Vapaus, March 14, 1922

              Sivii2 Tiistaina, maalisk. 14 p. - Tuesday, March 14th.
j demokraatlislen lehtienkään olemassaoloa suvaita, jos
jne edes senkään verran kuin tähän asti, asettuvat työ-ÄJanadan
suomalait ^estön^äänenkamiattaja, ilmes-iväen luokkaetuja puolustamaan. Vain siinä tapauksessa
' " " -i - ..t.—• — j a lauantai.
on niiden ilmestyminen mahdollista, jos ne asettuvat
Toimitussihteeri ' P*^"^^^^ kanssa «isänmaan puolustamisen» kan-
~ nalle.
Sodan vaikeudet uhreineen tulee työväenluokka
tyy Sudburyssa, Oct., joka tiistai, torstai ja H. PUBO, J. W. SLUP
^flstaava toimittaja.
V A P A U S
(Liberty) , n v
The only organ of Finnish Worker8 in Canada. Fub-lished
in Sudbury, Ont., every Tuesday, Thursday and
Sftturday. •
Advertising rates 40c per col. inch. Miniaum charge
for sinde insertion 75c. Discount on standing advertise-ment.
The Vapaus is the best advertising medium araong
tiie Finnish People in Canada. _ _
Dmotushinta 40o palstatuumalta. — Alin hinta kerta-flmotuksesta
75c, — Kuolemanilmotukset $2.00 (muisto-värsyistä
50c. kultakin lisäksi). — Kihlaus- ja avioliitto
Umot, alin hinta $2.00, nimenmantosiJm. (muuten kuin
aviuiiittoilmotusten yhteydessä ?2.00 kerta. — Avioeroil-niotukset
?2.00 kerta (2 kertaa $3,00, — Syntymailmo-tukset
$2.00 kerta, — Halutaan tieto ja osoiteilmotukset
11.00 kerta (3 kertaa $2.00), — Kaikista ilmotuksista,
joista ei ole sopimusta, tulee rahan seurata mukana.
TILAUSHINNAT:
Canadaan yksi vk. $4,00, puoli vk. $2,25, kolme kk.
$1.50 ja yksi kk. 75c,
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $5.50, puoli vk.
$3.00 ja kolme kk. $1.75, _ _
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla lähettämään,
paitsi asiamiesten joille on takaukset.
Jos ette milloin tahansa saa vastausta ensimaiseen
Irirjeeseenne, kirjottakaa uudelleen liikkeehoitajan per-
Goonalliselia nimellä.
J. V. KANNASTO, Liikkcnhoitaja,
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Ume St,, Puhelin 1038. ^- Postiosote:
Box 69, . Sudbury, Ont.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as
fiecond class matter.
Suursuomalainen sotahumala taas
kuohuu
Meille viimeksi saapunut Suomen Työmies kirjottaa
Suomen lahtarien viimeisistä sotapuuhista seuraavaa:
Karjalan «kansan nousun» onnettomasta päätty­misestä
selviytyäkseen ja pestäkseen veriset kätensä,
ovat «kansan nostattajat» lä^hteneel lietsomaan hyök­käyksen
uudistamista, jopa suoranaisen sotaretken ai­kaansaamista
Neuvosto-Venäjälle.
Oikeistolaissanomalehdet ovat nostaneet mitä kiih­keimmän
häiyylyksen tämän suursodan puolesta. Sa­moin
«kansalaiskokouksissa» on lausuttu samanlainen
käsitys ja vaatimus. Kirjoitusten ja kokouälen päätös­ten
henki on kaavattu jostakin «pääkortteerista» an­netun
käskyn mukaan, kuten Hels. San. tietävät.
Hyökkäyksen uudistaminen ja sodan julistaminen
ilmenee kuitenkin selvemmin ja häikäilemältÖmimmTh
raskaasti koskemaan. Nälkä ja puutteet, jotka nytkin
jyskyttävät työläisten ovilla, tulee vielä suuremmaksi
Virkavallan röyhkeys lisääntyy. Uhrit ja vaikeudet
tulevat siitäkin huolimatta, vaikka työtätekevät nöy-rästikin
alistuisivat porvariston sotavankkurien alle
Mutta niin me emme voi tehdä. Meidän täytyy py
syä uskollisina kaikkien maiden työläistovereillemme
proletariaatin yhteisen kansainvälisen asian puolesta
Niinkuin kansainvälinen proletariaatti kiirehti tuke
maan meitäkin. Porvariston ihannoimat hirsipuut ja
sorakuopat eivät meitä pelolla, eivätkä saa peloittaa
Sodan edelläkäyvät laineet siirtelevät jo työläisiä
lähemmäksi toisiaan. Tehdasherrain ja valtionkin sa^
manaifcuisel iskut työstähäädöistä, työpalkkain alenta
misista, työpäiväin pidemtämisistä, nälkä ja lisääntyvä
virkavallan vaino työntävät rivejämme jo tiukasti yh
teen.
Näin kapitalismi kuljettaa meitä nopeasti voittoam­me
kohti — sosialismiin.
Milloinka saavutetaan yhteiskun­nallinen
rauha?
Työväenliikkeen riveissä toimineet ja sen taistelui­hin
osaa ottaneet monet vanhemmatkin puoluetoverit,
sellaiset, jotka eivät ole tarpeeksi suurta huomiota
kiinnittäneet eri yhteiskunnallisten ilmiöiden tutkimi­seen
ja tietojen hankkimiseen, ovat taisteluiden saavu­tusten
väheksyjinä lamautuneet ja vetäytyneet syrjään,
jopa useassa tapauksessa ovat ihmetelleet, kun yhteis­kunnallista
rauhaa, huolimatta siitä, että monta anka­raa
taistelua sen saavuttamiseksi on käyty ei ole voi­tukaan
saavuttaa^ Sellaiset toverit juuri siitä syystä,
että eivät ole omanneet tarpeeksi laajaa tietomäärää
ovat vaipuneet pessimistisyyteen ja jättäneet uusien
taistelujen käymisen uusille tulokkaille, rauhottaen it­seään
sillä, että koittakoon nyt toiset; olemmehan me
jo osamme suorittaneet ja siis voimme''katsella syr­jästä.
niissä päätöksissä, jotka torstaina Helsingissä kokoon­tunut
pieni pankki-, tehdas- ja pörssiherraln ryhmä on
hyväksynyt. Tämän pörssiherraln «kansalaiskokouksen»
ponsissa vaaditaan hallitusta toimittamaan itä-karjalai­sille
nimenomaan sellaista avustusta, «mitä vapausso­dan
käymiseen tarvitaan» sekä myöskin, että «hallituk­seen
velvollisuus on varustautua tarpeen tullen voima­keinoihin
».
Lisäksi on kokous lausunut:
«Koska selviä oireita on ilmennyt siitä, että Ve-
,näjä joka tapauksessa valmistautuu pikaiseen hyökkä-yaTotaan
Suomea vastaan, kehoiltaa kokous Suomen
'valtakunnan hallitusta ja eduskuntaa heti ryhtymään
kaikkiin malidollisiin toimenpiteisiin ja uhrauksiin ar­meijan
ja suojeluskuntain taisleluvalmiuden kohotta­miseksi
puolustussodan varalle.»
Selvää puhetta, jos lieneekin päätökset tehty la-valtomassa
kiireessä, juuri parhaillaan silloin kun Kar­jalan
köyhäin talonpoikain asuntojen raunioilla savu
vielä kohosi, kymmentuhantinen pakolaisjoukko har^
haili nälkäisenä ja alastomana tuntemattomilla korpi-taipaleilla
ja ruumispinol kasvoivat korkeuttaan.
Näitä sotapäätöksiään ajaakseen läpi,, on mainit­tu
«kansalaiskokous» valinnut lähetystön, jonka vel­vollisuudeksi
tuli taivuttaa eduskunnan porvarilliset
ryhmät ponsien taakse. Ja sikäli kun eilinen Uusi
Suomi jo kertoi, ön suomettarelainen ryhmä ilmoitta­nut
ponsien käyvän heidän puolueensa ryhmän aja­maan
«yleiseen henkeen». Toisten ryhmien kannasta ei
tätä kirjoitettaessa ole tietoa. Vaikka muoloseikkalian
tämä kyseleminen itse asiassa ön. Maailmansodankaan
puhjetessa ei kysytty kansalta eikä parlamenteilta, hy­väksyvätkö
ne sodan eli eivät. Sodasta ratkaistiin pank­ki-,
tehdas-ja hallitusherrain salongeissa.
Sodan vaara näyttää taaskin siis täysin todelliselta.
Sotaa kohti Suomen rahapääoman omistajia on jo pit­kän
aikaa kuljettanut sen taloudellinen rappeutuva
asema ja avuton politiikka. Niin poliittista kuin talou­dellistakin
asemaa huononsi nyt erittäin jyrkästi on­nettomasti
ja tappiolla päättynyt Karjalan «kansan
nousu».
Sota ei ole kuitenkaan Suomen porvariston asemaa
parantava, vaan päinvastoin kiiruhtava koko kapitalis­tisen
järjestelmän kukistamista. Tästä me saamme olla
täysin vakuutettuja.
Vallassaolevan luokan eri puolueryhmät näyltäväf
jo tehneen keskenään linnarauhan. Maaseutu-porvaris-lehdet
vaativat «pikkuset puolueeriniielisyydet» siir­rettäväksi
syrjään, koska »yhteiset isänmaan edut» ovat
kysymyksessä.
Sen sijaan sitä kiukkuisemmin oikeistolehdet kii^ pitäen. Suuren ja pyhän asiamme eteen taisteleminen
hoittavat käymään työväenluokan kimppuun, mutta eri­toten
meidän puolueemme kimppuun. Heidän isän­maallisena
ihanteenaan meille on ruoska ja hirsipuut.
Meidän puolueemme toiminta esitetään rosvoliikkeeksi,
johon on suhtauduttava sen mukaisesti. Toisaalla
(Pohjan Sanomat) ilmoittavat jo, että «uudistetun ve­rileikin
jälkeen ei vankileirejä tanita, siitä voivat pu­nakaartilaiset
olla etukäteen jo täysin vakuuteltuja».
Mo voimme odottaakin aivan ensitilassa tapaiituvia
väkivaltatöiden uudistuksia, ei ainoastaan vangitsemi­sia,
mutta järjestöjen hajoittamisia ja lehtien lakkau­tuksia.
Ja varmaa on, että sotaan lähtevä porvaristo |
Tuollainen lamautumineii ja työväenluokan tämän­päiväisistä
taisteluista syrjään vetäytyminen on väärä,
vieläpä enemmänkin, se on rikos omaa asiaamme koh­taan;
asiaamme, jonka eteenpäin viemiseksi tarvitaan
kaikki voimat. Jos uusien voimien työväenluokan
luokkataisteluarcenalle astuessa entiset vetäytyvät syr­jään
ja jättävät koko taistelun uusien tehtäväksi, on
turhaa odottaakaan yhteiskunnallista rauhaa, ei enem­pää
valtioitten välistä kun luokkarauhaakaan. Mutta
päästäksemme edes joskuskaan lopulliseen päämää­räämme
on jokaisen työläisen ehdoton velvollisuus
aina vain terästää taisteluaseitään, tilaamalla selvällä
luokkalaislelukannalla olevia työväen sanomalehtiä ja
vallankurnouksellista työväenkirjallisuutta, jota nyky­ään
on/saatavissa yltäkyllin. Kuinka monta kertaa
olemmekaan saaneet huomata, että työväenluokan va­pautumisen
vaarallisimpana vihollisena on sen omassa
keskuudessa vallitseva tietämättömyys. Miksi siis emme
pyrkisi vapautumaan tuosta vihollisestamme.
Kapitalistit kaikkialla ovat asestautuneet kiireestä
kantapäähän. Heidän turvanaan ovat suuret, tietämät­tömistä
työläisistä kokoonpannut sotilasarmeijat, jotka
ovat valmiit miUS hetkellä hyvänsä puolustamaan
riistäjäkapitalistJfn luokkaetuja. Ja kapitalistit eivät
haikaile käyttää hallussaan ja määrättävän ään olevia
poliisi- ja sotilasvoimia silloin kun heidän liike-etujaan,
heidän liikevoiton saalistustaan uhataan, joko lakko- tai
muulla taistelulla, jolla on kapitalisteihin nähden va­hingollinen
vaikutus. Sanalla sanoen, kapitalistiluok-ka
on luokkatietoista, eikä sitä ainoastaan sanoissa
vaan töissä. S^ osaa- asettaa yhteisen voimansa työ­väenluokkaa
vaslaan silloin kun se katsoo sen tarpeel­liseksi.
Mitenkä asiain tällä kannalla ollen sitten voitai­siin
puhua yhteiskunnallisesta rauhasta, joka saavute­taan
vasta taistelujen ja. suurten kärsiinysten kautta.
Kapitalistiluokka ei luovu saalistamiseduistaan, eikä
yksityisomistukseen perustuvasta liikevoittojärjeslelman
käsissäänpitämisestä ennenkuin se siihen pakotetaan.
Niin kauan kun on olemassa luokkia, on myöskin luok­kataistelua.
Kun meidän edessämme on luokka, joka
on kaikella muotoa sekä tietoista että aseistettua ja
valmiina kaikkina aikoina vastustamaan työväenluo­kan
pyrkimyksiä, on meille enemmän kuin tarpeellista
käsitellä asemaamme samassa valossa kuin kapita­listi
luokkakin tekee. Ei siis ole mitään syytä ajatella,
että taistelkoot uudet tulokkaat, kyllä me vanhemmat
tässä jo aikamme olemme uurastaneet. Työväenluokan
taistelun onnistumiseksi tarvitaan niin vanhat kuin
nuoretkin voimat. Lepoon ja lamautumiseen ei saa
heittäytyä. Riistäjäluokkaa vastaan on hyökättävä yhä
rohkeammin, kiivaammin ja uhrautuvaisemmin. Pienet
tappiotkaan eivät saa meitä peloittaa, sillä tappioitten
ja perääntymisien jälkeen me osaamme taistelumme
seuraavat vaiheet järjestää entisiä kokemuksia silmällä
Liiton Moskovassa käyneen edustajan Williamsin raportin ja toi­meenpanevan
komitean tekemän päätöksen johdosta.
johdon alaisena olisi To.'^'^^
lut. elleivät komm n
(Lähetetty Vapaudelle)
Industrialistin joulukuun 19 p.-vän
numerossa julkaistaan I. W. W.
liiton Toimeenpanevan Komitean
lausunto sen raportin perusteella
ja johdosta, jonka liiton Moskovaan,
Punasten Ammattiyhdistysten kan­sainväliseen
kongressiin viralliseksi
edustajaksi lähetetty työläistoveri
Williams on nyt Saksasta lähettänyt
liiton päämajaan, I, W. W,-liiton en­tisenä
jäsenenä ja Amerikan suo­malaisista
työväenliikkeen toimitsi­joista
yhtenä niistä, joka ehkä eni­ten
kuin kukaan muu on koet^tanut
tehdä liiton periaatteita ja toimin­taa
suomalaisten työläisten keskuu
dessa tunnetuksi ja saada heitä sii­hen
yhtymään, ja nyt mukana oi
leena sekä Punasten Ammatti- ja
Teollisuusjärjestöjen Internatsionaa'
Ien perustavassa kongressissa, joka
kokoontui ennen edellistä ja jossa
moni niistäkin kysymyksistä poh­dittiin,
jotka sitten tulivat esille
siinä, siis melko tarkoin tuntien
kongressin menon, — katson velvol-isuudekseni
kansainvälistä työvä­enliikettä
ja nimenomaan juuri työ­väen
teollisuusunionistista järjes-
:äytymistä kohtaan lausua jonkun
sanan edellä mainitun raportin ja
T, K:n sen johdosta antaman lau­sunnon
suhteen. '
En halua ollenkaan salata, että
aijon lausuntoni samassa 'Vetoomuk­seksi
Amerikan suomalaisille työläi­sille,
erikoisesti juuri niille, jotka
ovat omaksuneet industrialistisen
järjestäytymisen periaatteet ja me­nettelytavat
ja liittyneet I. W. W.-
len. Ja vetoomukseni tulee: älkää
hirttäkö itsessänne vallankumouk­sellista
luokkataistelijaa sillä silmu-calla,
jonka nyt itsepintaisesti ja
sokeasti T. K. vetää 1. W. W:n
kaulaan. Olette silmienne edessä
jo joutuneet näkemään, miten Ame­rikan
Sosialisti Puolue teki itsemur­han,
mutta siihen kuuluneet monet
kymmenet tuhannet kumoukselliset
työläiset elävät, niiden kumoukselli­suus
ollen vain kirkastunut, löytäen
itselleen tehokkaamman muodon ja
ne suurin joukoin liittyvät nyt kom­munistisen
Internatsionaalen rinta­maan.
Historian katkera , todelli­suus
näyttää tuovan saman kohta­lon
I. W. W:ne. Työläiset, mitä
merkitsee nimi, mitä joku järjestö
vaikka se aikoinaan olisi ollut kuin­kakin
kumouksellinen, terve ja sen
tähden meille rakas; mitä ne mer­kitsevät
silloin kun niistä ei ole
jälellä kuin kutistinut, raihnainen
ja rauska, hengetön, tyhjä kuori.
Eivät mitään sen rinnalla, että työ­läisten
ei tule koskaan myydä ku-mouVksellisuutta&
n nimi- tai jär­jestö-
uskollisuudesta, vielä vähem­män
järjestö taika-uskosta. I. W.
W.-liitto hirttää itseään, kumouk­selliset
työläiset eläkää, toimikaa
ja älkääkä sitä surko, vaan etsikää
taistelutarmollenne uudet tiet, uu­det
järjestöt, joiden kautta toi­mitte.
Yhteiskunnallinen vallanku­mous
on päämäärämme, järjestöt
ovat vain välikappaleita siihen pääs­täksemme.
Kirj. Leo Laukki.
tällaiseen närkästymiseen nimeno­maan
sentähden, että ennen tätä
oli Venäjän vallankumouksellisten
keskuudessa, vieläpä Europassa
yleensä l. W. W.-]iittoon nähden
vallinnut mitä voimakkain ihailu ja
myötätunto ja sentähden kongres­sissa
olevat edustajat ja varsinkin
johtavat venäläiset toverit yhä edel­leenkin
olivat . sangen alttiit kuun­telemaan
puolustuksia ja selostuk­sia,
ikäänkuin oikein toivoen, että
tuo saadgrenilaismoska osottautuisi
vain ohimeneväksi ilmiöksi tai par­jaukseksi
liittoa vastaan. Ja nyt
kongressin aikana, sensijaan sekä
Williams,in osottama ilmeinen ha­luttomuus
ottaa kokouksen me­noon
osaa, tai edes avoimin mielin
seurata sitä sekä se vähänen mitä
hän kokouksessaan lausui, vahvis­tivat
sitä käsitystä, mitä sandgreni-laisuus
oli edustajissa synnyttänyt
ja sai useat edustajat vakuutetuiksi,
että liiton virallisella edustajalla ol­len
sellaiset periaatteet, kuin mitä
hän toi esille ja noin esiintyen, ei
ole ollenkaan mahdotonta, etteikö
liitto todella olisi mustanut Venäjän
vallankumousta, Neuvosto-Venäjän
työläisvaltaa ja avoimesti näin ollen
toiminut maailman vastavallanku­mouksellisten
puolella, Williams te­ki
mahdottomaksi kellekään muulle­kaan
nousta I, W. W.-liittoa puo-ustamaan,
itse Haywoodkin tunsi
sen johdosta haluttomuutta ja kat­keruutta,
ja kuitenkin Haywoodille
W. W. on enemmän kuin kelle-cään
muulle, se on hänelle hänen
sielunsa takoma suuri ihanne, lem­pilapsi
rakkaampi kuin koskaan kel­lekään
äidille hänen esikoisensa on
ollut.
vaalii jokaisen työläisen viimeiseen saakka uhrautuvia
ponnistuksia. ••'Sen kun kukin kohdaltamme teemme,
niin varmasti voittoamme kohden kuljemme, ja vasta
silloin kun luokkien välinen eroavaisuus on poistettu,
kun olemassa on vain yksi luokka, s. o. kun koko
mailmah kansat ovat Veljinä ja sisarina keskenään,
silloin olemme saavuttaneet yhteiskunnallisen rauhan.
Sen saavuttarnnion siis riippuu meistä itsestämme. Em­mekö
sitä siis ota, kun se kumminkin on meidän otet­ta
vissanune.
Mitä sitten Williamsiin ja hänen
raporttiinsa tulee niin olkoon tässä
heti alussa sanottuna, että ei kos­kaan
mikään elävä ja eteenpäinpyr­kivä
järjestö jota I. W. W.-liitto
vielä tässä takavuosina oli, ole kan­sainväliseen
kongressiin lähettänyt
niin kuollutta, vetelää ja perin nah-jusmaista
edustajaa kuin työläisto­veri
Williams Moskovassa oli, joka
oman liittonsakin asiaa ajoi kuin
se ei olisi hänelle ollenkaan kuulu­nut,
raskaimpienkin hyökkäysten ai-kaiia,
joita liittoa vastaan tehtiin,
pysyi välinpitämättömänä ja toimet­tomana.
Jos liittoa vastaan oli nyt
Moskovassa voimakkaita ennakko­luuloja
ja osaksi vihamielisyyttä­kin,
niin ei niiden olisi pitänyt lii­ton
edustajaa lamauttaa toimetto­maksi,
vaan päinvastoin, jos Wil-liamsissa
olisi ollut vähääkään län­nen
tuplajuulaisten kurssia, niin se
olisi kiihottanut hänet mitä tar-mokkainipaan
taisteluun liiton puo­lustamiseksi.
Toiselta puolen ei
Williamsilla tai kellään muullakaan
liiton edustajalla ollut oikeutta heit­täytyä
pelaamaan passiivista, louka­tun
«pyhän miehen» osaa senjälkeen
kuin venäläisille ja muille edusta­jille
oli tehty tunnetuksi. se moska,
mitä Sandgrenin aikana ja jälkeen­kin
liiton lehdet olivat julkaisseet
j Venäjän Vallankumousta, Neuvosto-
I. W, W:tä vastaan oli olemassa
siis nyt 1921 jo sangen voimakas
ja suureksi osaksi oikeutettu en­nakkoluulo:
liiton edustajain velvol­lisuus
olisi ollut tämä ennakkoluulo
hälventää, asettamalla vastakkain
liiton periaatteet ja sen manehik-kaan
taisteluhistorian ennenkuin
Yhdysvaltain kapitalismi sen sota­vuosina
taltutti, vastakkain sand-grenilaisuuden
kanssa ja osottaa,
miten jälkimäinen ei sille ole oleel­lista,
vaan voi, jos liitto saa muilta
vallankumouksellisilta järjestöiltä
apua, hävitäkin, Williams ei sitä
kyennyt, ei ehkä halunnutkaan teh­dä,
kuten hän ei yleensä innostunut
Moskovassa ollessaan muuhunkaan,
s, o, ottamaan selvää eri edustajista,
yhteiskunnallisista y, m, oloista ja
suhteista Venäjällä y, m.
Ja tämä käy tavattoman räikeäs­ti,
I, W, W,-liitolle häpeäksi luetta­valla
tavalla ilmi Williamsin rapor­tista.
Paitsi, että se on täynnä val­heita
ja vääristelyjä, on siinä sellai­sia
amerikkalaiselle kumoukselliselle
työläiselle vastenmielisiä letkauksia,
kuin eri alueiden työväenjärjestöjen
halventumisiakin. Se ei ole rikos,
että William3 on tietämätön, mutta
se on, että hän pyrkii ylimielisesti
jonkun maan työväenjärjestöä hal­ventamaan
sen perusteella, että tä­mä
maa ei satu olemaan Amerikas­sa.
Kun tällaista yrittää, niin sii
nä voi käydä niin onnettomasti, et­tä
jo pelkkä yritys rankaisee sen
tekijän, kuten nyt Williamsille on
käynyt. Hän nimittäin puhuu pil­kallisessa
äänilajissa Georgian, Azer-beitahanin,
Palestinan y, m, Aa­sian
m a id e n työväenjärjestöjen
edustajista ja väittää, että näiden
maiden edustajilla kongressi sullot­tiin
täyteen, lausuen naurettavaksi
olettamukseksi, että näissä maissa
löytyisi työväenjärjestöjä. Toveri
Williams ei ole viitsinyt edes sen
vertaa ottaa selville, että tietäisi
Azerbeitshanin ja Georgian olevan
Kaukasiassa', missä on maailman yk­si
suurimmista öljyteollisuuden kes­kuksista
ja sellaiset kuuluisat teol­lisuuskaupungit
kuin Baku, Tiflis,
Batum y, m. Jo v, 1903 eli ennen­kuin
itse I, W, W,-liitto oli olemas­sa,
näiden maiden teollisuustyöläi-set
taistelivat uljaasti kapitalismin
ja tsaarihallituksen yhdistyneitä voi­mia
vastaan, niiden lakkoon ottaen
osaa yli 100,000 työläistä Bakussa,
Tiflisissä, Batumissa y, m,, laajen­tuen
myöhemmin yli koko etelä-Ve­näjän.
Ihmetellä, että Azerbeits-hanista
ja Georgiasta on edustajia
työväen kansainvälisessä kongressis­sa,
on melkein samaa kuin ihmette­lisi
niitä Pensylvaniasta tai Califor-nian
ö i j y-alueelta lähetettävän.
yksi taloudellinen järjestö voi olla
ja se valtuuttaa edustajain kongres­siin,
enempää ei kongressissa sieltä
ollutkaan edustajia.
Muuten Williamsin kaikki puheet
kongressin määrätynlaisilla edusta­jilla
sullomisesta on paksua pötyä,
ja sen lisäksi osottaa, että Williams
ajaa asiaansa epärehellisesti. Kong­ressiin
oli kutsuttu kaikkia ammatti-ja
industrialistisia järjestöjä, jotka
hyväksyvät kongressikutsussa lau­sutut
vallankumouksellisen luokka­taistelun
periaatteet lähettämään
edustajiaan. On halpamaista nyt
lähteä tekemään väitteitä kongres­sin
sullomisesta, ikäänkuin olettaen
että siihen oli muka tarkotettu vain
syndikalististen järjestöjen edusta­jia.
Kaikki t i e t ä v ä t , että sel­laista
s u p p e a s t i vain syndi­kalististen
järjestöjen kongressia ei
oltu kutsuttu koolle, eikä sellaisen
kokoonkutsumisessa olisi ollut mi­tään
järkeä. Mitä hyötyä siitä oli­si
ollut maailman työväen vallanku­moukselliselle
liikkeelle, jos Venä­jän
työväen taloudelliset järjestöt
olisivat tällaista kongressia suunni­telleet.
Siitä kongressista ei olisi
tullut mitenkään kansainvälistä:
siitä olisi jäänyt pois paitsi Venä­jän
myös Suomen, suuri osa Saksan,
Englannin, Ranskan, Italian, Puo­lan,
Itävallan, Unkarin, Tsekko-Slo-vakian
y. m. maiden vallankumouk­sellisen
luokkataistelun kannalla ole­vain
taloudellisten järjestöjen edus­tajia,
sillä useimmissa näissä maissa
ei ole syndikalistisia järjestöjä.
Kongressi oli siis pidettävä laajem­missa
merkeissä, jotta suunnitellus­ta
kansainvälisestä todella tulisi
maailman taloudellisesti järjesty-,
neen työväen vallankumouksellisen
siiven yhteisjärjestö. Tämä kaikki
oli jo alun pitäen selvää, kongressin
kokoontumiskutsuista ja valmistus-toimenpiteistä
alkaen. Jos siis.kon­gressissa
esim. Suomenkin työväen
ammattijärjestöt olivat edustettuina,
niin tapahtui se kongressin julki­sesti
tehdyn tarkoitusperän mukai­sesti,
eikä siis ollut mitään kongres­sin
sullomista määrätynlaisilla edus­tajilla.
Sama muihin maihin näh­den.
Silloin voisi puhua .kongressin
sullomisesta, jos olisi menetelty toi­sin,
julistettu kongressin tarkoituk­siksi
koota vain syndikalististen jär­jestöjen
edustajat muodostamaan
syndikalistista internatsionaalea.
Että sitten kongressissa ei ollut
enemmän puhtaita syndikalisteja ja
ne saaneet äänestyksissä kuin mität­tömän
pienen osan kaikista anne­tuista
äänistä, johtuu siitä, että
maailmassa ei yleensä nyt ole enem­män
syndikalistisia järjestöjä, ja
Ng.3
-"e sekä kunniaksi"
«^ksi hyödyksi, että ^
Ia asianlaita. SHlä V . i t - ^
isi koi
kommunistit sfjn;
olleet vaikuttavina tekijöinf J
ja kaikki työiäi^er H . . ^
että maailmassa pait, ^
ja, maailman työväen , , 1 ^
on nykyään enään olemast 1'
kommunismin vastustajat t r
karvaiset amsterdamilaiset M
set, scheidemannilaiset 11 f
nyt kapitalistinen ma'ailma t
lueettomia, tai sillä välillä ofe
enää ole. Vallankumous on J
ihmiset näihin kahteen pä;w
Ja kaikissa maissa missä k o ^ :
tt ovat JO joutuneet avoimefj J
teluun kapitalismia vastaan he
osottaneet, että he ovat vallan]
mouksen pelkäämättömiä ja hoi
mattomia esitaistelijoita, y j,
luokkataistelun melske ankarimp
raivoaa, siellä ovat kommunii
Missa kapitalismi on lyönvt työvi
luokan järjestöt pirstaleiksi^ s;
kommunistit alkavat maanalaisen
maanpäällisen muurahaistyönsä i
taakseen nämä järjestöt" uudell
pystyyn, kuten Suomessa, Unkari
Baijerissa ynnä monessa mui
maassa on käynyt. Kommunisti
ei tarvitse toitottaa täällä rai
lakko, täällä käydään taistelua j(
päiväisestä leivänkannikasta, tä
taistellaan pyssyillä työiäis-Tap;
sista, kokootumis- yhdistymis-puhe-
oikeudesta, he työläisinä
työläisten riveissä kulkevina ti
vät, missä minkinlainen taistelu
loinkin riehuu ja siellä he ovat
taman eturiveissä. Kauniimpaa
distusta kommunistien uhrauti
suudesta kaikkien maiden työn
kaan raatajien vapauden ja oi
puolesta ei koskaan ole annettu
voida antaa kuin on se tosisei
että se oli Venäjän kommunisti
lue, joka antoi monta sataa tul
jäsentään kaikille rintamille ta
lemaan valiojoukkona Koltshakl
Wrangeleja, Denikinejä y. m, ja
dän hurttalaumojaan vastaan,
että kommunistit aina niihin ilo
Iin menivät. Ja että n.vt .kol.ii
sataatuhatta Venäjän kommur
makaa sankarihau(i.ois.=a, joiden
lä tuoreen mullan ääressä on py
den pilkkaa kenenhään kysyä
mitä ovat kommunistit, saati t
siitä numeroa, että juuri kommi
tit ovat jossakin työväenkokou)
sa johtavina tekijöinä. Päinva:
jos Williams ja ne, jotka ajatte'
hänen kanssaan samalla tavalla
saisi käsittää asioiden todel
luonteen ja niiden kehit.vksen,
hän iloitsisi siitä, että P. A.
tuli ja tulee työväen vallankun
sellinen taistelujärjestö ja kar
välisen työväen voittoon saatta
Edellisten lisäksi- on AVillii
raportissa eräs piirre, johon en
ta olla kajoomatta. AVillianis
tää, että edustajat Amerikasta >
oman vapautensa ja tur^-allisuu
uhalla lähteneet matkalle,
myös tuntee Amerikassa vallit
valtiolliset olot. Moskovassa
tiesi ja häntä itseäkin varoti
että eri maitten edustajien n
niillä enmmän jäseniä, vaan vielä- s^^u^h^t^e^e n noudatetaan konspir;
pä maailmansodan jälkeen on P " ^ ' j guutta," se on, niitä ei julkisu
taiden syndikalistien kannattajajouk jj^oj^gfa, eikä myöskään niiden
ko aivan luonnollisista syistä vähen­tynyt.
Että syndikalistit kokoukses­sa
jäivät häviölle niissä muutamissa
kohdissa, joissa niiden puolelta ilme­ni
vakavaa erimielisyyttä, johtuu yk­sinomaan
tästä seikasta eikä mis
tään kongressin sullomisesta.
Williamsin muut huomautukset
kongressin teknillisestä menosta,
ovat saman arvoisia, m. m. mitä
hän puhuu P. A. I:n Toimeenpane­van
Komitean valinnasta y. m. s.
Siinä ei olö mitään petosta tai vää­ryyttä,
että kansainväliseen toimeen­panevaan
Komiteaan saa kunkin
maan edustajisto esittää ja sen
maan järjestöt vahvistaa, jos järjes­töillä
on jo keskusliittonsa, sen yh­den,
tai ne kaksi edustajaa, jotka
kukin maa siihen asettaa. Ameri­kan
edustajat T. K:aan valitsi Arne
rikan edustajisto, muiden maiden
edustajat niiden^ maiden edustajis­tot,
vahvistuttaen siten /alinnan ko­tonaan,
missä sellainen on välttämä­tön
ja mahdollinen, Andreytchinin
valitsi sitten täten vatittu Toimeen­paneva
Komitea yksimielisesti vaki­naiseen
sihteeristöön. P. A. I:n
perustuslakien mukaan oli T. K:lla,
joka käsitti lähes 50 edustajaa eri
maista, tähän täysi oikeus. Missä
kohdassa siis tässä ot\ mitään petos­ta
tapahtunut? Ei missään. Wil-liamskin
tietää tämän varsin hyvin,
mutta kenkä hänellä puristaakin sii­tä,
että Anderytchine ei ollut hänel­le
mieleinen i . w. w.-läinen ei ollut
sandgreniläinen, vaan esiintyi kong­ressissa
i . w. w.-läisenä kommunisti­na,
tosi-vallankumousmiehenä, sama­na
ja samanlaisena jollaisena hän
luekantaa, varsinkin jos heiH
koitua siitä haittaa^toiminna
j . n. e. Ja nyt hän raportissa;
van varta vasten julkaisee ja
tarpeettomasti, eri henkilöide
met, sekä lisäksi mainitsee VJ
lisesti Amerikan edu.stajien (
tai olleen kommunisteja. T'
neti on osotus halpamaisesta i
tajamoraalista ja ilmeisesti
tettu auttamaan niitä, jotka
rikassa p i t ä v ä t huolta vallan
uksellisten t y ö l ä i s t e n vamooni
I W. W.-liiton tuhannet J
ja toimitsijat joutuivat ^ ail
tuollaisestakin paljon karsima,
ten nyt sen viralliselta edu
odottaisi sen verran taktilli:
että ei tee i t s e ä ä n vikai^ia-^i
laiseen tekoon.
Asiallista, ei Williamsin ra
sa, kuten hän itsekin tunnus.
^„+«n nuolen korjata n..
Ja siitä hu'-'
vaten sen puolen
min, ole mitään. -
ta, että liiton virallmen el
tu;nustaa itsekin, ett, r a ^
ei vielä käsittele kon^^'^
puolta, siitä huohmatt tta
siteossa ei vähemmassa..an "
sä sisällä periaatteen,
senaista, on ^ni°\^''Xt'
Komitea nyt k^^^^f'";;
laatimaan epäävän ! a ^ " -
aikaisemmin V^^^^^^^,^^^,
sesta yhtyä ^--^^'f^H,,,
Järjestöjen Int^aat^;J^^.^
mä T-K:n osottama ..ir. ^
teeOisilla perusteilla/-^;-
pullisesti ja^ P^'^:!;;;::;. on
maan P. A. I:n . U K . - n - . - ^ . ^
nen todistus siitä, ett.
nvkvinen tolm!tsla^^:-e _
j valtaa ja Kommunistista Internat-
— ^Tcsi dollari saastaa ^ n ä j äj l l ä ihmiselämän. , ,.. vastaan j.a julk. ais„s ut k„a i-
. ITI j . 1 t • •.. . 1 11 • • i r ,.. , , ken luton virkailijain ja T. K:n
ei lule sallimaan minkäänlaista tyovaenjarjostotoimin-j Joko olot lahjoittanut dollarisi Venajan naianhataisil. j.jg.j^ myötävaikutuksella. Vie-t<^^.
c': ?05''r.'i':'-."r"'i^:r?"t!i:'"t:r;ni. Fi nivi"? <:o<i''i'-' l''?
I iicien ja
lä pienemmällä syyllä oli oikeutta
iestöjä: samoin Koreassakin on jo j Williamsin raportin punasena lan- F^'^"'"*, ^'^"'^"^"'^^'tapaukset'
sen verran kapitalismia, että sieltä i kana on «syytös» siitä, että kong- nut pelko muu::=