissa ei ainoastaan
Canadassa mutta myöskin muissa kai
> pitalistisissa maissa ovat olleet riistä
jäiuokan palvelijoita, valmiita teke­mään
heidän hyväkseen mitä ikänä
heidän riiatoetunsa ovat edeHytt. Mut
suoranaifcftj kthöttaa alistumaan sjj
hcn psIiJsaan mitä Japitaligtit,
omia riistoetujanja baklraarnatta su
vajtsee i^fZlvMt reakRsa. Jos työ-ministcrirame
clUl jotarn työläisenä
cllefsaan oppinut, OIJH hänen ainakin
3itän}'t cnpfa « , Tsikä määrää ti'ö-läisen
työpalkan. Ethän kapitalistit
koskaan ole kysyneet neuvoa työläi­siltä
minkäverran työläisen työn ar
yo on. Ei. Eapitalistiluokka voimab
kaampana ja ennenkaikkea järjesty,
neempänä ollen on määrännyt min­kä
verran se työläisille maksaa. Ei
se ole katsonut sitä, tuleeko työläi­nen
sillä toimeen eli ei, mutta se on
katsonut sitä puolta, joka tuottaa
hänelle mahdollisimman suuren lii­kevoiton.
Työläinen voi knolla nälkään jos
sitä haluttaa, kunhan vaan riistäjä-luokka
saa puristettua^i^ohja^miin
taskuihinsa, enempi ja enempi työläis
ten hien ja veren voimalla muodos­tamaa
kultaa. Kyllä riistäjäluokka,
ilman työministerin kirkossa pitämää
kaunista puhettakin osaa alentaa
palkkaa. Mutta tässä onkin eräs toi
nen seikka joka puhuu selvää kieltä,
ja joka^sottaa miksi entinen unio­nisti,
nykyinen työministeri oli saa-tava
laulelemaan laulujaan työläisil­le.
Kapitalistiluokka ei ole saanut
huolimatta sip, että se on seisotta­nut
kaikkia canadaiaisia tehtaitaan,
pakoittaakseen .työläiset nälän kiu­saamana
suostumaan palkkojen alen
nukseen, ajatustaan läpi. Työläiset
ovat asettuneet vastustamaan palk­kojen
alennussuunnitelmia ei ainoas
taan lausumöila voimakkaita proteis-teja
sellaisia yrityksiä vastaan mutta
myöskin toimimalta. Työväki huoli­matta
teöllisuud^ lamaännuTtsesta
on ollut jyrkkänä ,86 on selittänyt,
etä palkkoja ei ole laskettava koska
elintarpeet vieläkin ovat korkeat.
Suuri määrä lakkotaisteluitÄ on puh­jennut
ympäri Canadan juuri työpalk
kojen laskemistarkoituksien estämi­seksi.
Kapitalistiluokka hyvästö jär­jestyneisyydestään
huolimatta ei ole
onnistunut ajatuksessaan asettaa a-lennettu
palkka täytänt. ja siksi sen
täytyy saada apua. Tässä avunpyyn
iössä on luonnollisesti käännyttävä
työväenlllkkeessjä vaikutusvaltaisten
henkilöitten puoleen. Työministeri on
joskus ollut sellainen ja sillä, on vie­lä
entisiä vanhoillisia amnliattitoverei
ta, joihin se luottaa, ja jotka taas
puolestaan luottavat häneen.-: Hänes­tä
saivat kapitalistit puolustajan.
Hän meni kirkkoon, jossa suuret mää,
rät canadaiaisia työläisiä vielä viet­tää
lepöhetkiään ammentaen \ niitten
tarjoamaa työväenluokan edistyksel­le
vaarallista sananrieskaa. Siellä se­littää
työministprimme, että kyllä se
j^iin' nyt oh että kapitalistien tarjoa­miin
palkkoihin on suostuttava. Ei a-settanut'
työministerimme edes rajaa,
kuinka suuriin alennuksiin on suos­tuttava.
Sen rajan määrittelemisen
hän ^ t t i itselleen kapitalisteille ja
siihen rajaan olkooiipa se sitten mikä
tahansa olisi viisasta suostua, että
vaan säilyisi teollisuus rauha maas­sa,
jossa teollisuustyöläiset tekevät
työtä mittaamalla teöllisuulaitos bau
punkien, katoja.
Saapa nähdä miten suuren hedel­män
kantaa työministerimme jalossa
viisaudessaan pitämä opettava puhe.
Kuinkahan monta canadalaista työ­laista
noudattaa tuota neuvoa, joka
merkitsee ei enempää eikä vähempää
kuin, että työläisten on kiristettävä
suolivyötään, annettava perheensä
nääntyä nälkään, kunhan vaan työ­ministerin
suosimat riisläjät saavat
enempi riistoetujen palvelukseen ase­tettavia
pääomia, joilla voidaan har­joittaa
lisää riistäntää.
Kyllä kai niitä Canadassa on vielä
työläisiä, jotka ymmärtämättömyy­dessään
tekevät mitä tahansa, mutta
Canadankin työläiset oppivat ennem­min
tai myöhemmin tuntemaan luok-kaasemansa
s.o. kapitalistiluokan ja
työväenluokan välisen etueroavai-suuden.
Työväestökin oppii vielä Jcer
ran muodostamaan järjestöjä, jotka
kapitalistisiin järjestöihin verraten
ovat ainakin yktä yhtenäisiä ja voi­makkaita
kuin riistäjäin tämänpäi-
VäiseJ järjestöt. Silloin myöskin työ
väenluokka oppii antamaan työminis
tereille, jotka edustavat kapitalisti-luokan
etuja ansiaitun palkkansa,
, ——-o—
Puolueettoman Pieta­rin
tehdasväest^^
ko^^
sikana ja sen jälkeen myöskin «ntis-tä
suurempi. Kestettyämme kolme
ja puoli vuotta kaikenlaisia puutteita
ja kärsimyksiä, uhmaten nälkäsaar
toa ja kuolemaa on Neuvosto-Venä-jä
vihdoinkin saanut tilaisuuden ryb
tyä rauhalliseen rakennustyöhön.
Vibollismaitten oli pakko tunnustaa
Neuvostohallitus.. Se osoittautui nii
tä voimakkaammaksi. Minkä raivoi
san ulvonnan päästivätkään Euro-paan
paenneet pari miljoonaa venä
Iäistä kapitalistia kuullessaan, että
Englanti on solminnut kauppasuh­teet
meidän kanssamme. Turhaan
Toveri Sinovjevin alotteesta pidet­tiin
Pietarissa puolueettomien teh­taalaisten
kokous, joka alkoi huhtik.
10 p:nä. cTyön palatsiin» oli kokoon
tunut yli 900 osarjottajaa. Puhemie­histöön
valittiin melkein yksinomaan
puolueettomia edustajia. Tällöin y-rittivät
menshevikit tyrkyttää koko­ukselle
omia mielipiteitään, miitta ko
kouksen enepmistö torjui heidän y-rityk^
eijsä. Toveri Leninille lähetet­tiin
tervehdyssanoma ja pyydettiin
häntä ottamaan osaa neuvotteluihin.
Päiyäjärjestyksessä oli ensinnä ky­symys
työväenluokan nykyisistä teh­tävistä
ja sen osanotosta Neuvosto-
Venäjärf suureen rakennustyöhön. A-lustajana
esiintyi Pietarin neuvoston
puheenjohtaja, toveri Sinovjöv. Hä-nen
mielestään on pyrittävä kohotta­maan
tuotantoa ja parantamaain työ­läisten
elinehtoja. Mutta elintason
kohottaminen voi tapahtua vain tuo­tantoa
kohottamalla;
Puhuja käy sitte selostamaan so­dan
aiheuttamia vaurioita. Häp viit­taa
kansantaloustieteilijän praunin
laatimaan tilastoon, jonka mukaan
sota on niellyt kaikkiaan 35.5 miljoo
naa ihmistä. Hän puhuu taloudelli­sesta
rappiotilasta, jonka sota on ai­heuttanut.
Braunin mukaan oh Ve­näjä
menettänyt sodan kautta 90.67
prosenttia kansallisomaisuudestaan.
Nämä numerot tekevät puolueettji
miin työläisiin valtavan vaikutuksen.
Puhuttuaan Venäjän 'nykyisestä vai­keasta
tilasta toteaa Sinovjev, että
Englanti jaAmerika ovat tuskin pa­remmassa
asemassa. Työttömyys oh
nimittäin noissa anglosaksilaisrssa
maissa saanut peloittavan laajuuden.
Pietarin kirkkomaat — jatkaa puhu­ja
— ovat viirrie vuosina laajentuneet
pahemmin kuin milloinkaan ennen.
Mutta keski-Europassa oli kuollei­suus
köyhälistön keskuudessa sota-koettivat
työkaniBtt petturit, mensbe
Vikit ja . sosialivallankumoukselliset,
viime hetkessä estää tämän järjestä­mällä
Kronstadtin kapinah.
Toveri Sinovjev ^ttaa sitte luke­akseen
menshevikien kokoukselle jät
tämän selostuksen, jonka nämä yrit­tivät
turhaan sopimattomalla hetkel
lä esittää. Selostus oli laadittu ta­valliseen
mensheyistiseen malliin.
Tov. Sinovjev mui^uttaa nyt men-sbevikejäsUtä,
miten nämä imperia­listisen
sodan aikana kuuntelivat tsaa
rin jä Gutschkovin Jcehoitusta ja me­nivät
sotateollisuuskomitean jasenik:
si valmistaakseen köyhälistön joufc
komurhaan tarvittavia hävityskonel-ta.
Samoista menshevikeistä tuli sit-teh
Kolshakin hallituksen jäseniä. He
kutsuivat niinikään englantilaiset Ba­kun
työmiehiä surmaamaan.
Hillittyään täten menshevikien so­taintoa
siirtyi Sinovjev i puhunlaan
Pietarin kunnan menestykeellisestä
toiminnasta työväen muonituksen a-lalla.
Hän osotti tilastoon nojautuen
työväen elinehtojen olleen 1919 mel­koista
paremman kuin 1917. Niin­ikään
viittasi puhuja neuvostohalli­tuksen
äskeisiin toimenpiteisiin, joi­den
kautta työläiset voivat helpom­min
siirtyä alalta toiselle, jotka o-vat
helpoittaneet lomansaantia ja jär
jestäneet Icauppavaihdon maaseudun
kanssa tyydyttävälle kannalle. Myrs
kyisten suosionosotusten kaikuessa
lausui puhuja «Yhteisvoimin johdam­me
Venäjän uutta ja valoisampaa
tulevaisuutta kohden ja mailman kan
sat tulevat vielä kadehtimaan mei­dän
menestystämfne ja seuraamaan
esimerkkiämme.»
Alustajan lopetettua puheensa syn­tyi
sen johdosta kiihkeitä väittelyitä.
Eräs menshevikipuhuja koittaa puo­lustaa
puoluetovereitaan. Väittää,
etteivät he ole vastavallankumouksel­lisia.
Töinen mensheviki antoi sen­sijaan
bolshevikeille- tunnustuksen­sa..
He ovat hänen mielestään aino­at,
j otka uskalsivat ryhtyä tilinte­koon
porvariston kansaa, noudattaa
lujaa -ja omaperäistä politiikkaa ja
toteuttaa tuotannon alalla sellaisia
kieltämättä sosialistisia aatteita kuin
ihmisen jokapäiväisten tarpeitten
tyydyttämisen, yhteiskunnallisten lal
tosten kautta.
Toiset puhujat arvostelivat nykyis­tä
taloudellista järjestelmää sangen
asiallisella tavalla. Heidän mieles­tään
oli sjinä yhtä ja toista korjatta­vaa.
•. • • '
. Pietarilaisen puoluekomitean sih­teeri,
tov. Uglanov, piti sitten kii­vaan
puheen menshevikejä vastaan.
Hän piti nelivuotista luokkasotaa yk
sinomaan syynä nykyiseen taloudelli­seen
rappiotilaan.
Keskustelu ja arvostelu jatkui e-se
delleen. Viimeksi puhui kutonotyö-
Iäinen Grigorjev ja eräs Baltian teh­taan
työmies. Edellinen sanoi, ettei'
tässä ole tutkisteltava siitä, kuka on
i^ypää taloodelliseen rappioon, vaan s
sitä, miten siitä voidaan ybteisvoi- §
min fielvitä. Vanhoja virheitä ei saa
toistaa ja nykyiset epäkohdat on heti
poistettava. Puolueettomat työmie­het
— niin vakuutti puhuja — pala-vat
haosta toimia 7hteiskunnan hyö­dyksi,
Baltian tehtaan työläinen vertasi
kokousta «lääkärineuvostoon», jonka
on huolehdittava maan taloudellises­ta
toipumisesta. Ensin on tietenkin
otettava selko siite, kuinka pitkälle
turmelus ja taloudellinen halpaantu
minen on levinnyt ja niistä syystä,
mutta parannus voi tapiahtua yksis­tään
työläisten ja talonpoikain yh
teisten ponnistusten Jsautta.
Loppupuheessaan lausui Sinov­jev,
ettei hän ollut odottanutkaan,
että kokous ei arvostelisi tilannetta
ja moittisi hallitusta, mutta että sii­tä
on vain hyötyä, kaikille, /
Vallankumouksen alussa olivat
kaikki sen puolella. Sittemmin, kun
vallankumouksellisten oli kestettävä
kovia koettelemuksia, erkaantuivat
monet joukosta ja vetäytyivät syr­jään.
Nyt on heissä tapahtunut muu
tos: he eivät enään tahdo olla mitat-tömiä
shakkinappuioita, vaan tahto­vat
itse päästä valtaan.
Me tahdomme avoimesti myöntää
— jatkoi tov. Sinovjev — ettemme
me pelkää sitä, että koko työväki on
nyt saanut ruokahalua, halua val­taan,
sillä se koituu meidän voitok­semme
ja saatta kapitalismin hävi­öön.
Se merkitsee sitä, etteivät puo­lueettomat
työmiehet enään.pelkää
porvariston palaavan.
Mutta asialla on toinenkin puolen­sa
ei ole suinkaan yhdentekevää se,
cutka auttoivat tsaaria ja hänen jäl-keläisiään
ja kutka eivät. Sillä vas­tavallankumoukselliset
ovat — ku­ten
mainitsin — hävittäneet 90 pros.
koko Venäjän kansallisomaisuudesta.
Alinulla ei ole mitään syytä salata si­tä
tosiasiaa, että vastavallankumouk­sellisilla
oli kannattajia duumassa,
sotateollisuuskomiteoissa ja muissa
järjestöissä.
Enkä tahdo salaa sitäkään'— sa­noo
Sinovjev kääntyen Semnitzki ni­misen
menshevikin puoleen — että
menshevikipuolue jo vuonna 1905
esiintyi työkansan kavaltajana ja
sen «hyödytöntä lakokiihkoa* vas­aan,
Menshevikit avustivat niin­ikään
tsaaria ja hänen ministerejään
vuonna 1914, auttoivat sitte väliai­kaista
hallitusta, olivat osallisina Ke-renskln
johtamassa kesäkuun hyök­käyksessä,
yrittivät yhdessä hänen
kanssaan tuhota bolshevikitT heinä­kuussa,
esiintyivät Komilovin- liitto­laisina
jne. Kuinka lyhyt muisti
meillä bolshevikeilla oikeastaan pitai
si olla, kysyi Sinovjev lopuksi men-shevikeiltä.
'
Työläiset ovat nyt vahingosta, vii­sastuneet,
eivätkä he toista ' kertaa
päästä menshevikejä valtaan.
Tässä ei ole kysymys siitä, kuka
hallitsee. Nyt oh kysymys Venäjän
kansan ja Venäjän vallahkumouksen
kohtalosta. Askelkin taapäin voi
merkitä perikatoamme, ja jos annam
me porvaristolle pikkusormenkin, voi
viedä koko käden.
C a i ! _
i LÄHETYSKULUT OVAT SEURAAVAT;
i 40c. lähetyksistä aUe $80.00; 50c. lähetybistä 8 3 o _ t i A l
5 lähetyksistä $40.00-$60.00; 75c lähetyksistä $60 0o!lHJi^l
S $100.00.25c jokaiselta alkavalta sadalta lisää. ^ ^ mi
S Torontossa ottaa rahalähetyksiä vastaan tov, A. T BilT
s - iair Avenue. ' "^^'VBeH^
iniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiminiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin
U U S I K I R J A S U O R A A N SUOMESTA
Meidän kirjakauppaamme on juuri saapunut umi iriH,
Suomesta jalalla kerralla sallainea kirja jollaktj.
Kirjan nimi on;
raan
noastaan harvoin.
^ k im jolIais"ta>;^y=^
IJilllllllil
ijlllllllili
00
ja on sen kirjottanut suurta kuuluisuutta saavuttanut kirf.il,-
Konrad Lehtimäki. Kirjassa on neljä eri kertomusta- Hullnn
väkirja, Turvapaika, Vallankumouksellinen ja Hävittäjä 1*.^
mukset ovat viimeisien vuosien sota- ja vallankumous aikoia
via. Jokainen joka-on kerrankaan ennen lukenut Lehtimäen'^
sen tietää että hänen vertaistaan kauhujen kuvaajaa ei löydvtoic».
suomenkielisessä kirjallisuudessa. Hän on etevä siinä ette
' voi pukea sanoiksi sen mitä kansa ja yksityiset ihmiset voivat?
noastaan vaistomaisesti tuntea, ja mikä kuitnekin on aivan selvH
jokaiselle kunhan on vain saanut lukea Lehtimäen esityksen MofS
väikain Lehtimäki onnistui kuvauksissaan jo silloin kun aiheet et
vät olleet niin suuremmoisia kuin nykyään, niin hänen viimeinen
oksensa sentään Vie voiton kaikista edellisistä. Uskomme siis että is
kainen tämän ilmotuksen lukija lähettää tilauksensa aivan heti; Aaju
miehiämme myöskin kehotamme tätä kirjaa tilaamaan. Hinta 75c
V A P A U S
Box 69. SUDBURY, ONT.
Tajitoisimme kaikin, että, vallan-cumous
olisi tapahtunut helpommin.
Mutta meillä ei ollut muuta tietä vä­ittävänä
kuin kukistaa porvaristo.
Jos olisimme notkistaneet polvemme
porvarien edessä, luuletteko, että si-m
olisi päästy paratiisiin. Pikem­min
rosvoluolaan, yleiseuropalaiseen
siirtomaahan ja riistäjäin nälkäruos-can
alle.
Totta on, että me olemme tehneet
satoja jopa tuhansiakin virheitä ja e-rehdyksiä.
Mutta yhdessä suhtees­sa
emme ole ainakaan erehtyneet: sii­nä
nimittäin, että valmistelimme käy
hälistöh vallankumousta ja kukistim­me
porvariston. Jos tätäkin pide-j
tään virheenä, ovat työläiset sen it^
se tehneet.
Voitte moittia meitä puutteistamr
me ja erehdyksistämme, mutta taak­sepäin
ette saa ottaa askeltakaan.
Ette saa antaa porvaristolle takaisin
vallankumouksen saavutuksia.
Pietarin pitää nytkin, kuten vuon­na
1917 käydä etupäässä. Sen tulee
ensinnä ryhtyä luovaan työhön, joka
vasta nyt voidaan aloittaa. Te olet­te
vakuuttaneet rehellisesti ottavan­ne
osaa yhteiskunnan raljennnstj».
hön ja minä luotan teihin. Ryhtj.
käämme yhdessä siihen. Eläköön B
bellisten,, puolueettomien työEiea
ja kommunistien välinen liitto ja tj}
Neuvosto-Venäjän nostamiseksi
Sinovjevin puhetta tervelidittQ
myrskyisin kättentaputuksin.
Kokouksen hyvaktymat pMtöiIu>
telmat
Kokoukselle esitettiin kolme pä-töslauselmaa,;
ehdotusta, joista yh
oli Sinovjevin' laatima,'"toinen eräii
kokouksen osanottajan , ja koku
menshevikien. Äänestäessä hjrit';
syttiin valtavalla ääntenemmistöl
aliaoleva, Sinovjevin esittämä pä-,
töslauselma menshevikien ehdotusta
saadessa vain 14 ääntä.
Pohdittuaan toveri Sinovjevin ty
tamaa selostusta Neuvostovallan E -
säisestä ja ulkonaisesta asemasta hj-väksyi
Pietarin teollisuustyöväestti
edustajakokous seuraavat ponnet:
1) Kokous lausua tyytyväisyyta
sä sen johdosta, että Neuvostohalb-pj'
tuksen on viime aikoina onnistuBtt
SU
riiillllll
(Jatkoa numeroon 61)
, On kumminkin elämässä voimia, joita ei voida
murtaa tälläkään Mannerhem-Svinhufvud-Reinval-lien
kamalalla naamioidulla teloituksella. On mer­kille
pantava, että Mannerheim eli ja toimi Venä-jällä
juuri niinä aikoina, jolloin siellä hänen jouk-.
konsa rosvosi julmimmin kuin koskaan ennen. Juu­ri
niinä vuosinahan Nikolai Verinen, Stolypin y.m.
kokivat hirsipuilla ja kenttäoikeuksilla tuhota koko
työväen asian. Juuri niinä vuosinahan järjestelivät
Mannerheim-Stolpinien pimeät voimat hirmuisia
pogrommeja yli Venäjän. He uskoivat voivansa tu­hota
kö;^älistön asian silla. Mutta miten on käy-ifyt?
Stolypiniä ei ole, Nikolai Veristä ei ole ja nii-den
nöyrä kätyri Mannerheim ei totisesti uskaltai-ti
tällä hetkellä astua jalkaansa Venäjälle, joten
b i n häntä 68 bhdanaut kolmetoista suurta on-n6ttomuutta.
Se ennustus toteutui. Onko ehkä
Suomen porvaristonkin ennen loppuansa kestettä­vä
yhtä monta suurta onnettomuutta, kun nyt te­loittavat
j"o naamioidunkin teloituksen avulla? Ei­hän
kai porvaristo voisi muuta kuin iloita, jos
työväestö alkaisi seurata sen esinferkiä, s.o, pakoit-taisi
kaikki työttöminä kuleksivat virkamiehet ja
muut herrat lähtemään etumaisille linjoillansa o-miensa
ammuttavaksi. «Minä annoin teille esimer­kin
», sanoi muinoin profeetta. Kun Englanti koh­teli
vastoin sodan lakeja 17 saksalaista vedenalai­sen
laivan vankia, antoi Saksa lyödä yhtä monta
englantilaista sotavankeuteen joutunutta korkeaa
upseeria jalkarautoihin ja Saksaa ihailevat porva­rimme
eivät voisi muuta Icuin iloita, jos käytettäisi
heidän jumaloimansa Saksan esimerkkiä. . Elköön
sitä kuitenkaan omaakaan kamalaa esimerkkiä seu-myönyt
kenraali soti silloin Nikolai Verisen palve­lijana
urheasfi päästäkseen nuo jääkärit hirttä­mään
mäankavalluksesta, kunnes sitten möi tuon
miekkansa jääkäreille, joille niinkin kunnoton kapi­ne
nyt 'kelpasi. Vihelliäisinkään juutalainen narik-kakaupustelija
ei ole myönyt samaa kenkäparia
niin, moneen kertaan kuin tuo verinen kenraali
miekkansa, eikä siis ihme, että hän .on siitä tun­nustukseksi
saanut Nikolai Veriseltä kultamiekan.
Samallainen kenraali se Venäjän ||irmuvallan pal­velijana
hirtätti täällä talonpoika Lukkarisen, te<
loitutti sota-aikan^ talonpoikia jos muitakin kent-täoikeuksissa
ja tolimitti niitä laumoitain Venäjän
vankiloihin, joissa niistä monet «hävisivät» iäksi
Mannerheim-savut ovat niitä yleismailmallisia juok-sulaisukuja,
joilla ei ole missään isänmaata, ei kos­kaan
ihanteita, ei aatteita. Sen ihahnemiehen on
Suomen talonpoika nyt ^Ikioittensa, Gebbardiensa
hän joutuikin Suomeen joksikin lappajaigeksitaj.Sl^^^n^^^^^ <»ttffä.' S«n^m^^^ halkean pyöve-ianottakjjjB
Jä'M«löi JJyiVellksi. Sen sijaan nyt
.Vehäjfiliä kukoistaa köyhälistön vapautusasia hx-
)i&m&n, juo yhä uutta voitnBa^ kehittyy, kokoaa
yleismaailmallisia köyhSlistöA voimia ympärillen­sä.
Hirsipuut eivät peloittaneet. Ei näy peloitta-väri
Mannerheimin naamioitu teloituskaan Suomen
työläisiä. Teloitettavaksi ajetut ampuivat ilmaan,
uhrasivat nurisematta oman elämänsä luokkansa
vapauden hyväksL Nyt huutaa se teloitettujen
viaton veri. Se lähettää kautta aikojen terveisen­sä
Suorten työläisen sydämeen ja Suomen työläi­sen
syMh tulee tuntemaan velvoituksensa sitä yer-ta
koMaan. Yli naamioittujen teloitusten fe(Apaa
täsiä maassa lopultakin työväen voittoisa asia, ja
Mannerheimien, Svinhufvudien,' Renvallien kohta-lo
tulee lopullisesti olemaan Nikolai Verisen /koh­taloa.
Kuten ei Venäjä voi Olla enään Nikolai V&>
risen isänmaa, niin ei Mannerheimilla y.m. oleenpn
iM& maassa isänmaata. Isänmaan multa, joka suo
hellän rauhan naamioidun teloituksen uhreille, on
kauhistuva Mannerheimien hautoja. rNiiden hau­tojen
yllä,tulee kohoamaan aina kansan synkkä ki­rous,
kun taas kansan siunaus on iäti seppelöivä
naamioidun teloituksen uhreja. Kun venäläiset
kasakkakenraalit olivat tuhonneet veriin Unkarin
vapaustaistelun, hirtätti Itävallan pyövelikenraali
kolmetoista Unkarin sotapäällikköä ja hautautti ne
saman hurmeen alle. Siitä kummasta on tullut Un
karin' pyhiinvaelluspaika. Suomenkin porvarien
sanomalehdistö on tuontuostakin sille kummulle
vaeltanut, ja ennustaja ennusti, ettei tuon Unka­rin
pyövelin päämies tule saamaan rauhaa ennen-
Samaisella Mannerheimilla ei muun muassa ole kos>
kaan ollut isänmaata, ei aatetta, jonka puolesta tais­tella.
Hän on niitä palkkapyöveleitä, jotka myövät
miekkansa sille joka vain maksaa ja jommoisia
käytti m.m. Rooman mailmanvdta samalla kun nii­den
käyttäjät niitä mitä syvimmin halveksivat ja
inhosivat Aikoinaan möi samainen Mannerheim
miekkansa Venäjän veriselle hallitukselle, oli Japa­nin
sodassa Aasian kansoja, kuten Koreaa orjuut­tamassa
» kuului sittemmin Persian y.m. orjuuttajiin.
Äsken hän kullasta myömällään miekalla soti Sak»
saa Vastaan, kunnes nyt möi miekkansa Suomen
työväen orjuuttajille ja taistelee nyt Saksan ri­veissä,
siis entisiä herrojaan ja ostajiaan, Venäjän
liittolaisia: Englantia, Ranskaa y.m. vastaan, «a-moin
niitä pieniä kansoja, Serbiaa;. Belgiaa, Monte­negroa
y.m. vastaan, joiden" vapauden «hyväksi^
hän äsken juhlallisesti miekkansa Venäjän Afreriselle
sotahallitukselle möi. Soveliaampaa päälTlilcköä. so­pivampaa
naamioittujen teloituksien ja iKiiideh hir­mutöiden
toimeenpanijaa eivät Saomeii porvarien
johtajat Stohlbergista Danielsson-Kalmäreihin,
Iin käskystä teloittaa se talonpoika nyt niitä maansa
työläisiä, joiden työtä hän niin kipeästi kaipaisi voi-läisen
ja talonpojan 'kukkarolla ja verellä. Juiidas
Mariot oli suuri, mutta sittenkin on Mannerheimi
Juudas Iskarioteista suurin, sillä hän kantoi maksun
siltä, jonka petti. Onhah siinä Suomen talonpojalle
ja ylioppilaalle ihannemiestä johtajaksi ja esikuvak­si.
Missä vain nyt ne porvarilliset.runoilijat. Ahot
ja muut, jotka sen miekkänsamyöjän 'ylistykseksi*
runonsa myövät, jonka kauppakalulla nyt talonpoika
ja ylioppilas maansa työläistä teurastaa.
Mutta te, pyövelin naamioidun teloituksen uhrit!
Varman kuoleman edessä seisoessanne te ette pettä­neet
työläisveljienhe toivoa, ette kavaltaneet aatet-tänne.
Te ette lähettäneet omaa elämäänne pelas­taaksenne
luotejanne veljienne sydämeen vaftn tai­vaan
tuuliin; Kauniinpia sankaritekoja ei voida täs­sä
mailmassa tehdä. Hiljaisempia sankaritöitä ei
voida koskaan suorittaa. Siinä sankarityönne hiljai­suudessa
piilee ömiiselämän runous kaikessa syvyy­dessään.
Te astuitte teloituslavalle ääneti, apua huu-,
tamatta, valittamatta, kostoa toivomatta, Teidän
hiljaisessa uskollisuudessanne on jotain niin suUlta
ja syvää, että kaikki Vänrikki Stoolin tarinoiden
. VIHA J A RAKKAUS
Hiljaista. „
Oli aivankuin tykit, kuulariskut ja kivääntoE-vat
torkahtaneet. Vain "silloin tällöin kuului jo*
kin kaukaa yksinäinen fciväärlnlaukaus.
Luonnossa oli kevään ailahdus. Pito «'"''
kanut tuoksahtaa nenään ja päivisin varisi SBIJ»
lumi.kevättä hiljaa huokaavien kuusten oka»
Mutta yöt olivat täyttä talvea.
Hannes seisoi vartiossa etu-asemalla. Mies^
puutteen takia olivat palvelusvuorot venyneet In^
nottomiii). Sanottavaa nurkua ei kuitenkaan OUB
havaittavissa, mutta vä^mys tahtot vatosmE'
vallata ruumiin ja mielen. .. jij.
Tiedustelijat olivat ilmoittaneet, ettei v i M^
ten puolella ollut havaittavissa pienintäkään IM
tä. Kärsityt paikalliset tappiot ««vatJieneei ^
täaloitek#yn.'Mitään hyökkäystä ei ollat odoKB'
vissa.
dakseen elättää nuo miekkansa myömisellä elävät sankarit jäävät sen rinnalla Vatjböh.lLe olette hil-
Mannerhelm-suvut VOMÄ Suömfen talonpoika ^jäisellä uskollisuudellanne osoittaneet, että Suomen
myös ylvästellä, että on häärinyt sellaisessa herras- -j-i— -ua *,A»ax vrt.vt.*»
seurassa kuin entisen pöyvelinsäi maansa vihollisen
ja hirttäjänsä. Mutta mitäpä siitä. Onhan Savon ta­lonpoikaa
opetettu ylpeilemään ja kerskums^n sil-läkia,
että knelläxon laiha kukkaro ja köyhäksi kek
Bittiin». Profeetathan ajavat aasilla ja herrat talon>
pojilla. ^Sopiihan Suomen talonpojan tulevaisuttdes»
sa rimoissansa ylistää nykyisen johtajansa Manner^
he^iöin nimeä ainakin luettelemalla kttinka monasti
laio valkea pyöveli o^n miefamsa mySaytv S i M n i »»
hänen miekkansa oli Venäjälle mjöty^^Mi hän slK
lä kauppakaluUansa tietysti my5s Viron, täettuan,
Puolan, Ukrainan ja muiden semmo^n kansojen
orjuutuksen hyvätei. Nyt ovat ne kansat vapautu­neet
hänestä, kuten mufetaMh Sahhel-heifiiih'fepäi-sista
kirouksistansa. Sen sijaan ovat työläisten "va­pauttaman
Suomen herrat kutsuneet tuon samaisen
kansojen kirouksen Suomeen teurastamaan Svin-pappi
ya«n.SoWew«.^^^^^ ^ ^
vomeet ioko -«.«nmasB, 1 6 j t a . Mirnrta sopi. jne- J ,e„51ihma)liata h*ettiälnräip«mensa,
lä, että samenen iManner"heim kiiloin kun hänen
mieUansa oTi myöty Venäjän Veriselle hallituksel­le,
oli stis sen mieikank niyönyt Suomen ja sen
vapauden tfrhoksi. Hän ^e, oileh tuon verisen hal­lituksen
ostama H t y r i , toimitti siis osaltaan Svin­hufvudit
Siperiaan ja kymuienet Dagens Pressin
herrat Itrestyri vankilaan. Häntä vastaan taistel­lakseen
lähtivät jääkärit Saksaan ja tuo kalpansa
naamioittuine teloituksinensa. ja muine "Valkean
pyövelin,hirmuinensa. Sekä Japanin sodassa että
, nykyisessä Wo1tisSmäirifnfpyö^^ onnetto­muutta
jaiirdUsfe^Vehäjälle. Tuon siten kaikkialla
selkäänsä saaneen ja tappiolle joutuneen venäläi­sen
hirmukenraalin raahasivat nyt Suomen herrat
tänne koettamaan tappeluonneaan suomalaisen työ-työmies-
sittenkin edustaa sitä suurta^ syvää^höjs^^
ja jaloa, jota eivät teftiään mj«fiJ\n«m tunot kykene
täysin kuvaamaan. Tekonne ihanttos ja £tim«& on
kätketty sen suuren bok^ttomViUteen^ ^ h e n ^»^i»
seen» vaatimattomaan ^ ^ l a l d l ^ jol^ olette
sen suorittaneet
Sankarit ja miehet! ^tte myÖneet^elä^&an¥e^
hasta, Vaan, uhrasRte elämänne Oikeuden hyväksi.
Humiskoot Pohjolan tiitiletiil^ i^idän kuntiteanite^!
Paljastukoot paattina kun ^koahnemaihitaan..Yh­tä
hiljaisina^ köruttomma ja ohnettoniina kuin olet­te
astuneet tässä maa^ä^halM Hkänhe työhön 'ja
vaivaan luomaan huolettomia päiviä hiille,.jöika>t^i-
<dat-niFt %eädi6i<iuila '4doit tt^öifiivät, yhtä
koruttomina astuitte elämänne syvän tragiikan, %eh
naamioidun teloituksen et«en.-ja kuinkahan kylmät
tulevatkin "Vsssä maas^ olemaan seh työläisluokan
.päivät, gonka hyväksi ääneti itseni^ 'UhriEtsitte,. kuin­kahan
pitkät ja pimeät tulevatkin olemaan sen yöt,
aina tuo vuodatettu verenne sille-luokalle suuren
viestin niiltä jkentiltä, joilla te ääneti itsenne .uhra­isitte.
Äirto öh %'e -tj^öläisruökkaniie -myös lausuva
muistollenne niin suuren siunauksen Kuin vain vöi
lausua ihmissydän. Teidän tekonne on suuria, ko­ruttomia
runoja, jotka 3nnmärretään ilman sanoja.
Se on niitä liikuttavia lauluja, jotka halki aikojen
etsivät tien ihmissydänieen.
Otollista tilannetta Byväkseen käyden
Hanneksen toverit vetäytyneet lepäämään.
kin oli kuultu» että rintaman takana toun""^^
täsitomoon oli saapunut uusi henkilökunta,
^yttSJä, mene tiedä mikä oli saanut toa ^^^^^ |
ja Virkistyksen puutteessa olevat pojai
määniaiköiltaan. rnövkö-
•Ja h&il)ä hiomasi Hannes olevansa^^^
Jostakin-loitompaa.vain vieri hilHttynä^nj^
letearisötöaan la\ilunhyrinä, kunnes se^ ^ ^
Yksinäisyys, kirvoitti HannelcBen_ aj^^^^
•Mielikuvitus:ioihti silmien eteen
ja mielitietyn. -Miten herttaista oliai^» ^
•-likseen levätä, levätä: omassa ko<J'^"'^j„
:malla vuoteellaan, nauttia ^^'^ff^^i^^oti^
tä kotitunteesta; elää ihmisiksi, ^""."^ ^
>SÄkii. .5a :fflika riemu saada olla "^^^^^rifi
vaihtaa 'helliä sanoja ja hyväilyjä,
:Takkau!tta. Rakkaus! Se se sentään K»
•ja. :kiiriimmillekin oli ainoa paksaW « ^
vottomsssa nälkäarjessa, ainoa P''^''^ Etf
husti pomiistelemaan, jos kohtakin ^^"/^^^IH
kaus—Siinä se fata morgana, joka Jo
hakUVia kärsimyksen sumeisiin ^35
niin,•-mutta-vailla niitä olisi kädestä U ^ » - ^ ^
rieläMn hehkuvampi helvetti.
•hena, :raada-itsföi, omaistesi, ^^^f^L^iSS.)
lastesi takia! Raada!—