Vapaus, September 4, 1930

              i l
M.
svahain maataloBsl^^ toiDnittajat f as­ustavat
koiieita suojelastuUeja
ti Tuonnottain matkusteli Itä-Ca-joadassa
seurue yhdysvaltalaisia
farmilebtien toimittajia. V i i s i vuot-
:v'Ht» takaperin samanlainen seurue
^if^rlsierteli Canadan läntisissä maa-
•VjkjM Silloin useimmat sen
^•'retkikunnan jäsenet moittivat Ca-
. 'nadan maataloustuotteita vastaan
H tähdättyä v. 1922 vahvisteltua
• f-Fordneyn tullitaksaa. Moillival
V;sitä sillä perusteella, että se otti
enemmän farmarien taskuista kuin
^Vjnitä se antoi. '
, Nyt tämän viime käynnin aika-
, .na k i l i tieto, että presidentti Hoo-
'/ver oli vahvistanut siltaankin ko-
Jftftetun Hawley-SmoolJn tullitak-san.
Luonnollisesti olivat cana-
, (lalaiset maatalouslehtien toimit-tajat
uteliaita kuulemaan, mitä
\ heidän yhdysvaltalaiset virkavcl-
: jensä siitä arvelivat, oliko se hei-
; jdän mielestään viisas teko vai ei-.
^ kö. Poikkeukselta kaikki yhdys-
• valtalaiset toimitlajat tuomitsivat
i uuden tullitaksan. Tuomitsivat
> vielK ankarammin kuin olivat tuo-
^ ;;njnneet Fordneyn tullitaksaa. Sa-
'• aoivat, että uusi tullilaksa oli vain
:;"(arraflrien farmaamista" (s-o. nyl-t
kernistä) — vaikka se on muka
\^ suojelevinaan farmareita täydelli­semmin
kuin mitä heitä on koskaan
ennen "suojeltu".
Siinä kohden nuo farmilehtien
toimittajat ovat samaa mieltä kuin
sikäläiset farmaritkin. Havvley-r
Smootin tullitaksa-ehdotuksen ol­lessa
. käsittelynsä viimeisillä as-
.Iteilia, muuan ryhmä maatalous-
> iehliä pyysi lukijoitaan äänestä-vätkä
he tarvitse ainoastaan sitä,
vaan politikoitsijoita, jotka ovat
'kyllin rohkeita ollakseen rehel­lisiä
. ja kyllin rehellisiä ollak­seen
rohkeita'."
maan "Jaa" taikka " E i " siitä, o l i -
' siko presidentti Hooverin vahvis-
Vtcttavä uusi tullilaksa vai ei. Niis­sä
valtioissa missä tämä äänestys
toimiteltiin, äänesti uuden tullitak-
^ san vahvistamista VASTAAN seu-
..JC^ava prosenttimäärä äänestykseen
_ ^osallistuneista farmareista: lo-y'wassa
95 pros,," Illinoisissa 96
ilpxos.f Nebraskassa 93 pros,, India-
'flnassa 98 pros., Minnesotassa 96
|pros., Missourissa 87 pros. Voi
;^laiis sanoa, että tuskin missään
Rasiassa ovat farmarit milloinkaan
f olleet niin yksimielisiä kuin tämän
-:ä^orae^ vasluslambessa. • i ,
.Ennenkuin presidentti ifoover
allekirjotuksellaan vahvisti tämän
1 tullitaksan, hän vallan hyvin tiesi,
?'i$ltä farmarien suuri enemmistö
sitä jyi^kästi vastusti. Samaten
hän tunsi niiden tuhaiuien yhdys­valtalaisen
talousmiehen mielipi­teen,
jotka lähettivät hänelle varo-tuskirjelmän,
ettei vahvistaisi tuo­ta
taksaa, koska se yhä kiristäisi
f.armarien taloudellista asemaa, yh-
.täältä ' korottamalla heidän loäla-
;iiiainsa tarvikkeiden hintoja ja toi­saalta
herättämällä vihamielisyyttä
' niissä maissa mihin amerikkalais-t
t«n farmarien oli myytävä tuot-
. teijnsa. He pontevasti osollivat, et-
5 tä tullinkoTOlus ei lainkaan aut­taisi
farmareita eikä niitä miljoo-nia
työläisiä, jotka nyt ovat työl-
/^tominä Yhdysvaltain kaupungeissa.
Kaiken tämän todettuaan jatkaa
- se canadalainen maatalouslehli,
jqka tästä asiasta puhuu, souraa-
^rvaan aitQ porvarilliseen suuntaan:
Nähtävästi amerikkalaiset (tar-köttaa
yhdysvaltalaisia) ennen-
,> kaikkea tarvitsevat tosi-kansan­valtaisen
hallituksen. He tarvit­sevat
kansan hallituksen, kansan
kauttapa kansaa varten, kalHs-palkkaisten
eteispolitikoitsijain
(s.o. lahjakonttien) tilalle. E i -
Hauska olisi tietää, mistä niitä
sellaisia "rehellisiä'" politikoitsi-'
joita otettaisiin — maassa, jossa
jo kongressiin tai senaattiin pää­seminen
tulee maksamaan miljoonia
dollareita, puhumattakaan presi­dentiksi
pääsemisestä. Todellinen
valta on niiden käsissä, jotka
"omistavat" maan luotantolähteet,
tuotantovälineet ja elintarpeetkin
ja joiden hallussa on maan raha­varojen
käyttö. Se kourallinen
äuurpohatoita, se omistaa hallituk­senkin
ja käyttää sitä omiin tarko-tuksiinsa.
He ovat se "kansa", jo­ka
todella hallitsee kätyriensä
kautta ja omia etujansa varten.
Heidän käytettävissään ovat kai­kenkarvaiset
politikoitsijat, maal­liset
ja hengelliset, niinkuin muut­kin
julkisuusvälineet, joiden avul­la
he mielinmäärin ohjailevat n.s.
yleistä mielipidettä, tanssittaen
joukkoja vuoroin republikaanisten,
vuoroin demokraattisten renkutus­ten
tahdissa. Nykyistä tyytymät
tömyyttä tietenkin käytetään siellä
demokraattiseen vaaliagitatsioniin,
sehän se on oikea kansanvallan
puolue — nimeltään. Ja suurpo
hatat nauravat partaansa (naurai
sivat, jos amerikkalaisilla partaa
olisi), hyvin tietäen, että demo-kraattipuolueen
politikoitsijat ovat
heidän käskyläisiään, yhtä palve-lushaluisia
kuin republikaanitkin.
Ja jos väestö näyttäisi oikein to­sissaan
kyllästyvän molempain puo­lueiden
ruokottomaan rosvoiluun,
voisihan hallitukseen päästää muut­teeksi
vaikka jonkun "työväenpuo­lueen"
nimellä komeilevan politi-koiJsijafyhraän
niinkuin Englan­nissa.
Eihän tuosta mitään vaaraa
ole rahavallalle, jos ne siellä vä­liin
ilvehtivätkin jonkunlaisilla re-,
formeilla ja vetävät työväkeä ne­nästä.
Tiukan tullen ne aina ovat
valmiit — valmiimmat vielä kuin
mustimmatkaan porvarit — rääk­käämään
ja teurastamaan niitä työ­läisiä,
^jotka eivät tyydy äänettömi­nä
nälkään kuolemaan, vaan vaa­tivat
''todellisia toimenpiteitä, ei
lupauksia, kauniita puheita ja muu­ta
ilveilyä.
Lainaamamme canadalaisen
raaatalouslehden mahtipontinen
lausunto on aivan sisällyksetön ko­rulause,
tkrkoteltu vain tuuditta­maan
oloihinsa tyytymättömiä far­mareita
sillH vanhalla r a l l i l l a , et­tä
miehiä vaihtamalla ,toista taik­ka
toista kapitalislipuoluetta ää­nestämällä
muka asiat paranisixat.
"Tosi-kansanvaltaisesta hallituk­sesta"
on turha haaveksia ja vielä
turhempi puhua, niinkauan kun o l ­laan
mitä röyhkeimmän rahaval
lan puristuksessa. Työläisille ja
köyhille farmareille ovat eri kapi-talistipuolueiden
hallitukset vain
siimoja samassa piiskanvarressa.
jota hoitelee suurkapitalismin kä
si. Vasta kun piiska on väännetty
pois siitä kädestä ja pantu tanssi
maan riistäjäluokah sileässä seläs­sä,
ja kun piiskan varressa on työ
väen ja talonpoikain neuvostoval­ta.
Vasta silloin voidaan puhua
tosi-kansanvaltaisesta hallituksesta.
Mutta sitä tuo- lehti ei suinkaan
tarkottanut, kaukana siitä: se tar
kotti "kansanvalta"-valheen edel­leen
jatkamista ja pönkittäniistä
Nnrmeoako p n ^ k
l»dettaräi vai
miillalla?
Intiaanien antautumisesta maan­viljelykseen
saamme jonkunlaisen
käsityksen, kun kuulemme, että
kolmessa Canadan aavikkomaakun-nassa
(Alherta, Manitoha ja Sas­katchewan)
on nykyään 2180 in-tiaanifarmaria,
jotka viljelevät yh­teensä
noin 100,000 eekkeriä. V.
J928 heidän vuodentulonsa veh­nästä,
rukiista, kaurasta ja ohrasta
nousi kaikkiaan lähes 1,250,000
busheliin. V. 1932 L. Reginassa,
Sask., pidettävään maailman vilja-jiäyttclyyn
osanottajaksi on jo i l -
motlautunt eräs cree-inliaani ni­meltä
Muskenew (Vahva Kotka)
asuva lähellä Fort Qu'appellea sa­massa
maakimnassa.
5//ä se laki tekee. Puolustus­asianajaja
loi läpitunkevan kat­seensa
kantajaan. "Oletteko aivan
varma", hän kysyi jyrisevällä ää­nellä,
"että tämä vanki on se mies,
joka varasti teidän autonne?"
"Kyllähän minä olin", vastasi
kantaja, "siihen saakka, kun te
aloitte minua rislikuulustella. Nyt
minä en enää ole varma, onko mi­nulla
ikinä ollutkaan autoa."
Karjasonnia ei olisi pidettävä
ahtaassa hinkalossa, vaan siksi väl­jässä
tilassa, että se pääsee jalot­telemaan
milloin haluaa. Parasta
olisi panna se niin avaraan aitauk­seen,
että siinä riittää sille kesä-laidunla
ja tehdä siihen pieni na
Puuutarhan pitämineii mullalla
kuin ainakin peltomaa ei näytä ole­van
niin välttämätön kuin sitä
yleensä luullaan. Eräällä Ohion
koeasemalla tehdyt kokeet ovat
osottaneet, että koskaan kyntämät­tömään
tai muulla tavalla viljele­mättömään
nurmeen istutetut nuo­ret
hedelmäpuut ovat menestyneet
mainiosti ja ruvenneet hyvin kanta­maan
hedelmää. Itse asiassa ne
kasvoivat joulusammin ja alkoivat
luottamaan hedelmiä aikasemmin
ja ovat edelleen isommat j a hyvin-vointisemmat
kuin saman ikäiset
puut viljellyssä puutarhassa.
Kokeet nurmeen ja viljelysmaa-lian'
istutetuilla hedelmäpuilla alet­tiin
mainitulla asemalla v. 1922.
Lukuunottamatta tätä eroa maape­rän
muokkauksessa hoidettiin mo­lemmissa
puutarhan osastoissa ole­via
puita muuten samalla tavalla,
paitsi että nurmeen istutetuille
puille on vuodesta 1924 lähtien an­nettu
soodanitraatti-lannotus.
Nurmipalsta oli alkupieräissesä
luonnontilassaan, täynnä kantoja
ja orjantappurapensaita, joiden vä­liin
nuoret puut istutettiin, maata
sen enempää muokkaamatta. Nurmi
on leikattu kahdesti vuodessa ja jä­tetty
maan katteeksi.
Soodanitraattia alettiin käyttä­mään
kaksi vuotta puiden istutuk­sen
jälkeen. Ensimäisen vuoden
annos oli Vi paunaa puuta kohden.
Sitä lisättiin ensin % ja sittemmin
paunalla vuodessa, niin että an­nos
V. 1929 oli 2 % paunaa kulle­kin
puulle. Nitraatti pannaan niin
etäälle puusta kuin pisimmät ok­sat
ulottuvat. Lannotus tapahtuu
ke;väällä heti kasvun alettua, Qn-nen
kukkimista.
Viljelyspalstalla tavallisuuden
mukaan kasvatettiin puiden välis­sä
.jkesäl]^ perattavia kasveja ja
taivikatteeksi kylvettiin ruista tai
virnaa.
Aseman muistiinpanojen mukaan
v. 1928 tfki yksi puulaji hedelmiä:
viljelyspalstalla ja neljä lajia nur-mipalstalla-
Seuraavana vuonna
tuotti 36 prosenttia viljelyspalstan
puista hedelmiä, mutta 70 pros.
nurmipalstan puista- Yhtä räikeä
ero on ollut hedelmien paljoudes­sa
näiden kahden palstan välillä.
Noina kahtena vuonna on viljelys­palstan
tuotanto puuta kohden ol­lut
5.7 paunaa omenia, mutta nur-mipalstalla'
9.1 paunaa.
Tämän kokeen taloudellinen
merkitys on ilmeinen. Nuoren
puutarhan vuotuinen viljelys väli-kasvineen
ja talvipeitekasvineen
vaatii melkoista työtä. Jos yhtä
hyvät tai paremmat tulokset voi­daan
saavuttaa käyttämällä suh­teellisesti
pieniä määriä soodanit­raattia,
päästään paljoa vähemmil­lä
kustannuksilla, varsinkin sinä ai­kana,
kun puista ei vielä ole mi­tään
tuloa. .
Koeaseman johtaja kuitenkin va­rottaa
tulkitsemasta näitä tuloksia
sillä tavalla, että nuoret puut saa
istuttaa nurmeen ja niine hyvineen
jättää omin päinsä huolehtimaan
ravinnostaan ja taistelemaan toi­meentulostaan
rikkaruohojen ja
heinänkasvun kanssa. On välttä­mättömän
tärkeätä antaa niille ke-
Kannutusohjeita
Hedelmien ja marjahillojen keit­tämisessä
käytettävät lasipurkit ou
aina sterilisoitavat (s.o. vapautet­tava
pienois-eliöistä) keittämällä.
Ne pannaan kattilaan, jossa on k y l ­mää
vettä, kattila asetetaan tulelle
ja saatetaan vesi vähitellen kiehu­maan.
Kiehutetaan 10 minuuttia.
Huolellisesti tarkastettava, että
kannet ovat ihan ehyet. Aina
käytettävä uusia kumirenkaita,
joita ennen purkin suulle pane­mista
on liotettava haaleassa ye^
dessä 10 minuuttia.
Ennen säilöön viemistä sopii
jokaisen purkin ympärille panna
paperipussi, johon on mukava
kirjottaa säilykkeen nimi; sitäpait­si
se suojaa purkkeja jäätymiseltä
talvipakkasilla; näyttävätpä hedel­mät
siten paremmin säilyttävän vä-rinsäkin.
Pussit ovat halpoja os­taa.
Kannatettava ainoastaan täysin
virheettömiä hedelmiä, sillä yksi
ainoa marjan raakila tai nuutunut
hedelmä pilaa koko purkin.
Hedelmä säilyttää makunsa ai­van
yhtä hyvin, käytettiinpä kei­tettäessä
sokeria taikka ei. Jos
jonkun tapatutman takia joku sat­tuisi
menemään pilalle, olisi var
hinko pienempi, kun sokeria ei ole
käytetty.
Parhaiten säilyäkseen on purkin
kansi suljettava kiehuvan kuuma­na,
ja kauneimpana pysyäkseen
olisi hedelmät j a marjat keitettä­vä
tunnin kuluessa poimimisesta.
kirsikat ja muut marjat olisi
mitä tarkimmasti pestävä ennen
keittämistä, ettei niihin jäisi mi­tään
tahroja poiminnan jäleltä.
Jos tomaatit keitetään siniseen
paperiin käärittyinä, säilyy niissä
raikas tummanpunainen värinsä.
Canadalainen alfalfan siemen voit­tanut
Yhdysvallojista tuotetun.
Muuftn ontariolainen farmari o li
keväällä viime vuonna löytänyt
säästöistään 12 paunaa joltakin
edelliseltä vuodelta jäänyttä Onta-riossa
kasvatettua aJfalfah^siöfiffen-tä,
joka riitti yhden eekkerin kyl­vämiseen
alfalfan ja timotein se-kotuksella.
Muun osan peltoaan
hän kylvi erään canadalaisen sie­menkaupan
Utahista, Yhdysvallois­ta
tuottamalla alfalfan siemenellä.
Mitään eroa ei voinut huomata
noiden kahden siemenlajin itä-määnlähdössä
eikä niiden säilymi­sessä
talven alla, paitsi että utahi-lainen
oras alkoi vihertää aikasem-.
min keväällä. Mutta myöhemmin
pääsi canadalainen voitolle j a an­toi
paremman sadon. Siitä tämä
farmari päättelee, että alfalfan v i l ­jelyksessä
canadalaiset kyllä tule­vat
toimeen omalla siemenellään. ^
Onhan se monen muunkin kasvin
suhteen koeteltu asia, että jos sie­mentä
ei ole saatavissa omalta paik-kakimnalta,
on aina edullisempi
koettaa hankkia sitä pohjosesta
kuin etelästä.
Talviruis kylvettävä
ajoissa
Maanviljelyshallitukseo ekspertit
ovat tulleet näkemään, että Länsi-
Canadassa on paras aika talviru-kiin
kylvölle elokuun 15 p^vän Ja
syyskuun 15 päivän välisenä- aika­na.
Indian Headin koeasemalla
Saskatchewanissä on parhaat tulok­set
saatu syyskuun alkupuolella
kylvetystä rukiista.
Jos ruis kylvetään liian varhain,
näyttää se vähentävän satoa. Jos
taas liian myöhään, hidastuttaa se
itämistä. Edellämainittuna aikana
kylvetyn rukiin, oraat ennättävät
juurtua ja vaurastua kestäviksi tal­vea
vastaan. Jos kylvö tehdään
niin myöhään kuin lokakuun 1 päi,-
vänä, siemen useinkin pääsee itä­mään
vasta keväällä, ja seuraus on,
eitä v i l j a ei ehdi valmistua ennen
syyshalloja.
Paraiten menestyy ruis, jos se
kylvetään kesantoon- Samanvuoti-seenkin
vehnän tai kauran sänkeen
kylvettynä antaa ruis tavallisina
vuosina sangen tyydyttäviä satoja,
jos sänki hyvin äestetään ja jos
maassa on runsaasti kosteutta kas­vun
aikana. Mutta jos kosteus on
riittämätön, tulevat sadon toiveet
pettämään, sillä sänkeen kylvetyn
rukiin onnistuminen suurimmaksi
osaksi riippuu maan kosteudesta.
"Matkustatteko ulkomaille ensi
kesänä?" kysyttiin amerikkalaisel­ta
kongressimieheltä.
" E n " , vastasi kongressimies.
"Mitä hyötyä siitä olisi — mat­kustella
ihmisten joukossa, jodca
eivät . puhu minun kieltäni, ja
vaikka sitä osaisivatkin, eivät kui­tenkaan
voisi äänestää minua?"
Kevyet maalajit ovat yleensä so­pivampia
talvirukiille kuin talvi-vehnälle.
Vaikka vehnää jommoi-sellakin
menestyksellä viljellään
monenlaisella maalla, menestyy se
parhaiten hyvin ojitetulla vahvasti
savensekaisella rikasmultaisella
maalla, joka myös sisältää run­saasti
kalkkikiveä. Ruis on tuotta­vimpia
viljakasveja laihoilla, ke-
Runsas mehevä rehu tuottaa
runsaasti maitoa lypsyämpäriin vä­hemmillä
kustannuksilla kuin jy-vävilja
tai muut kalliimmat väki-rehut.
Järkevä valinta. Mooses: "Kum-i
manko ennemmin ottaisit, miljoo
lian'dollaria vai kaksitoista tyl^r-..
tä?"' '
Leevi: "Kaksitoista tytärtä."
Mooses: " M i k s i n i i n ?"
Leevi: "Jos minulla olisi mil­joona,
haluaisin vielä pari, Holme,
kymmenen, sata miljoonaa lisää.
Mutta jos minulla'^ olisi kaksitoista
tytärtä, olisi minulle siinä kyllik-
-OhFa ^maissin
tjlaUe
Olemme jo ennen maininneet
siitä, kuioka Canadaan suotta tuo-
.tetaan ulkomailta, etenkin Yhdys­valloista,
vuosittain monien miljoo-nain
dollarien arvosta maissia eli
. koornia y-m. rehuja käytettäväksi
känanrefauna. Viime vuosina suo­sitelluissa
kanojen jyväännöksissä
pn.koornia tavallisesti ollut 20—
Erimielisyydet Ontarion Maidon­tuottajan
yhdistyksen J a Toronton
Maidontuottajain yhdistyksen välil­lä
ovat vihdoin puhjenneet ilmiso^
daksi, kertoo Canadian Conntry-man-
lehtL Mikään sota c i ole n i la
30 prosenttia ja pöperöannoksis-sa
vieläkin runsaammin, nousten
eräitten ekspei%tien suosittamissa
sekotuksissa aina 70 prosenttiin.
Senpä johdosta ovatkin useain
hallituksen koefannien siipikarja-osastot
jo jonkun aikaa kokeilleet
eikö ohraa voitaisi käyttää koornin
sijassa. Kaikissa näissä kokeissa
on ohria pantu vastaamaan kutakin
koomipaunaa.
Paria poikkeusta lukuunottamat­ta
on ohra kaikissa kokeissa osot-tautunut
edullisemmaksi kuin koor
n i , ollen jokseenkin yhtä tehokas
tai tehokkaampikin munatuotan-oolle
j a timtuvasti halvempi, joten
voitto lintua kohden lisääntyi huo-mattav£
isti ohrariipJfinnalla. Noissa
poikkeustapauksissa, joissa koprni
osottautui edullisemmaksi, oli ^«ro
varsin pieni. r^tÄ"
Kuitenkin pn huomattava, ett^'
ohraa käytettäessä pn ennakolta
sekotettava sellaisia aineksia, jot
,Va sisältävät ruisaasti vitamiineja-mitä
ohrasta puuttuu. Siinä tar-kptul^
essa sopii, pöperöön sekottaa
tuoreita tai kuivaneita apilan tai
alfalfan lehtiä ja kukkia sekä raa­kaa
kalamaksaöljyä. Näitä pan:
naan 1 prosenttii eli 1 pau.na ku­takin
sadan paunan tebi^ekotiysta
kohden.
s i ! "
Sai. "Tiedätkös, kun toissa yö­nä
olin huivttelemassa muutahistin
hyvien veikkojen kanssa, niin sillä
aikaa rosvo murtautui astmtoom-me."
"Saiko se mitään?"
"Ssii se, hitto v i e ! Vaimoni oli
luullut minun tulevan kotiin."
veillä eli hiekkaperäisillä mailla.,
väisin edellämainittu nopeasti-vai- Talviruista • viljellään yleisemmin
kuttava typpilannotus sekä leikata! kuin kevätruista, sentähden että se
rikkaruohot ja
kahdesti kesässä.
heinä vähintään
vettä, johon sonni voisi vapaasti "Mutta ei koskaan voi päättää sel-
Rodun jalostaja sekin. "Ja
minkä arvoisen te sanoitte sen var­san
olleen?" kysyi rautatien vahin-gonkorvaus-
asiamies farmarilta,
jonka varsan juna oli tappanut.
" V i i s i sataa dollaria, ei senttiä­kään
siitä alle", julisti .farmari tiu­kasti.
"Kantakirja-vanhempien varsa
siis, vai miten?"
" E i nyt juuri kantakirjanjcaan",
mvönsi farmari vastahakoisesti.
•Kauhaa viisas. "Sinullahan on
Ifcferrassaan erinomainen keittäjätär.
• J a icuitenkin sinä aina moitit häntä
vieraillesi."
- "Pitäisikö mintm yllyllää heidät
viekottcleniaan hänet meillä pois?"
päästä suojaan, milloin tahtoo.
Ruokinta tapahtuu tässä navetassa.
Jos aitaukseen pistetään sonnille
leikkikaluksi tyhjä öljytynnöri, saaj kuivasti,
«c tyydyttää liikunnon ja huvitle- merkille.
lun larv'ettaan puskemalla ja pyö-ritleleniällä
silX.
laisen varsan arvoa sen vanhem­pien
perusteella."
"Eipä kyllä", myönsi asiamies
"Olen monasti pannut
kuinka rislevUäminpn
on sateisempaa. Koska ruis ei
ole kovinkaan versovaa, neuvotaan
sitä kylvämään tiheämpään kuin
vehnää, k^ksi bushelia eekkerille,
k^ua vehnää kylvetään puolitoista.
Hevoselle on epäsäännöllinen
ruokinta ja juottaminen pahempi
kuin raskas työ, ja perusteellinen
harjaus vastaa pientä syöttöä, sa­notaan.
Enune tiedä, perustune­vatko
nuo väitteet todella tehtyi­hin
kokeiluihin, vaan monet ete­vät
hevosmiehet myöntävät niissä
olevan paljon perää. Kesäiseen
aikaan aiheuttaa uusi heinä ja
kaura hyvin usein ähkyä hevosissa-
Siirtyminen näihin rehuihin pitäi­si,
mikäli mahdollista.; "järj estää
vähitellen tapahtuvaksi. Jotkut
säästävät parasta viime vuoden hei­nää
j a kauraa niin paljon että si-
Hyvästi, lapsenlikka! Hej-ra
Pietinen oli juuri kotiutimut kpnt-;
toristaan j a hänelle esiteltiin per
heen uusi lapsenpiika, joka sattui^
plemaan hämmästyttävän sievän
näkoiinen.
"Hän on tunnollinen ja ymmär­tää
tieteellisiäkin seikkoja", ke­häsi
rouva Pietinen tjrtön poistut­tua.
"Hän sanoo, ettei anna kenen-^
kään suudella laMa hänen läsnä­ollessaan."
"Kukahan tuota haluaisikaan
suudella", virkkoi herra Pietikäi­nen.
"Meidänkö lasta?^' kivahti äiti
loukkaantuneena.
" N i i n — minä tarkoitin, tuon
tytön ollessa lähettyvillä", koetti
isä selittää, asiaa parantaakseen.
Se tyttö ei ollut kauan siinä ta­lossa.
Kan»:^ saira^sist^
Tnjbeifcaloori. — >Kuten k a ^ sa
muissa kotielämissä voi myös ka­nassa
tuberkuioo^i tehdä tuhpjaan.
•Kanoissa on tu^terkuloosi keskit.
tyayt tavallisesti suolistoon Ja mik­saan,
jdtesa tuberkuloosille omin^-
set muuto;^t tavataan. AOainituisi^ja
elimissä JÖydetään pi<nifä (bern^en
kokptsia -ja sitä Guruempia) valkoi­sen
harmaita pesäkkeitä, jpiflen
keskus'' on useiti ' Juustoutunut tai
kalkkeutunut. Suolistosta joutuvat
tuberkelibasillit ukBtiiksen mukana
toist«i kanojen saataville ja siten
voivat useat yksilöt sairastua. Tfiu-din'
kulku on "hiipivä'' ja mai^-'
tpnta kanaii eläessä saada oh;eista
selvyyttä, rako kyssrniyksessä tu-berkulppsi
ei. Tartunn^ saa­tuaan
ovat kian^t pitkän aikaa täy­sin
teryecn "näfcöljsiä, alkavat sitten
yiihttellen laihtua huolimatta run­saasta
ruuasta. Muninta lakkfia vä-
Mtellen, ruokahalu huononee Ja
saira^at saavat pahan ripulin. La*
ne iieildceniByät siinä mäMln,
etä** vpiyat väin yaiyoin liildnia ja
kuolevat Ippeii laihoina ja kurjina.
Hoito. — Tauti on parantuma»
ton. Tuljerkiriposln tultua todetuksi
Jcanalassa pn' syytä .^njs. tuberkulii-n^
ökellla Csamani;apaisilla kokeUla
kuin kä^etään nautakarjassa tu-tojrkulopöh
j^Ivffleai^misekfii) ot­taa
selyä sa^u^uteta, jotka sit­ten
heti topetet»an ja hävitetään.
Sen jäll^een puhdistetaan kanala
jperusteellisesti.
' Le^^tosis (^aftovietisyys). — Leu-
^psis pn tauti, joka esiintyy y^sin-pmaan
kfinbUla jia jota ^ voi
hUpiyän ja v^hän pmmajisten oir/^t-takia
jeläyissä ican(^ssa tode^.
Tayjtl on tarttuva, muttjj. el tartu
iabksk^än niin helposti kuin yafto-
V9tsuii"tal cpcttdiosis. Tayalli^esti
jojituu taudin u h i ^ i vain muota-
^ai J ^ ^ l ^ n yksitö' siUt^ Bm vai'
kutus loppuii. litlkaalcseeh samalla^
tavaUa esim. vuoden perästä uudel-katkera^
uin sisällissota, j a se nyt
bn käynnissä ontariolaisten mai­dontuottajain
kesken. Hiita^pn olr
lut kytemässä jo useamman vuo^
den. Kaksi vuotta takaperin To­ronton
yhdistys uhkasi erota Chi-tarion
yhdistyksestä, ellei sen esiin­tuomia
epäkohtia oteta huomioon.
Lehti puolestaan arvelee Toronton
yhdistyksen menetelleen kovin har-kitsemattomasti
katkastessaan välit
yrittämättä ensin molemminpuoli­silla
neuvotteluilla saada riidan­alaisia
seikkoja sovitelluksi, mutta
toisaalta se moittii- Ontarion yh­distyksen
johtokuntaa siitä, ettei
se ole niinkään vertaa välittänyt
Toronton yhdistyksien valituksista.
Sivullisesta, joka ei muuta tiedä
kuin että Toronto on Ontariossa
ja on sen maakunnan pääkaupun­k
i , tuntuu noiden yhdistyksien n i ­mistä
päättäen siltä kuin oHsi To­ronton
seutuvilla kaksi samanlais­ta
osuustoiminnallista järjestöä
päälletyksin, j a semmoinen tilanne
välttämättä aiheuttaa hankausta ja
ristiriitoja. Jotain sellaista siinä
kait onkin kangertamassa.
Toronton Maidontuottajain yh­distys
muodostuu useista Torpntpn
ympäristöllä olevan m^seudun
maitomiesten osuuskunnbta, jotka
lähettävät maitonsa ja kerniänsä
suoraan Torontosssa oleville välit­täjille.
Se on kollektiivinen myyn-tiyhdistys.
Sen edustajat kpkoon-tuvat
neuvotteluihin välittäjien jär­jestön
edustajien kanssa j a määrää-'
vät maidon hinnan seuraavaksi vuo­deksi.
Yhdistyksen tpiniinta rahas­tetaan
siten, .että välittäjät pidät­tävät
yhdistyksen laskuun 2% pro­senttia
itsekunkin maidontuotta­jan
kesäkuun maksupsotuksesta.
Ennen on suuri osa näin kerätyistä
varoista jäänyt Ontarion Maidon­tuottajain
yhdistyksen hyväksi.
Ontarion Maidontuottajain yh­distyksellä
on osastoja lukuisissa
asutuskeskuksissa kautta Ontarion
maakunnan. Sen johtokuntana on
kolme edustajaa kustakin viidestä
maitotaloustuptannon eri haarasta,
nim. rieskamaidon ja tuoreen ker­man,
juustonteon, meijeriliikkeen
sekä maitojauheen ja tiivistetyn
maidon valmistuksen alalta, siis
kaikkiaan 15 jägentä. Useimmat
paikallisosastot ovat rieska- eli ko­komaiden
j a tuoreen kerman tup-t^
nnon harjottajia, muutamia on
juusto- ja tiivistysteollisuuden alal­ta.
Näiden osastojen järjestämi­seksi
on parin-kolmen viime vuo­den
aikana innokkaasti työsken­nelty
ja hyvällä menestyksellä.
Mutta meijereitä on tuskin ollen­kaan
saatu liittymään yhdistykseen.
Näihin asti on Ontario-yh<ystys
kantanut l^aikki jäsenmaksut ja pa­lauttanut
eri osastoille, Toronto-yhdistys
niihin luettuna, noin puo­len
kunkin osaston jäs,eniltä kai^-
netuisla varoista, käytettäväksi nii­den
omiin tarpeisiin. Ontario-yh­distys
saa myös valtioapua valis­tus-
ja järjestämistyöliänsä varten.
Yhdistys pitää liikkeellä vakinaista
matkustavaa asiamiestä ja julkaisee
Ontario Milk Producer-nimislä
kuufcauslehteä, jota on määrä lä­hettää
kaikille jäsenille.
Tänä vuonna Torpnton järjestö
on kieltänyt Ontarion järjestön
iantamasla mitään
sa Toronton. T o r o n t o n i^
aikoi Itse kmtaa nuo m a W « Z
välittäjäin yhdistys k i d t ä T | j
^ ä n & t a cddlä8MWBniSB!"
suja mjöck^n nrnuUe
no-järjestoU. J 3 « -^
etta ryusa«t^oIet kaikisb
tano-jarjestöd tuottajilta
jäsenmaksuista on kannettu'
ton iärjesl'öon bndnvilu
tuottajilta.
Ontarion järjestön jp.
o l i takavuosina usdta Tcn>ati
edistyksen jäseniä, olipa lo '
molempain järjestöjen joiu
relta osalta samojen miesuaj
aä- Nyt lienee aboastaan jfej
rontoon maidon lihettaji (ji
järjestön johtokunnassa, « b L ,
kään lähetä roaitoaan snoruiS
rontoon ei myöskään ole
ollut Toronton yhdislykseo j i i
nä. Siitä alkaen.kun rii
näiden järjestöjen välillä _^
eivät ne oje olleet minkääa^
yhteistoinunnassa keskeniän,||i
pikin puoH on vain syyttäjjt
taan niistä virheistä mitä oal
ja niistä vaikeuksista, jokj
kyetty voittamaan. Tosin <^
detty muutamia johtok«iUp4J
siä kokouksia erimielisyy*'
sottamiseksi, mutta ne k
tuntuvat olleen kuumaniani
henkilökohtaisilla .solvaubiii^'
herkuteltu molemmin puoliik|
Lehti on sitä mieltä, että jos
den järjestöjen johtokunnat <
vat ryhtyneet välejänsä sei
oikeassa yhteistoiminnallisen
gessä — simä hengesä, ji
muille saarnaavat ja j
vaalivat — olisi vjäkeubisti,
t y aikoja sitten. Nähtävästi
•ta^innut tarkemmin ja
taisenimin määrUellä
järjestön toiminta-alat ja
jott'eiväf ne tulisi toistensa'1
Enimmän erimielisyyttä Jal
vuutta tuntuu olevan siitä, mitt;
kotusta varten Ontario-jäTJcäi;
keastaan on olemassa. Moleii
järjestöjen rakente^sa olisi
tehtävä muutoksia siihen si
että tuottfijat saisivat tasapml
man edustuksen järjestöjen ji
sa. Onhan kohtuutonta, että^
Ontarion jäijestiin johtol
on sama määrä edustajia ^
tuottajia kä3illävältä tuotani
kuin niilläkin aloilta, joilla
tyneitä tuottajia on aini
muutama. Mutta näidenkiiif'
distuksien aikaansaamiseksi «i
hiä muutettava molemmiäsi j|
kunnissa.
Jos sama into ja tarmo, id»
osotetlu rahavarojen
lan tavettelussa laitta i
pitämisessä ja toinentoisensa
goittamisessa, olisi käytetty^
non maidonluotmjien
edun palvelukseen, olisi
nut olla loistavia tuloksia, -
lehti lopuksi.
Olemme antaneet tälle
näinkin paljon huomio^
den että siinä on p«lj»
otettavaa uusia oguuskuntiy
niteltaessa ja entisten vakjij
jesteltäessä, etteiv^ ne tnla
tensa Uelle. ViisainU .xar^
tuollaista tilannetta synl
jos erehdy^iä sHtaiyn
dyksi, korjata ne aikana*
kauan kun yhlefepnmaiy.
vallitsee. Virheitä on
keampi oikoa sitte cnaa,
himot japer^oonapyyteef
seet riehumaan.
aattil
attamist
UU(
minin
ioh
aatalqiK
Qjärjesi
bttu koi
gcuimna!
ed
pila pää
,tehi
kot, ja
itut t:
anto<
Dista !
'tehett
kous k
tulee
ntaa j
etaare,
styön j
[jlerkiter
ja
en
maat!
enjärj
bboittaa
attmittoj
stl -Jujitl
sosia:
lijestä sa
ita tei
oille 'j£
^Ammatti
npuoli
stämisessi
j
ktUrät
euduU
tfiläisbrige
Nimensä pn tauti saanut siitä,
ett^ siinä, aina havistaan sairaalif^-
:n^en n JS. valkoisten verisolujen li­sääntyminen
jä yieläpä tavallistesti
sUnä määrin, etä sen kautta eri­näiset
- tärk;eät elimet, veri ja luuy­din,
muuttuvat j^irpallolsiksi, voi­matta,
sitten .enää tehdä tehtävän­sä.
. Tästä pn ^ seurauksoia kanan
h^eikkeneminen ja kuolema.
Vihjaus pääesikuntaan. "Vai: Leutosistg loioUeen kanap c-niin
— vai ei,teidän poikanne me- llmissä taataan jnuutoksla etup«^
nekään naimisiin sen tytön kanssa,
rautalievetnrin kanssa parantaa ro- tä riittää syöteitäväksi kesäkun-tua!
kausien raskaan lyön ajaksi.
jonka ottamista'te vastustitte. M i ­ten
te sen saitte aikaan? Sanoitte
pojallenne, että teette' hänet pe­rinnöttömäksi,
vai?" ! - '
" E l i , pojalleni;' "viaah" Sille^ iy-^
tölle."
Säiliörehuksi laiteltuna tulee sa-
$ä maksa§^a, pernassa, munuakjis-sa,
liiusrtlmessä ja munasarjoissa
Afaksa. perna ja^unual^et ovat sal-raallols.
estl '^]is|^ty^itten •varisohi-jen
ansiosl^av, m^ein suunnattomasti
suuientuneet lO-kertaisesti),
joHpin nöttpn vari pn terveisiin
verraten ^^joa vaaleampi: lälkäl-lisesti
vaueanpunajnen, — melkein
valkoinen.' Usein taas on näissä
äimissä sekä injr^ sydämessä taju­sin
terveen kudoksen ohessa i^ääii-ta
tonnia koornia maksamaan kes- suurehkoja vajkoisen hännd-kimäärin
lähes $400 enemmän kuin
sata tonnia "keiliä" (kale = kihe-räkaali).
Kokeiden mukaan ei
niiden rehuarvolla ole suurta eroa-
Keiliä, niinkuin yleensä säiliörehu­j
a , vain on syötettävä heti lypsyn
jälestä, eltei raadon maku pilaan­tuisi.
V
ta pesäkkeitä jot^ca tpflelllsuudessa
pirat nplta valkoisia verisoluja. Mu-nasarj?
it oyat voineet kpkpnaan
joutua ,v?Uk<HSten verisolujen hävl-tyl^
n uhriksi, -muuttuen ejSmuo-dpstimeeksi.
läinteälcsi möhkäleeksi.
Tauti aa pfrantuBo^tpn ja 1 ^ -
keeUisestä hpiflpsta el ole apua.
.TaM4iä kulku pn hidgstq. ja piile­vää,
kana kuolee "perin laihana ja
heikkona, osoittamatta erikoisia oi.
reita.
Leukosistauti on yleisempiä kana-tauteja.
Se ei, vaikkakin on tart­tuva,
millään tavalla hoiperruta ka­nalan
kannattavalsuutta, koska se
ei pahasti leviä, mutta saa kuiten­kin
aikaan tuntuvia vahinkoja. On
siis syytä taudin tultua todetuksi,
olla varuillaan ja järjestää epäilyt­tävien
sairaitten erlstämmen tai lor
pettäminen.
Matalassa, tilavassa vadissa py­syy
maito kauemmin happanemat­ta
kuin ruukussa.
Hunaja tuhoaa muutamia ihmis­elimistölle
vaarallisia tauclin-iluja,
eritoten niitä, jotka aiheuttavat la­vantaudin,
punataudin ja eräitä
ripulitauteja.
Enimmät bakteerit (jakosienet)
viihtyvät parhaiten kosteissa pai­koissa,
mihin auringonvalo ei pää­se.
- Useat lajit kuolevat, jos .au­ringonvalo
pääsee niihin suoranai­sesti
vaikuttamaan.
isän syy. Ohikalkija
seisovaill ta pikku tftöllä)^
teiltä on tuon ikkim^
Tyttö: -^Äiti sen «a*»
oli isän syy:^mitä han
kunan eteen!"'
Tunsi valan <^'^'^
pa olevan sangen i J y ^
maanne nähden ,
ajaja kuulusteltavana
en p u l M - i ^
vastasi todistaja, j
lä imartelevan arvostrf*
'ISdiistajal
•iitsee
ikan M
•kelmma
alaisi£.<
tyi työ:
aik
) ja ,
[Odessa v;
')pros.),
in ,
^ uude]
|Edust3jak
työläi
ja
bhoamisen.
p;i3 ovat
•1,400 mii
itaa oUeL'
; *un ott;
\ilhen va
ita työlE
Btamisrah
'tekevät
olleisi
Todet!
otuksen
sen
mii
se täyi
yäliaik
».a, tai
vanhi
stajakokc
ojen )
änä yi
käyt
aunmic
-hyväk
aan ail
vakui
P,toäan j
sanätc
. .l^öläli
erittä
1 vuod
Dtojen
^önnetty i
?to amma
huomio
attiliittc
ttustoim
käytetää
nan tar
nuskus
standar
t> Edustaji
. viisivuo
on
a.
•loJoja pai
"taniinen
isä
uoon
isältäa 91.5 Kaali SIS
vettä. 7.5 prosenttia
neita ja 1 pr««*"
loja.
«KukaEulle,9nl« tao»!
sihnän?' .,^^4»
«Ei kukaaa. If^
vaan anneltaya»- ,
I tapella, d U i M i » »*
N e n p;
. vaV:
nousiv;
192
Työväen]
ia
'tien
Biaas
nopeu(
•älttäm
amaij
^»ukkojen
£1 ja t
siitä,. e:
Ja
-^lalistil