Vapaus, May 28, 1925

              >ä ui* ' ' 1
tj* f f ,
l i k i
CAHADASTÄ SUOMEEN
OSLON TÄI KÖÖPEMHAMIHAN KAUTTA
Yhä Ikääntyvän kannatuksen johdosta mikä meidän canadai-sen
reittimme osaksi on tullut on ybti3 lisännyt esuraavat niat-kkvuorot
HaUfasista tuora&a SkaBdiaaayiaag»
. PsrisMelcsst.IlaJifaxis.Sa, N . S.-
S. S. UNITED STATES, HuttEkaaD 10 p.
S. S. HELLIC OLAV, Joaldkatm S p.
ALEMNETUT ICOLEIANNEM LUOKAN
edestakalstea. matkaia Uaoat
SSiUtokäi |45.60 i& ostakaa edestakainen piletti Turkuun
Honkoon, Helsinkiin tai Maarianliaminaan $i&3.&9.
Erinomaiset. mukavuudet iolpmnnessa luokassa. Hyttejä
2 ja 4 hengelle. Varatkaa hyttipaiklia paikalliselta asiamieheltä
niin aikaisin kuin malidollista.
CANADASSA MAKSETTUJA PILETTEJÄ matkustusta var-ten
Suomesta myydään kakkialle Canadaan.
Lähempiä tietoja saadaksenne kääntykää paikallisen asiamie­hen
puoleen tai kirjoittakaa yhtiön Canadan Pääkonttoriin:
. SCANDMAVIAN-AMERICAN l i H E
461 &9ain St. Wtnaipes.Caa. 51 Upper Water St., Halifaz, Cao.
J. V. KANNASTO
Box 6D, Sudbury, Ont., Cao.
ERICH J . KORTE;
Port Arthur, Ont., Can.
EräärÄ iltapäiväni ilsioitetaan
isälle, että häsea poikansa «n k'io-
Um&b.lll&&xi ja -kutsuu laoksesa
isäärisä- Han tithtoo ilmaista bä-nells
viimeisen toiyomuksesss.
UfieBssöltä. Hän noaii ylös, seni
hSJaa, U I M Ja taas oli puistOÄS.
etta parbalouaat Ja aonipuolisemmat vinrotuojuomat Tbuader Bay
altteoita »aa kun tilaa aa Interaational Bottlins V/orkiilta.
PJione 2003 North.
International Bottling Works
157 Machar Ave. Port Arthur, Ont.
Halvlo paikZia ostaa Itaikki ruokatarpeet.
Linjoille lähetetfifin myös huolellisesti ja nopeasti suoritetaan t i -
laukset.
INTEBMATIONAL GROCEEY
Omistajat: E. Seppälä ja E. Kotanen.
292 Bay St. — Pahelio 305 N. PORT ARTHUR, Oat.
Kirj. Grigori A!okoandrow.
Hiljalleen humisivat vanhat puut
hoidon puutteen takia ränsistynees*
sii ja metsistyneessä herraskarta-non
puistikossa,
Ylhäisiä^ ja upporikkaita olivat
sen omistajat entisaikaan.- Ja nii­den
keskuudesta oli monta kuulua
valtiomiesta kohonnut.
Vaan viimeisen suvun jälkeläiset
joutuivat rappiolle ja lopen köyh­tyivät.
' Niplnnapin sai viimeisen
suurtilanomistajan isä pysyttäneek­si
kaiken koossa Ja hänen poikansa
oli kieltäydyttävä kaikesta voidak­seen
aaada esi-isiensä tilan säily-milän
hallussaan. (Kitsaan saiturin
tavoin piti hän silmällä jo vartioi
aateliskartanoa. Hän pelkäsi me­nettävänsä
vanhan rappeutuneen
herraskartanon. Eikä hän yksin
omaan itseltään kieltänyt kaikkea.
Hänellä oli poika. Tämä kasvoi
herraskartanossa jo vietti kaiket
päivät vanhan puiston varjoisessa
siimeksessä.
Ankara ja jäykkämielinen oli poi­kanen.
Ja kun hän tuli vanhem­maksi,
matkusti hän yliopistokau­punkiin.
Eräänä päivänä tuli hän kotia.
Innostuksesta ja elämänilosta lois­tivat
hänen kasvonsa ja hänen rai­kas
äänensä helähteli kirkkaana
kuin teräs. *Isä huomasi tämän
muutoksen. Vaan hän ei viitsinyt
vaivata itseään moisen pikkuseikan
takia. Hänellä oli tärkeämpiä teh­täviä*
hänen oli välttämättä saatet­tava
maailmalle tiedoksi sukunsa
muinainen loisto —^ ,hän kirjoitti
muistelmiaan.
Aika meni menojaan.
, Kerran tuli ukon puheille valtio
vallan paikallisedustaja, joka ker­toili
hänelle hänen poikansa roisto-maisesta
käytöksestä. Kuinica tä­mä
teki yhtenään kaikenlaisia voi­massa
olevan -yhteiskuntajärjestyk­sen
vastaisia rikollisia tekoja, kuin­ka
hän kiihoitti ympäristön köy­hiä
kapinoimaan tilanomistajia vas­otaan.
• , \
Isä ei uskonut sitä todeksi.
Se ei voinut olla totto!
Heti kutsui hän pojan puheilleeii.
Mutta hän ei kuulustellut tätä. Hän
vain ärjyi ja pauhaili ja tomisteli
jalkojaan. Hän uhkaili kirota, teh­dä
täanSn airan perinnöttömäksi
Entä poika? Kasvonsa loistivat
ilosta eikä hänen silmistään päily-nyt
tuo tavallinen isää arasteleva
pelontunne.
Isä lopolta malttoi mielensä jo
ranhottui. Ei kertaakaan"ollut hei­dän
suvu^an sattunut, etteivät
lapset olisi totelleet vanhempiaan.
Ja tietenkin tässäkin tapauksessa
poika palaa järkiinsä ja ottaa isäl­lisen
mahtikäskyn kuuleviin kor­viinsa
» vähääkään mukisematta. Isä
hautautui taas esi-isiensä kimmel-televään,
silmiä häikäisevään sa­tuun.
Ja äkkiä eräänä myrskyisenä yö­nä,'
kun sudet ulvoivat, kuului koi-mivaljakon
kulkusten kilinä. He­voset
pysähtyivät herraskartanon
portille; santarmit toivat j^lpeän su»
vun viimeisen jälkeläisen esi-isien­sä
kotiin. He sanoivat isälle:
— Tästäpuoleen on hänen pysyt­tävä
täällä, saamatta liikahtaa ko­toa
minnekään ja päästä kosketuk­siin
kenenkään kanssa. Vain hänen
esi-isiensä- tekojen muiston, suvun
kunniakkaan nimen takia armahde­taan
hänet eikä tuomita eikä kar
koiteta maanpakolaisuuteen kaukai
sille seuduille.
Isä ei jaksanut käsittää, mitä tä­mä
kaikki oikeastaan tarkoitti.
— Onko tämä totta? Poika, mi­nun
oman poikani, voitko sinä hä
väistä itsesi noin pahoin? !
Kylläj hän on kirjoitellut ja
kirjoitti paljon. Hän kehoitti ka­pinaan.
Hänen kirjansa, hänen ar­tikkelinsa
levisivät työläisten kes­kuuteen
kiihoittaen nousemaan ka­pinaan
valtiovaltaa vastaan, innoit­taen
joukkoja taisteluun. Hallitus
Olli ' voimaton ehkäisemään tuota.
Eihän kyetty takavarikoimaan ja
tuhoamaan kaikkia hänen kirjoituk­siaan.
Ja nyt jätetään hän isänsä
huostaan. Pitäköön hän tarkan vaa-r
b hänestä.
Lisäksi otettiin isältä kirjallinen
sitoumus siitä, ettei yksikään pojan
kynästä lähtenyt rivi saahut päästä
julkisuuteen.
Sanaakaan virkkamatta, vain
leppymättömäri ankaran vihan vai.
lassa allekirjoitti isä sitoumuksen.
Ja niin tuli isästä poikansa an­kara
vanginvartija. Hän asetti tä­män
ympärille urkkijat. Hän jär­jesti
asiat niin, että hän sai isiepan-neeksi
käsiinsä kaikki kirjeet ja
kaikki artikkelit, jotka poikansa
jätti, kuten luuli, luotettaviin kä­siin.
Ne ystävät, jotka yrittivät
tevata hänen poikaansa, otti hän
kiinni ja jätti -riranomaisille. Tällä
tapaa onnistui hänen ehkäistä tar­tunnan,
joka nhkasi sukua.
Välistä hämärästi näki hän poi­kansa
surullisen muodon. Katseen
hehku oli samentunut, kumea ja
murtunut oli hänen kaikuva teräk-senraikas
äänensä.
Vgan hänen isä-isä ei mennyt. Ja
kan yön v&rjot sulkivat syllinjä
puistikon vanhat puat, kuoli p&ika.
l£ä ijautasi hänet paistoon.
Ja joka kevät seppelöivät vuokot
herraskartanon metsistyneen pais­ton
lehdettömien puiden keskeliä
olevan, yksinäisen kummun-
H,
Vuodet v i e r i v ä t . . ..
Niin kerran puhkesi maassa jo­tain
aavistamatonta, odottamatonta,
- Uudet iiuniset tulivat. Ilma täyt­tyi
kaikuvista iloisista ihmisäänistä.
Maankamaralta sinistä taivaanava-ruutta
kohti hulmahtelivat punali­put.
Vanha maailma luhistui ja
sen rauniot hautasivat alleen
kaiken, miliä tuolle vanhalle
miehelle oli ollut rakasta. Herras-
Vapaita, iloisia ääniä kuului lä-ukolta
pois, ja sinne muutti uudet
ihmiset asumaan. Kaikki olivat
isäntiä. Vanhaa puistoa hallitsivat
ja vallitsivat nyt köyhät, jotka en­nen
olivat ankarasti kielletjrt edes
askeleen vertaa astumasta puisti­kon
aineella.
Vanhus sai yhden huoneen, sii­nä
yartoakseen kuolemaa.
Päivät päästään istuskeli hän huo­neessaan
neljän seinän sisällä, vain
hänen kuivilta, katkeruuden vääris-tämiltä
huuliltaan kuuluivat kähis­ten
ja sähisten lausutut sanat:
— Senkin vietävät kirotut I
Kaikki ryövättiin häneltä, hoki
hän. Ei niin mitään ollut hänelle
jäänyt. Häneltä oli varastettu hä­nen
poikansa, .hänen aateliskarta-j
nonsa tiluksineen, hänen ylpeä ni>
mensa, hänen arvonimensä.
'Yön pimeydessä tapahtui toisi­naan,
että vanhus hiipi ulos pliis-tooh,
meni poikansa haudalle ja
syljeskeli hautakummulle. Ja taas
hiiviskeli takaisin, kuin mikäkin pit­kä,
synkkä varjo, kaamean kolkos­sa
äänettömyydessä, satavuotisten
puunrunkojen lomitse.
Niin tapahtui kerran . . . .
kartano,-laajoine tiluksineen otettiin
henevän. Nuorten ja lasten puh­taita
ääniä. Raikuva nauru ka­jahteli
hyväenteisesti ja hilpeästi
vanhan herraskartanon harmaihin
seiniin. Punaisen auringon säteet
tunkeutuivat vanhan miehen. hämyi­seen
soppeen ja ilakoivat vanhojen
kirjojen kellertävillä perkamenteil-lä.
Vanha mies meni ikkunan luo.
Pihamaa oli täynnä nuoria miehiä
ja naisia, siinä vasta kihisi eloa ja
kävi vilske. Suuren valkoisen esi­neen
toivat he muassaan.
Mikä se oli. Kuvapatsasko? Mi­tä
oli sitten tekeillä? Miksi kanta­vat
sadat kädet sitä puistoon? Min­ne
on menossa iloinen ihmisjoukko?
Vanhan miehen oli lähdettävä u l ­kosalle,
hän hiipi niiden jälestä
synkkään puistoon.
Mitä kummia nyt? Mitä teke­mistä
on noilla kaikilla hänen poi­kansa
haudalla? Miksi niillä on
lapioita? Miksi kaivavat ne maa­ta?
Ja hän tuijotti eikä uskonut omia
silmiään. Hän näki, kuinka ne pys­tyttivät
hänen poikansa haudalle
ihmeellisen kauniin muistopatsaan.
Ja kun puiden vihreäin lehvien
alle kaunis marmorinen nuorukai­nen
palava tulisoihtu kädessä pys­tytettiin,
kajahuttivat satamiiäräiset
äänet ilmoille tenhoavan vapauden
hymnin ja punaliput laskettiin alas;
Jokin murtui isän .sydämessä.
Ikäänkuin unissaan kuunteli hän
vierasten ihmisten puheita, puheita,
joissa ylistettiin hänen omaa poi­kaansa.
-
Hänen oma poikansako, uuden
elämän kaunistus ja ylpeyden koh­de?
Vapauden arvonmukainen poi­ka
. . . . Tulisieluinen johtaja, jon­ka
nimi on ikipäivät muistossa säi­lyvä
. . . .
Vanha mies luuli olevansa nuk­kumassa,
kaiken tämän olevan
unennäköä.
Mutta aurinko paahtoi täydeltä
terältä ja hellivään syliinsä sulki
nuorten iloisen joukon. Linnut lau­lelivat,
liittäen äänensä nuorten he-leihin
ääniin.
Vanhukselle kaikki tämä oli kä­sittämätöntä.
Päästä ipyörällä hoiperteli hän
lähemmä.
Kun lähellä olevat näkivät hä­net,
sanoi joku kuuluv^ti:
— Siinä on hänen isänsä.
Ja samassa kiisi nuori neitonen
hänen luokseen, virkkaen:
-— Tekö . . ... tekö olette^hänen
isänsä? Miten tavattoman ylpeäksi
tunnettekaan itsenne hänen takia!
Sallikaa minun puristaa kättän­ne
. . . •
Ja neitosen voimakkaat kädet pu­ristivat
vanhan miehen tahdotto­masti
ojennettua kättä.
Vanha mies horjahti ja muuta­mat
riensivät tukemaan häntä.
Hän ei muistanut, miten hän oi­keastaan
tuli huoneeseensa j a vai­pui
sohvaUe.
i n .
Hämärissä havahtui hän voipu-tnuksestaan.
Kaikki tuntui hänestä
Hän ohjaji kulka-nss vanhaa Ic-hto-kajaa
pitkin, jceka johti hlnen poi­kansa
hsud&He. Hautakummalls E-laa
hämysjä. seisoi ylväs marmori-nuorukaiaen.
Niin ollen oli se totta- Kaikki
kokemansa ja näkemänsä oli totta
— ihmisjoukko, laulut, puheet.
Hän palasi huoneeseensa.
Kuula, ihailtu runoilija , , - .
Vapauden r u n o i l i j a . . . . niin pu­huivat
ne. Mistä aiheesta hän kir­joitti?
Miten laän saa selon siitä?
Eihän iiän ollut riviäkään lukenut
siltä koskaan, hän oli lukematta
polttanut. kaikki, kaikki, mitä pet­turit
— —
Poikansa Imolinyönä oli hän men­nyt
hänen huoneeseensa ja poikan­sa
ruumiin vierellä polttanut kaikki,
kaikki Mrjat, kaikki paperit, jotka
hän vain löysi huoneesta pöydältä,
hyllyiltä.
Hän oli polttanut, tuntien kiih­keää
sisäistä nautintoa kostaessaan
kuolleelle,-joka oli tuottanut hä­nelle
häpeää ja häväistystä.
Kuinka löytäisi hän nyt edes yh­den
ainoan lehden luettavakseen?
Poikansa suruisa katse ahdisti
häntä painajaisen tavoin koko yön.
Ja tuliliekkien tavoin tanssivat sei­nällä,
yön pimeydessä sanat, jotka
eivät ehtineet koskaan ihmisten
kuultavaksL Sanat ja laulut, jotka
hän vähääkään säälimättä oli vis-kellyt
tuleen.
Seuraavana päivänä päätti vanha
mies mennä kyläneuvoston puheen­johtajan
luo, joka asui herraskarta­nossa.
Hän aikoi pyytää saada lai­nata
poikansa kirjoja, vaan ei roh­jennut
mainita poikansa nimeä. Häa
sanoi vain:
— Kas, eilen . . . . paljastettiin
hautapatsas . . , , minä tahtoisin
lukea . . , , onko teillä hänen kir­joja?
Siinä oli kaikki, minkä hän sai
puhutuksi. ,
Hänelle annettiin kokonainen iso
pinkka kirjoja ja lentolehtisiä.
Vanha mies meni huoneeseensa
ja alkoi lukea.
Tunti tunnin perästä kului, ja
hän' luki lukemasta päästyäänkin.
Ja hänen tuntui siltä, kuin poikn/i-sa,
ensinnä suruisena ja vialjuna;
yhtenään yhä enemmän innostu­neena
ja ihmeellisenä, seisoisi hä­nen
vierellään, katselisi häntä ja
kutsuisi häntä kauniiseen ja valoi­saan.
,^
Jälleen koitti yö. Isä luki. Hä­nen
sydämensä täyttyi yhä enem­män
tuskasta ja ilosta. Hänen su-ruiset,
sierottuneet huulensa kuis­kivat
jotakin, vaan se ei ollut enää
sadattelua pojari 'takia. Näyt^ sil­tä,
kuin isä Olisi kutsunut luokseen
i)oikaansa. Hän pimeässä levitti
sylensä, ja kuiskaili hellivästi. Eh­käpä
olivat nuo hellivät sanat juuri
niitä, jotka hän oli unohtanut sa­noa
pojalleen, tämän vielä eläissä?
Vai pyytelikö hän anteeksiantamus­ta?
Ken tietää?
Mykkä yö meni menojaan, säi­lyttäen
salaisuutensa. Ja pimeäs­sä
kirjastohuoneessa pääsi vanha
mies täyteen tajuun, miksi hän oli
saanut jäädä edelleen esi-isiensä
asumukseen, uuden «lämän murtau­tuessa
ilmoille. Pojan takia sallit­tiin
isän kuolla siellä, missä hänen
poikansa oli syntynyt.
Raskaasti ähkyen huokaili vanha
mies . . . Yö oli mykkä . . . .
Ja kun aurinko yleni taivaan-laelle,
löydettiin poikansa kuolin­vuoteen
kynnykseltä vanha isä.
1
Kaikki meidän suomalaiset kotilääkkeemme ovat valmistettu Suo­men
yliopistossa käytännössä olevain oppildrjain mukaan, sekä
K G. K. Nymanin erikoiskatsannon alaisina. Me käytämme ai­noastaan
parhaita rohtoja valmistukseemme.
KUMl^IITAVAROITA Hoffmanin tippoja, sydän- Hammaspulveria, 25c ja se,
aluskipuun 50c ja $1.00 Ihosalvaa, hinta ,5
Kuumavesipussia, hinta 11.25 Selkäplasstaria 35 Kamferttia, kuivaa 25c n r , ,^
$2.00, $3.00, $4.00 ja $5.00 Rintaplaastaria 50 Kamferttilinjamenttia .... ^
Kuumavesipussin letkuja, Munuaisplaastaria 50 Kummiplaastaria '"" "05
hinta $1,00 Eetteritärpättiä, yskään Kolmenlaisia tippoja "~' tn
Huiskuja naisille, hinta $3,50 ja hengenahdistukseen .50 Luulinjamenttia ' 'en
Huiskuja miehille, hinta §1,00 Halvausvettä, hinta 50 Nervin tippoja " 'cg
Ruisku ja. lapsille, hinta .35 Hiusöljyä, hinta .50 Parranajosaippuoita * '50
Korvaruiskuja, hinta 35 Hammastippoja, hinta 25 Päänkivistyspulveria ., "en
Nenäruiskuja, hinta 35 Hammaskittiä, hinta 10 Pikiöljyä J
Varmuusesineitä naisille. Hammasharjoja, hinta 25c, Puunöljyä ; -en
hinta S3.50 40c, 50c ja 75c. Puhdasta Norjan Hlan-
Varmunsesineitä miehille, Hemoroidesalvaa, hinta 75c maksaöljyä,
hinta $3.00 tus. Hajupihkaa, hinta 25c unssi hinta , 50c ja S 100
y.m., y.m Intinlinjamenttiä, hinta .50 Prinssintippoja
Kääreitä, Plaastaria, Snellmanin koliikkitippoja .50 Preserveeraavia tippoja '50
Haavapumpulia 25c, 40c, 75c, Kamferttiviinaa, hinta 50 Riigapalsamia '^Q
$1.50, Kamferttiöljyä, hinta 50 Silmävettä 'gg
Haavakääreitä 1' 20c, 2' 2Bc Emätippoja, koliikkiin ja sy- Silmäsalvaa '55
Exemasalvaa, hinta ,.. ,75c dänaluskipuun, hinta .50 Suu- ja hammasvettä .... .'50
TILATKAA taeiltS laokelaettelo. Meillä on «aatavana kaikkia Suomen, Canadan ja AmeriUa
lääkkeitä, kamtsitavaroita, ina*keeraa*maaleja y. m. Me maluamme posUrahan kalkista $5,00 tai
titä icommitta tilanluista. —'Erikoitläakelnettelot asiamtebiUe.
K. G. K. NYMAN, Omittaja.
Suomessa ja Canadassa tutkinnon suorittanut apteekkari. PORT ARTHUR, Ont
Boris Savinkoff
Huomattu sosialivallankumouk-sellinen
Boris Savinkoff, bolshevik­kien
eniten vihattu ja pelätty vi­hollinen,
joka suunnitteli Dora Kap-lanin
suorittaman Leninin murha­yrityksen
ja joka'joku aika sitten
palasi Venäjälle tehdäkseen rauhan
Neuvostohallituksen kanssa, herät­täen
suunnatonta huomiota kautta
mailmai^ on lopullisesti tullut sii­hen
päätökseen, että itsemurha on
ainoa tie, joka vpi päästää hänet
vakikopistaan Butirkin vankilassa
Moskovassa. Hänen itsemurhansa
tapahtui jo useampia viikkoja sit­ten,
mutta New York Herald-Tribu-nen
kirjeenvaihtajan tiedonannon
mukaan pitivät neuvosto-viranomai­set
sitä salassa. Savinkoffilla oli
vaimonsa kanssa yhteinen koppi,
senjälkeen kun häh Venäjälle palat­tuaan
pii näytelmällisessä oikeuden­käynnissä
tuomittu kuolemaan, joka
tuomio sitten muutettiin vankeus^
rangaistukseksi. Tunnustamalla
Neuvostohallituksen, kehottamalla
ulkomailla olevia maamiehiään pa­laamaan
kotiin ja tekemään samoin,
sekä antamalla Neuvostohallituksel­le
arvokkaita tietoja niistä poliittis
sista vehkeilyistä, mitä Europari
pääkaupungeissa oleskelevat venä­läiset
maanpakolaiset harjottavat—•
samaiset valkoryssät,' joiden' muka-;
na hän oli vuosikaixsia ollut armot--
tomassa sodassa Neuvostohallitusta
vastaan — toivoi Savinkoff saavan-;
sa tunnustusta bolshevikkien puolel­ta,
ehkäpä huomatun aseman Neu­vostohallituksessa.
Teatteriluonne
Sen sijaan hän saavutti ainoas­taan
niin entisten ystävien kuin v i ­hannestenkin
halveksumisen. Hen­kisesti
ja ruumiillisesti murtuneena,
katumuksen kalvamana ja katkerasti
pettyneenä tuossa kohtalokkaassa
palauksessaan lyömään kättä bolshe-
•vikeille, hän näki itsemurhassa pe­lastuksen
toivottomasta tilantees­taan.
Savinkoff oli epäilemättä sil-määnpistävin
ja näyttelijämäisin
luonne, mitä Venäjän vallankumo­uksellinen
liike on esiin tuonut.
Monia vuosia ennen sotaa oli hän
sosialivallankumouksellisen puolu­een
terrorijärjestön päämies. Hänen
aivonsa suunnittelivat ja toteutti­vat
eräitä huomatuimpia ' murhia
vanhan hallituksen aikana, kuten
esim. sisäasiainministeri Plebyen ja
suuriruhtinas Sergein murhat Yh­dessä
Aseffin, tuon Burtseffin pal­jastaman
kuuluisan kavaltajan,
kanssa hän levitti terroria tsaarin
korkeimpain viranomaisten riveissä,
'lopettaen toimintansa vasta sitten
kun tsaarihallitus Aseffin petturuu­den
kautta oli saanut lannistetuksi
ja murskatuksi ^avinkoffin terroris­tisen
ryhmän. Äskettäin Berliinis­sä
lö:Mettyjen asiapaperien mukaan
kuoli Aseff Saksassa vähää ennen
sodan päättymistä.
Taistelu kommanisteja vastaan
Aseffin vanha toveri Savinkoff,
jota kannusti kiihkeä vallanhimo ja
seikkailuhalu, valitsi nyt myös pe­tollisen
tien, ilmiantamalla ystä­vänsä
Neuvostohallitiikselle. Nyt on
hän päättänyt uransa tavallaan yh­tä
häpeällisesti kuin Aseffkin. Hä­nen
edukseen sanottakoon kuiten­kin,
ettei hän jäänyt odottamaan
kuoleman tuloa, kuten Aseff. Ve­näjän
vallankumouksen puhjettua
Savinkoff liittyi Kerenskin hallituk­seen,
jossa hänellä oli tärkeitä toi­mia,
yksi niistä ollen sotaministe­rin
apulaisen virka. Hän oli johta-vimpana
miehenä Korniloffin kapi­nassa
ja myöhemmin otti huoma­tulla
tavalla osaa sisällissotaan
Koltshakin, Denikinin, Wrangelin ja
Bulak Balakovitsin puolella. Ollen
henkilökohtaisesti erittäin pelkää­mätön
mies, hän teki muutamia sa­laisia
matkoja Venäjälle Neuvosto-hallinnon
alkuvuosina ja nostatti
useita kapinoita sitä vastaan.
Morhasi virkailijoita
Hänen toimestaan tapahtui useit­ten
johtavien ' Neuvostovirkailijain
murhia ja murhayrityksiä. Tämän;
vastavallankumouksellisen toimin-
_nan epäonnistuttua Savinkoff ha­vaitsi
olevansa ilman tointa, ase­maa
j a toivoa päästä koskaan näyt­telemään
huomattua osaa Venäjän
asioissa. Kärsien katkerasti maan­pakolaisuuden
häpeää, lyöQnoä ja
toimettomana ja palaen halusta saa­da
takaisin paikkansa maansa val­lankumouksellisten
huomatuimpien
joukossa — toivoen salaisesti saa­vansa
tunnustuksen bolshevikeUtä
eittämättömästä uskaliaisuudestaan
ja urhoollisuudestaan yhtäkkiä i l ­mestymällä
heidän joukkoonsa tar­joamaan
ystävän kättä — Savin­koff
viime vuonna palasi. Venä­jälle,
ja vangittiin heti rajan yli
päästyään.
Pelarin veto.
. Tuo oli epätoivon uhkapeliä, vaik-
SAULT STE MARIEN SUOMALAISET OSTAKAA LEIPÄIWE
MCMM LEIPURILIIKEESTA
27 ALBERT ST. EAST. — PHONE 1230—J.
nioukset toimitetaan nopeaan. — Kirjeosote (FINNISH BAKERY
332 Albert St., W., — Soo, Ont.
Puhdasta sekä maukasta ruokaa
ja kahvia aina saatavana kello 6 ap.
kello 10 i.p.
John Pennanen.
Finnisb Bottling l o rh
Valmistaa
parhaat virvokejuomat Soossa
Omistaja V. Lähde.
326 Bloor St. — Puhelin 1123 W.
SAULT STE MARIEN
Suomalainen Osuus­kauppa
välittää kaikenlaista ensiluokan ruo­katavaraa
sekä kaikenlaista eläin­ten
reJhna. Linjalla oiijat tehkää OB
toksenne osuusfkaupasta.
369 Wellinghton St., West. Ont..
Can. — Telefooni 1810 F.
B A R i B DRUG CO.
Suomalainen Ulbolähetr* apteokki
Canadan Soossa
Ainoa Soossa oleva apteekU. jo.
ka itmottaa Vapaudessa.
laa
Asianajajat, labimiebet, ootoriot
y. la.
Konttori:
SAULT STE. MARIE. ONT.
Uriafa McFadden, K. C
E. V. McMillan.
HAUTAPATSAITA
Kun haluatte hauta- eli /muistopat­sasta,
neuvotelkaa siitä kanssamme.
Meillä on parhain varasto koko kau­pungissa.
Lake Snperior Granite & Marble Wks
W. J. McPberson Mgr.
Soo, Oni —- Phone 624.
WiUamette Blvd. Sanilarinm
varustettu nykyajan luontaisella ter-veyshoitovälineillä.
Täydellinen X-ray
ja laboratori tarkastus. Huom. I
X-rau hoitoa syövälle, kasvannai­sille
ja ifiotaudeille.
Dr. Peter Kokho. Dr. Anna KokEco,
D . C D.C
ka ei suinkaan uskaliainta hänen
miltei tarunomaisella lu-allaan. Täl­lä
kertaa hän laski väärin. Mie­lenkiintoisen
oikeudenkäynnin jäl­keen,
missä hän surkealla suulla
julkisesti peruutti kaiken, mitä oli
milloinkaan sanonut tai tehnyt bol­shevikkeja
vastaan, ja sai alistua
bolshevikkien nöyryyttäviin arvoste­luihin
sen johdosta, että «di antautu­nut
entisten liittolaistensa ja ys­täviensä
pettäjäksi ja ilmiantajak­si,
— Savinkoff tapasi itsensä van­kilasta,
Vaildca häntä vankilassa
kohdeltiin hyvin, ei hän voinut siel­lä
mitenkään tyydyttää sammuma­tonta
toiminnan _ja seikl^un ha­luaan.
Bolshevikit tunsivat Savin­koff
in ja hänen pirullisen kykene-väisyytensä
Vehkeilyyn ja juonit­teluun
liian hyvin, ottaakseen hän­tä
riveihinsä ja • antaakseen hänelle
mitään huomattua tointa, kuten hän
oli toivonut Bolshe\^t käyttivät
häntä siihen mihin hän kelpasi heO-le
— petttirina ja-ilmiantajana —
ja ätten jättivät hänet kohtalonsa
varaan vankikoppiinsa.
Charlie Häyrinen
AUTONAJURILIIKE
Phone 1157
354 Albert St. W. Soo, Ont
ERIKOINEN HUOMIO ANNE­TAAN
SUOMALAISILLE
Dr. A. B. WEST
Selkärankatobtori
Tarkastetaan X-sähkösädekoHcella.
217 Gloucester St. Soo, Qnt
— Phone 1306 —
Kymmenen vuoden kokemus «öa-malaisten
keskuudessa.
Täydellisen kurssin
suorittanut
Hieroja ja Sairasvoi­mistelija
K. A. LEINO.
336 Albert St., Soo, Ont. Can.
Huom.1 10 vuoden kokemus sai­raala-
ja yksityishierojana.
ja leivoksia tarjoamme summissa j»
vähittäin kovaa leipää ja korppuja
lähetetään pyydettäessä,
STEELTON BAKERV
Puhelin 739 J.
Matti Ketola.
304 Wellinstoa SL W. SocOO.
J . A. Maclnhes. BJL WjH.C. Bnea
MacINNES & BRIEN
Laldmiehst, Asianajajat, Notono».
Qooea Sir^
Konttori vastapäätä .SaaJ* f^g^
Oaisno*
Aäamiestem.
^^Kf'-en lehdille,
S^ÄuksiakaU
SuEoe maksun
Välitam
DAILY WORKE
. vuosikerta
FARMER-LABOi
laushinta. ....
^ YOUNG ^
kausi julkai
THE YOUNG Cj
cagossa. lu
WORKERS MON
POHJAN voim
nöN ÄÄNJ. Va
SAVON TYÖ, Ki
nEDONANTAJ;
UEKKI. HeMnto
TYÖMIEHEN VI
UUS ILM, Virola
Yorkissa. 1
NY TID, Työväe
cagossa. Ti
TYÖVÄEN URH
$3.00, puob
NORRSKENSHJ
vk. $12.00, !
ITÄ JA LÄNSI,
'^Helsinki. Til
TUISKU, Suomer
kuussa lo-si'
KOMMUNISTI. 1
kausijulkaisu
TYÖLÄISNAISTl
sa Vaosiker
NAISTYÖLÄINE
pnoli\'uosikei
PUNAINEN KAI
kossa; vuosi
Kaikkien yli
palkkioksi 10 pn
fort Williaiiii
K. P, S. J. osasb
L L 17 pnä agit
ehdotuksesta hyväka,
tovenlaotolla nuöa
Hogennan, Elle
iä ja Hilda Dvoneru
län hyväksyminen j
kokookseen, koska h.
konksessa saäpnviBa.
Huvitounikuntaan
komiteaan valittua D
koska molemmista ttio
jnennyt henkilöitä s
töilun.
Myös valittiin
ka yksi niistä oli jsu
gista. Vielä keskra
pia osaston siflätslfr
kena kysymyksiä.
O. Kainulaisen x»
te€n keskusteltiin i
tean kokouksessa LI
paheksuttiin Vapaud
kun se on paljastai
kirjeenvaihtajan oike
ta sanomalehdellä <
tehdä, koska kirjeenv
kuvasti kirjoitellat,
merkkiä, jonka oim
lehdellä on oikeus h
teen sitäkin suim
kun se tapahtua puo
ninnasta sivuun veti
kilon taholta.
Päätettnn että k .
kJrjottaa Vapauteaa j
kao oikaisee niitä 4
vääristelyjä, joita oli
14 p.Ti numerossa-
Kyliä se oli osas
mielipide, että sinul
Suotta sinä valehtelel
joukon kuullen, ettj
vannoin ja vakuutin
kouksen allekirjoitin
Minä sanoin että mii
takauksen allekirjoit
M maininnut mitään
«inä vuonna kirjottan
olivat sitä mielipideti
voimassa kun siitä ei
taholta mitään ilmoit<
anlainenkaan ollut s
koskaan maininnut,
hän se asia ole niii
joukot valitsevat h
Päänsä niin kai se or
linen tehtävästään sa
kun kerran yhteisi
ja kai se sitä o;
asiamiehen tehtäväkin
Mitä siihen kohta
«2noin, että sinä oI(
•^Ita Sudburysta
on sinun oma v
Tedät takaisin nyt, (
ja Timosen
>JÄ> sanonut. Muntei
«Je sinun aikaisemp
a sanomalehtiasiamie
"yy^^ämään. Päinvas
, aJoä syyttää koko o
•• toimintaa. Ja se juu
i«sta sitten seurasi
Äkysymykset, jois
tehdä suuria numeroit
« njinä olen lähtens
^Pnaään. Mmä olei
aäoastaan osast
^««PHeen, ja siinä
pusket vihasi mii
1^ «tta smäkm alk
^ ja käsittäisit
U H