Vapaus, April 17, 1923

              \ j
" 'vt',
1 r ,.\
y
VAPAUS
ISanadaasaomalaisen työväestön äänenkannattaja, ilmefs^
Isn Sudburyssa, Ont, joka tiistai, torstai ja lauantai
H. PUBO.
Vastaava toimittaja.
V A P A U S
(Oberty)V '
The only organ of Finnish Worken in Canada. Pab-läshed
in Sudbury, Ont., every Tnesday, l^arsday and
fi*tuiday, '• ; ' • . ' .
Advertising rates 40e per col. inch. Miniroum charge
tn aingie inserUon 76c. Discoiint on standing adv^rtisei
sient The Vapaus is the best advertising medium among
the Finnish People in Canada.
•"Canadaan.yksi vk. ^4.00, puoli vk. $2.25, ko^me kk.
01.60 ja yksi kk. 75c.
Yhdysvaltoihin ja Suomeen, yksi vk. $6.50, puoli vk.
08.00 Ja bolme kk. $1.76.
Tilauksia, joita ei seuraa raha, ei tulla läfaetlämäfin,
Vapauden konttori ja toimitus on Liberty Building,
Lone St.; Puhelin 1088. Postiosote:
«0x89, ^ S^idbury, Ont.
Segistered at the Post Office Department, Ottawa, as
eseond class matter.
Kaivostyöläisten lakonuhka Pohjois-
Ontariossa
KullakaivosteoUisuus Pyhjais-Ontariossa on osot-tanut
jättiläisnousua viime vuosieij ajalla. Porcupine-
Timmins alueesta pri tullut^ toinen Rand kultabivos-tuotantoon
nähden. Markkinat ovat olleet Jiyvät, tuo­tantoa
suuresti laajennettu ja kaivospohatat ovat, rikas-
Auneet tavattomasti. Samalla aikaa ovat työläiset raa­taneet
nurkumatta verrattain alhaisilla plkoilla ja keh­noissa
oloissa.. Verestä työvöhnaa on varsinlcin mutji-;
alla maassa vallitsevan paniikin takia ollut riittMeti
jsaatavissa, joten kaivosherrain on ollut helppo pai­nostaa
työn nÖpeiiUajav siten kisk^ t^Qlälelslä yh«
enemmän yliarvoa. •
Työläiset on, tefinyt kokonaan puolustuskyvyttö­miksi
se seikka, ettei heillä ole ollut minkäänlaista jär­jestöä,
Pohjois-Ontarion kaivosherröilla on siis ollut
todella kultaista aikoa. , ':\ . - " '
Vähitellen m lyöläisten mieliSSä 'kuitenkin alkanut
kypsyä jarjSstymishalu, yalmistautuakse6n puoldstusky-ky
Idiksi rajatonta riistoa vastaan. Viime syksynä j^älfli-töti
alulle kaivostyöläisten unio. Ja mikä mei^killisintä
alkoi se varsinaisten rnaankielisten, työläisten taholta
ei ulkoinaalaisteni Suomalaisetpa ukrainalaisetmuii
ulkomaalaiset työläiset ovat näihin asti pysytelleet si
vussa järjestöltä, ehkä osittain ikäänkuin katsoakseen
eitä mitä varsinaiset maanldeliset saavat aikaan, mutta
ehkäpä myöskin suureksi osaksi välinpitämättömyydes
ta työväen taloudellista järjestäytymistä kohtaan.
f Nyt on kaivosmiesten unio esittänyt 20 prosentjp
.palkankorotusyaaiimuksen ,kaiy vaatien vas­tausta
toukoko 1 päivään'hiennessä. On selvää, etlti
markkinain ollessa hyvät ja tuotannon käikifipuölisesti
ollessa kiireisessä käynnissä, eivät ka'vosherrat ole
halukkaita pysäyttämään töitä, jos väin he pelkäävät
lakon, käyvän pitkäaikaiseksi ja todella haitaljiseksi,
Sen takia onkin nyt aika, että kaikkien kaivosmiesten
Porcupine-Timmins alueella on liityttävä perustettuun
unioon ja yhtenä miehenä seisottava palkankorotusvaa
ti muksen puolesta. Jos unio on voimakas, voivat kai
vosmiehet mahdollisesti saada vaatimuksensa lävitse
^ ilman lakkoa tai ainakin lakon niin tehokkaaksi, että
kaivosisäntien on suostuttava vaatimuksiin. Kaikki vii­vyttelyt
ja välttelyt unioon yhtymisestä on nyt mitä
suurin rikos työläisten asiaa kohtaan. Siksi Pohjois
Ontarion mainarit kfilvostyöläislen unioon viipymättä!
•Eräs toinefi värkeä seikka ansaitsee tässä mainitse­mista.
Joittenkin ainesten taholta on kaivostyöläisten
järjestymisen alkamisen jälkeen alettu Pohjois-Ohta'
rion kaivostyöläisille tyfkyttää 0BU:hun liittymistä ja
agiteerata kaivosmiesten uniota vastaan. Tämä on mi
tä edesvastuuttominta ja rikollisirita puuhaa. Se on
tahallista pelaamista kaivosyhtiöitten puolesta. Ja sik
si me Icehotamme vakavasti kaikkia työläisiä väittä
mäön antautumasta tällaisten agenttien koukkuihin.
Onhan selvää, (gttä ajaakseen palkankorotusvaati­muksensa
lävitse, on kaivbslyöläislen esiinnyttävä yh
tenäisenä voimakkaana rintamana. Jä -tämä tapahtuu
siten, että kaikki mainarit liittyvät Miners Unioon.
Siis jokaiselle kullankaivajalle Miners Union ja
senkorlli taskuun!
Esitaistelijat menehtyvät piinassaan
,Tunnettu hollantilainen puoluetoveri ja kirjailija,
Henrietta Roland-Holst kirjoittoa proletaarisen luok­kataistelun
uhrien puolesta seuraavan terävän, innos­tusta
uhkuvan mutta myöskin työläisiä nuhtelevan he­rätyshuudon:
Proletaarinen luokkataistelu ei vielä koskaan ole
vaatinut niin sanomattomia uhreja kuin neljän viime
vuoden aikana. Koskaan ei ole tuhottu niin paljon ih­misolentoja,
niin paljon kukkea elämää julmasti hävi­tetty.
Luopuneena uskostaan omiin^ jumaliinsa, taker­tuen
valtaan kuin lahoava vanhus elämään, läheisen
välttämättömän kuolemansa enteen hätäännyttämänä
on porvaristo kyvytön tuntemaan mitään inhimillisiä
mielteitä, anteeksiantoa, eikä harjoittamaan mitään järr
jellistä politiikkaa. Yhä edelleen astuu sen tostonvim-me
ja pelko sen omankin laillisuuden varpaille. Siellä
missä pidetään niin kirottuna bolshevikkien porvaril­lista
laillisuutta kohtaan tuntemaa halveksumista, juh­l
i i juuri laittomuus, jolla' toivotaan voitavan heikentää
proletariaattia: raivata tieltä kommunistiset ja vallaä-kumouksellisten
ammattiyhdistysläislen etujoukot. Ita­lian
fascistien valtion, ulkopiioljnen terrori oli näille
laittomuuden kannattajille yhla terveiullut kuin valtiol-lis-
militaristinen Horthy-terrori Unkarissa. Sanomatta
sanaakaan protestiksi, niin, jopa sisäisellä tyydylyk-sellä
seuraavat laajat porvarilliset ja sivistyneiden pii­rit,
miten melkeui kaikissa kapitalistisissa, maissa tu­hansia
ja jälleen tuhansia työläisiä tuomitaan peri-btooii
sen vuobi,: että kulkevat luokkatoveriensa edel­lä
tietä, joka johtaa rappeutuvan kapitalismin helve­tistä.
Saksan, "^Espanjan, Italian, Puolan, Unkarhj, Ju­goslavian,
Rumanian ym. maiden vankiloista kohoo
yötä ja päivää äänekäs valitudmuto, vihan ja epätoi­von
kirkaisu. Niihin vastaa kumeana Icaikuna Aasian ja
Afrikan suunnattomain alueiden vangittujen ja vai*
nottujen valitus — alueilta, missä vanhimmat kapita­listiset
rosvovaltiot, Englanti ja Hollanti imivät, ros­vosivat,
ahdistivat ja orjuuttivat satoja miljoonia ihmi­siä
—, vastaa sellaiseen rotuun kuuluvain ihmisteni
huuto, joiden kulttuuri on paljon korkeampi kuin mei­dän.
Y l i koko maailman värjyväin vangittujen kapinal­listen
tuskien ajatus on kauhistuttava. Se syöpyy kuin
tulinen ora sieluun, myrkyttää sisimmän kuin myrkylli­nen
kaasu. Kauheinta on tietää, kuinka juuri teonvoi-maisimmat
ja urheimmat proletaarit menehtyvät van-kilailmapiirissä,
Juuri ne, joiden hehkuva sydän voi-inakkaimmin
ikävöi vapautusta kspitalistisesta ikecs-tä;
juuri he, joiden teonkaipuu ja yhteiskunnallinen
ihanteellisuus ei sallinnut mitään lepoa ja joille oli
tullut korkeimmaksi elämäntarpeeeksi toiminta vallan-kumoujtsen
asian hyväbi. Jos 'me vain voimme ne,
jotka kärsivät, saada tietoisiksi siitä, että heidän vai­vansa
kantaa hedelmän, niin ei meidän tarvitse valitel-'
la heidän tähtensä, enempää kuin he itsekään valitte­levat.
Jö8 he vain voisivat olla varmoja siitä, etteivät
ole hyljättyjä, ett^ me olemme heidän kanssaan, että
me huolehdimme heistä ja heidän omaisistaan, että me
jatkamme heidän taisteluaan heidän sijastaan, jos he
tämän tietäisivät, niin ei kärsimys iiiin pyhän asian
puolesta kuin kommunismi, oHsi niinkään hullua.
Mutta ellei vangttuina täMjöin ölö tä^ä va-ksumusta,
niin ön heidän lalt&n»a ylen huono. Jjsi kui­tenkin
on seikka IralitettftVasll nykyään sellainen. J9i-koilla^
eivalitellaVasti tällä haavaa ole mitään lujaa,
elävää myötätuntoa poliittisia vankeja kbhlaan, ei ol8
mitään yleistä, intohimoista liikettä armahdukseft puo­lesta,
minkä liikkeen laineet kohoaiilvat valta­vampaan
korkeuleeHj yhä sUUfeHUftalla kohinalla työn-tyiMVäl
kapitälististeri Bäsltljlen muureja Vastaan. Ei
ole tällä .feayää biöiijiässa mitään lakkaamatonta polt­tavaa
yhtfi§hkuiiluvai8uustunnetta vaivattuja ja piinat­tuja
kcAlSän, el biilään rauhpittumatonla ajatusta, joka
ei antaisi mitään lepoa. «Kaikkien maiden työläiset
nukkuvat» sanoi äskettäin Amsterdamin Kternationalen
sihteeri^ Fimraen. Emme tahdo .l^?sä tutkia, kutka ovat
tätä unta pasifistisella huumausaineellaan edistäneet;
kutka taas koettaneet nukkujia lietältää. Pääasia on,
että Fimmenin sanat ovat totta-. Joukot nuldkuvät; sen
vuoksi ei ole olemassa tätä elävää kohtaloyhteystun-netta
poliittisia vankeja kohtaan. Sillä vain kun joukot
ovat valveilla ja taistelevat, pulppuaa tätä solidari-suuden
virtaa heidän sydämistään.
Työläiset, toverit ja toverittaret, näin ei saa jat­kua.
Et saa nukkua, kun kärsii veljesi, joka taisteli
puolestasi, ainuh vapautuksesi puolesta^ Häii kärsii, hän
istud kolkossa vankikopissa, häntä kohdellaan raa'-
asti, karkeasti, ehkäpä häntä piesläänkin. Hä|^ :ei näe
aurinkoa, ei tiinne tuulta eika aavista luonnossa ke­vään
lähestymistä, joka valveuttaa kaiken elävän. Hän
niurehlii omaisiaan, hänellä ei ole mitään millä ravita
henkeään, ja kuten hänen henkensä, kärsii hänen ruu-miinsakin
nälkää. Hän tuntee itsensä eristetyksi ihmis
maailmasta, ^yihansa ja rakkautensa maailmasta — päi­vät
ja kuukaudet kuluvat aina samassa hirvittävässä
elävässä kuolemantilassa... Kaikkea tätä vaivaa et voi
ottaa veljelläsi, mutta sinä voit sen tehdä siedettä-väjcsi.
Mikä tahansa merkki siitä, että häntä muiste­taan,
että häntä kohtaan tunnetaan ,)cohtaloyhteyttä —
kirje, joka virkistää sydäntä, hyvä ravinto, joka vah­vistaa
ruumista, kirja, joka elähyttää henkeä—, mut­ta
ennenkaikkea tieto siitä, että te, jotka olette vapai­na,
ajattelette heitä ja taistelette vapauttaaksenne hei-dätj
nostattaaksenne heidät haudastaan, kaikki tämä
on omiaan elänyttämään vankina olevan vapaustaisteli­jan
sydäntä, tekee hänet rauhalliseksi, niin, saattaapa
jopa hyvälle mielelle. i .
Lähestykäämme siis vaivattuja veljiämme veljelli­sillä
sanoilla ja veljellisillä lahjoilla. Olkaamme hen-^
gessä heidän liionaan ja mikäli mahdollista kantakaam­me
heidän taal^aansa. Kohottakaamme voitonvarmat
laulumme yli vankilamuurien, vaatikaamme .äänek­käästi
heidän vapauttamistaan ja näyttäkäämme, että
meillä on myös voimaa vaatimustamme läpiajamiseksi.
Bnharinio avajaitpahe Norjan /pnc
luiekongressitsa.
Plehanovin muistopatsas Pietarissa
Neuvostolehdet kertoivat joku aika sitten, että Pie-.
tarin" kunnallishallinto oli antanut tunnetun taiteilijan
Hiiisburgin toimeksi valmistaa muistopatsaan Venäjän
suuren marxilaisen teoreetikon ja sosialidemokraatti-*
sen Työväenpuolueen ^rustajan George W. Pldiano-vin
haudalle, joka sijaitsee- Wolkovin hautausmaalla.
Nyttemmin tiedottaa Rosta uutistoimisto, että Pleha­novin
muistopatsas on valmistunut ja juhlallisesti pal­jastettu
Pietarissa.
Plebanov oli yksi marxilaisen työväenliikkeen tien­raivaaja
Venäjällä ja yhdessä Leninin kanssa perusti
Sosialidemokraattisen Työväenpuolueen, josta sittem­min
jakaantui bolshevikinen ja menshevistinen puolue,
onka jälkimäisen johtajaksi tuli Plehanov ja edellisen
Lenin. \
Vallankumouksen puhjettua y ei älkas Plehanov,
marxilaisuudestaan huolimalta jaksanut perinjuurin kä­sittää
profetaarista vallankumousta, vaan jäi hoippu­maan
porvarillisen demokratian rämeisiin ja asettui
astdstaraaart bolshevistista Tallahkumousla jarneiivos-tojärjestelniäal;'
, ' ;
Tästä huolimatta kunnioitta^ Venäjän neuvostoval­ta
suurta tienraivaajaa pystyttämällä muistopatsaan hä­nen
fiaudalleen. Tämä on omiaan osottamaan neuvosto-hallituben
todellista henkistä suiruiilta./
mavapaus. Tämä on kuitenkin ohi­menevä
ilmiö. "Kapitalistit tulevat
Norjassa, kuten kaikkialla munalla­kin,
ryhtymään hydkkäykseen. Ja
elleivät työläiset valmistaudu tä­män
taistelun varalta, uhkaa heitä
Norjassa sama kehitys kuin Itali­assa.'.,
On sanottu, että meidän on en­nenkaikkea
opittaiva omista kan­sallisista
kokemubista. Mutta näyt-täytyiksen
kuitenkin, että porvaril­liset
luokat pvat oppineet muiden
maiden kokemuksista enemmän kuin
työiäiBöt. iCerenskin aikana esim.
saivat Venäi^n kommunistit va­paasti
harjoittaa agitationi^gf» ja
rakentaa sotilaallisen koneistonsa.
Tämän tosiasian Cjvat porvarilliset
käyttäneet hyodykäeen muissa mais­sa.
Sabaifla ölirtyi porvarisluokka
heti Väiiänktimouksen alussa nujer­tamaan
työväenluokkaa ja mttrl«!i&-
mäai/ j a ' vangitsemaan raeiiäS Jiar-haita-
toverejamme. M^deh mai­den
kokemusten ofillrtamiiia aset­tivat
he jroVokaittiiMJa toimin­taan,
käylliVäl hyväfeöeen sosialide-tnoklraatteja
ja itähhkkivat itselleen
apureja työväenjärjestöissä.
Täydellinen yhteys liikkeessä on
nyt välttämättömyys, jos työväenT
luokka mielii välttää tappion tule­vassa
taistelussa. Jos Norjaii työ­väenjärjestöt
säigettäisiin, . jputui-sivat:
työläiset vaaralliseen; tilantee-.
seen. a -
Missä piilee siis Norjan ^puoluetta
uhlcaava vaara. Olen. täysin yhtä
mieltä -Tranmaelin kanssa, kun >än
sanoo; että Norjan puolueen on ol­tava
työläisten joukkopuölue ja. etr
tä johdon täytyy , mahdollisimman
suuressa määrässä olla itsensä tyo?
läisteji; käsissä. Vaara ei piile Tran-maelin
eikä Schefba (laternatsiö-naalen
kannalla ol«svaBS^a)t ryhmäs­sä.
Vaara piilee ajissä virtauksis­sa,
jotka ovat ilmenneet (ylioppi­lasten)
Mot Dag-ryl^mässä/ ja proj.
Buh^rin aloitti korostamalla sitä,
että kysyniybellä puolueen suhtees­ta
internatsionaaleen oli suuri mer­kitys
ei ainoastaan Norjan puolueel­le
vaan koko intematsionaalelle!
On kiistämätöntä, että onneton ke­hitys
yhdessä puolueessa vaikuttaa
seuraubissaan myös toisiin puolu­eisiin.
Puhuja viittasi /Italian esi­merkkiin.
Olkoon, että aseina Nor­jassa
ori" tällä hetkellä viehkeämpi
kuin Italiassa. Mutta täälläkin on
edessä suuret taistelut, olkoon, että
puolueella vielä on määrätty liikkurfdaan tehdä helposti, mutta meidän
niin on tämä oikeastaan myös vas­tuussa
ryhmän virheistä. Intemat-sionaalehan
on jUuri nuhdellut Nor­jan
puoluetta .liian suuresta auto­nomiasta.
Osoittautuq täten, että
tarvfiaan lisättyä sentralismia.
On väärin, että manööveripolitiik-kaa
rinnastetaan organisatsioonipo-litiikan
kanssa. Kommunistien vel­vollisuutena
on kailÖBsa tilaisuuk­sissa
pakastaa ja arvostella vastus­tajia.
Sen tehtävänä on ennenkaik­kea
joukkojen voittaminen kommu­nistisen
politiikan puolelle. On it­sestään
selvää, että vaarat ovat täl­lä
alalla suuret, ja että virheitä voi-fessori
Bullin artikkeleissa.
"Työläisten on sanottava sen ta­paisille
sivistyneille, joita «Mot
Dag» edustaa: Olemme mitä sijiu-rimmassa
määrässä sellaisten sivis­tyneiden
taTpeessa, jotka pn vis­kattu
vankilaan ja jotka ovat haa­voittuneet
taistelussa porvarisluok-kaa
vastaan ja täten osoittaneet, et­tä
he ovat ansioituneita työväen­liikkeeseen.
Siihen mennessä, kun
nämä nuoret ylioppilaat ovat käy­neet
läpi tällaisen kokeen,, eivät he
saa olla työväenpuoluen johdossa.
Puhuja arvosteli tämän suunnan ar­tikkeleissaan
käyttätaiä erinäisiä i l ­maisuja,
kuten Internatsionaalen
«konstaajelit.» «santarmit» ja että
Radek oli juutalainen, jne. Kun täl­laiset'
virtaukset asetetaan kansal­listen
näkökohtain yhteyteen, käy­vät
ne vaarallisiksi. Tranmaelin
vastaväitteet taas juontavat juuren­sa
ammatillisen liikkeen perintäta­voista.
«Mot Dagin» argumenteissa
on vivahdus Mussolinia. Eräitä tä­män
aineksen yksilöistä tullaan ta­paamaan.
Norjan tulevain fascisti­en
keskuudessa. Meillä on Venä­jällä
esimerkki tällaisesta kehityk­sestä.
Mitä puheeseen santarmeis­ta
tulee; niin pidämme me kunnia­namme,
että olemme maailmanval-lanKumouksen
santarmeja, että o-lemme
uhranneet veren ja liengen
taistelussa m a a i l mankapitalismia
vastaan. Olkaamme varovaisia «Mot
Dagin» virtauksia kohtaan. Mot-
Dagin»; on saatava proletaarinen
kontrolli.
Buharin siirtyi sitten taktillisiin
pulmiin ja kosketti ensibi kantaa
parlamenttarismiin. Tranmael sa­noi,
että suurkäräjäryhmä on teh­nyt
virheitä. Sitä jsamaaon Kom­munistinen
Intematsionaalekin sa­nonut
Parlamenttitoiminta on tois­arvoinen
asia. Se olkoon alistettu
joukkotoiminnoihin. Pakkovä^tys-oikeus-
kysymybessäkin oli Interna­tionale
, suurkäräjäryhmää vastaan.
Ja mitä tuli kysymykseen suhtautu­misesta
porvarilliseen ' hällitubeen,
öim puutt4ii Internatsionaale tässä-kin-
ryhmää vastaan. Mutta ei hyö­dyt
pelkästään huutaa, että suur­käräjäryhmä
on tehnyt virheitä, Silr
lä*<>n^ ollut» s monia vaikeita pulmia
ratkaistayanaapK ja Scheflo.^on se­littänyt^-"
meille, miksi on tehty ^sel­laisia
päätöbiä, joita täällä on ar­vosteltu.
Mutta koska suurkäräjä-on
manööveerettava niin kuin mei­dän
kotnmunistinen käsityksemme
sanoo olevan oikein. On selvää,
ettei ilman'^pientalonpoikain apua
voida voittaa sellaisessa maassa
kuin Norja. Tämä on yksi kaik­kein
tärkeimmistä kysymyksistä.
Ne, jotka ovat vastaan tätä poli­tiikkaa,
käyttäkööt miten "vuolaasti
tahansa.: sanoja, itse asiassa ovat
he yhtä^lkki opportunisteja. Tä­tä,
taktiikkaa harjoitettaessa voi­daan
luonnollisesti tehdä virheitä,
mutta itse menettelytavassa on mei­dän
'oltava seiyillä.
Thfciarintäfflaa vaataan taae-nöu
sl iProssafd eneibi vastarintaan
Banskääsä-. , Hä» 6ä"n'oi, että meille
oli mahdotonta ^siintyä yhdessä so­sialidemokraattien
kanssa. Tämä
takiiik^ merkitsi hänen mielestäln
sitä, että. Kommunistinen Internat­sionaale
oli muuttunut opportunis­tiseksi
..— neuvostohallituksen väli­kappaleeksi.
Tätä samaa argument­tia
pitää myös BuU kaupan. Todel-lisuudiessa
on täniän takana jouk­kojen
ja suurten taistelujen pelko.
Ne, jotka tekivät näitä vastaväit­teitä
ja eniten huusivat yhteistä
rintamaa vastaan, istuvat nyt J«'"ö-hauxin
rinnalla ja puolustavat Rtins-kan
esiintymistä Ruhrilla. Norjas­sa
voi olla myös omalaatoisia, asi­aan
vaikuttavia seikkoja, mutta
'täälläkin on työläisa<)Ukkoja oikeis-iososialistien
takana. Yhteisrinta­ma
ei «ISSIIB «tta, että luovuttai­siin
arvostelomasta oikeistososialis­teja,
päinVaBtoiri. Yhteinen rinta­ma
on sfcrateeginen manööveri juok-kojen
voittamiseksi. Bull tekee ^ ä -
johdonmukaisesti kirjoittaessaan, et­tä
Internatsionaale pyrkii luotaaän
valiopuolueita joukkopuölueiden vas
takohdabi. Mutta me olemme'', päin­vastoin
esittäneet yhteisrintamatun-huksen
joukkojen voittamisebi puo­lellemme.
•
' T ä m ä n jälkeen, torjui Buharin
oiettamuben, että puolue tahtoisi
esiintyä ammattijärjestöjen hol­hoojana.
On merkillistä, että näi­tä
hyökkäyksiä tehdään juuri ajan­kohtana,
jolloin Internatsionaale on
tehnyt suorimmat myöhnytybensä
ammatilliselle liikkeelle. Juuri täl­lä
alalla teki viime maailmankong­ressi
tärkeimmät päätöbensä. To­delliset
kommunistit ovat kommu­nisteja
kaikkialla—- ammattiyhdis­tyksissä,
suurkäräjill^ taikka osuus­toiminnassa.
Heillä ei ole kom­munismia
yhdessä taskussaan ja
muita periaatteita toisissa.
Buharin siirtyi sitten kysymyk­seen,
jota, hän piti puolueen omi­naisimpana,
nimittäin kysymykseen
puoTueen organisatsioonista kansal­lisesti
ja kansaimvälisesti. Esitti
Bullia vastaan, että Internatsionaa­le;
ei ole valiopuolueiden kannalla.
LÄH*Sr/SKUSTANNUKSET.
LÄHETYSKULUT: 40c lähetybistä alle $30; 50c lähelvV.
- 40; 60c lähetyks. $40—$60; 75c lähet ?60-tioW
dan dollarin 25c sadalta dollarilta lisää. - U]--^
lähetybille $3.60 lisämabu.
Torontossa ottaa rahavälityksiä vastaan A . T. Hill, 957
view Ave.
Pilettejä Suomeen ja Suomesta täm
Tiedustelba hintoja y. m.
Suurimpien valtamerilinjojen valtuutettu asiamiea.
VAPAUS,
*
i
BOX 69.
Pilettiliike tehtävä J, V. Kannatton nimessä.
SUDBURY, i r ^ ;
mään, ettemme ole ansainneet - pa­rempaa
kohtaloa.
Kristianian ehdotuksen pohjalla
ei voida rakentaa proletaarista or-ganisatsioonia.
Joa Internatsionaa­le
päättää jotakin laatuun'käypää.-
niin (iltaisiin V sen kannalla, mutta
muuten- ei. Tällainen katsantokan­ta
vie sekä puolueen että Internat­sionaalen
täydelliseen hajaannuk­seen.
Me emme voi rakentaa to­dellista
työväenorganisatsiooAid eh­dollisen
kurin varaan. Ja kuka
vetää kansallisen Jä kansainvälisen
kysymyben rajan? Buharin lainasi
tässä yhteydfesM muudatta Bullin
aikaisempaa kusuntoa, jossa juuri
osoitetut kuinka välttämätöntä oli,
että iftternatsionaaltella oli täysval-
•taiÄ^^n johto, yleisesikunta, jota i l -
iSiän ei voida käydä mitään sotaa
eikä luokkataistelua.. Mutta nyt on
Bullilla toinen iäsitys. a |
ehdotuksen esittäminen
tianian ei saata merkitä cj,;
että mielitään hävittää s^'
jan työväenpuolue että Ista
naale. Mutta me olemme t»f
me luoneet Internatsionit»
mekä aalll sen hänttämist;
Lopuksi huomautti Bnlaa,
hän oli valmis vaikuttaau.,
sen lausunnon hjTäksi, jo .
kongressi voisi yhtyä ja
ternatsionaäle oli valnit
myönnytyksiin mutta yy.^j
dolla: että kaikki osastot orö
munistisen Intematsionaa]-'
tösten alaiset. Norjan tyi
täkööt huolta, ettei
uteessa saa syntyä bhtiaja! [
jan työväenpuolueessa eiij
nusta Internatsionaalessa!
Frankfurtin konfe­renssi
Toinen istuntopäivä.
ryhmä on keskushallinnon alainen,
Mutta työväenluokka' ei ole yhtä
tasoa. Työväenluokassa on monia
eri kerrobia, eri asteen poliittista
koulutusta jne., ja täten tulee esiin
etujoukko johtajaprobleemina. Puo^
lue Itsekään ei ole yhtä tasoa. Se­kään
ei tule toimeen ilman johta­jia.
Vaaditaan • vain, että joh­tajat
älyävät olla kosketuksissa
joukkoihin, sillä muuten on puolue
vaarassa vaipua lahkoksi. Etujou­kolla
täytyy olla' ikovanyrkkSnen
johto mutta sen on aina oltava yh­teydessä
, joukkojen kanssa. Mitä
on armeija ilman yleisesikuntaa,
mitä yleisesikunta ilman armeijaa?
Virtaus johtajia vastaan on jäte
vanhasta ^ oppositsioonista vanhaa
sosialidemokraattista byrokratiaa
vastaan. Siihön aikaan oli tämä.
virtaus edistybellinen, koska se
edisti sosialidemokratian hajaannus­ta,
mutta nyt olemme me siirtyneet
uuteen kauteen.
Jos tarkkaamme tilannetta Eu-ropassa,
niin" huomaamme, että por­varisluokka
paraikaa keskittää it­seään,
kehittää luokka järjestö jään.
Tämä osoittaa, kuinka tärkeätä on,
että työläisetkin bskittävät voi­mansa.
Kun •Tranmael sanoo, että
hän mielii kehittää ammattiliitot
tuotantolutoiksi, niin on tämäkin
keskittämistä. Näemme edeUeen,
kuinka porvarisluokka job" maassa
aseistuu. Jos seuraisimme Kristia­nian
(trahmaeUlaisten) ehdotusta,
johtaisi se puolueen hajaannubeen,
ja porvarisluokka kykenisi lyömään
työväenluokan' 24 tunnissa, ja me
tulisimme jälfcefenpäin ymmärtä-
1i
Frankfurt am Main 18-3. —-
Muudan Ranskan vallankumouksel­lisen
ammattiyhdistyMiikkeen edus­taja
selosti tilannetta Ranskassa.
Vuoteen 1914 mennessä näytti
Ranskan ammattiliitto vallankumo­uksellisen
hengen elähyttämältä.
Mutta heinäkuussa 1914 koki Rans­kan
proletariaatti ensimäisen ras­taan
pettymyksen, johtajat sel-aiset
kuin Jouhaux, jotka vielä- iin-perialistisen
murhan 'ensimmäisen
uhrin, unohtumattoman Jaureksen,
laudalla vannoivat olevansa uskol-isia
proleteariaatin asialle, tekivät
linnarauhan porvariston kanssa.
Olemme "'saaneet tietää, että Pa­riisin
ar&ipiispa ja korkeat |JSlii-sivinkailijat
tekivät Pariisin am-mattiyhdistystalossa
yhteisrintaman
ammattiyhdistysbyrokratian kanssa.
Tällöin ilmestyi kuitenkin urhea
oppositsiooni, joka julisti luckka-taistelun
sotaa viastaan. Ryhmän
keskuudessa oli kuitenkin miehiä
sellaisia kuin Merrheim, jotka so­dan
jälkeen, -golbin vedettiin selvä
raja, reformistisen ja vallankumouk­sen
leirin välille, eivät ole kulkeneet
meidän kanssamme vallankumouk­sellista
tietä. He eivät ole käsittä­neet
maailmansodan muuttamaa ti­lannetta,
joka asettaa proletariaa­tille
uudet tehtävät. Vaikka am-mattiyhdii^
e^ vallankumoukselli­nen
enemmistp teki mitä suurimpiin
rayönnytybiä vähemmistölle, saivat
reformistit kuitenkin aikaan ha­jaannuksen,
jolloin^ muodostui re­formistinen
CGT., ja vallankumo­uksellinen
CGTU.
Puhuja selosti sitten Ranskan hir­vittävää
finanssi^semaa, joka luon-noUisesti
merkitsee kiertämätöntä
taloudellista perikatoa. Valtiovel-b
on niin paisunut, että se tekee
10,000 frangia päätä koh6, eikä
ole mitään mahdollisuutta sen kuo-ettamiseen
niin kauan kum Poin-caren
politiikka johtaa yhdestä eeik-kailiista
toiseen. V^tion pussi ei
tosin olisi niin tyhjä, elleivät Stm-neksen
ranskalaiset virkaveljet oli­si
niin täyteen ahtaneet taskujaan.
itse Poincare sanoi, kun Lpucher
(ranskalainen Stinnes) valitti vai­keata
rahallista tilaa ;• «Jos oUsitte
tehneet velvollisuutenne, ei asema
olisi niin hirvittävä.» Eansbn hal­litus,
job ei ole rohjennut pakot­taa
miljoona?niehiä yhteisiin uhra­uksiin,
kynii sitä , raivokkaammia
työväfenluc^kba. Kymmeneen pro-
. t
ybi-keino, yksi sana, joli
kaan lakata toistamasta- äl, 1
koUo maksakoon!» Slirä c i^rf
ke, millä Poincare on • i
ranskalaisten metallihemi! 'm.
j a vallannut Riärin.
käymiseksi - tätä tosrorE-o.
taan on CGTU.. ja Ra-i %
munistipuolue muodosts:: »'j;^;
sen toimintakomitean,. j-^a
ti siitä, että edellisen lijf"Hr
sen . konferenssin manifcd
tiin j o b työläiskouraan, Itc:
ka majassa ja että siitälat-taisen.
• työväenluokan •
lähtökohta. Työmme s
Osoittavat parhaiten ne !3
jotka on viskattu vanbki
me täyttäneet velvollisBate:
ternatsionaalea kohtaan ]il
me edelleenkin, sen. täyttiö
verit, jotka ovat tulleet
ferenssiin, tietävät, että K
see vaaraa heille. V;
selle eivät kuitenkaan
kitse mitään, vaan on loiii
taiva asialle.
\ R u h r i n valtaus merkito
päivän sotaa. Mitä.attsii
tuloksena Ruhrin toimi
ranskalaiset porvarit toi»c
insinörikomitean retkenä,
ta vahvistamassa taiviajr
ranskalaista pistintä? Ti
tään Ruhrin hiiltä on ssc
Ranskassa kasvaa vast
caren hallitusta vastaan
vältä. Tätä osoitti "^B.
voslakko, jolloin punaiie
työläisliitto käytti prolei
vaksi hiilipuutetta Ja
sen hiilen kalleutta.
kossa • ilmenivät ains'.^-"^
johtajat keltaisina. H? ^
yhteisrintaman, mutta
ttvät; meidän tunnukser.2
^ kasvoi taistelun kni:j3
silla jäsenillä. Tehtärl:^
nyt vallankumoukselfe:^
taisteluhengen valamiae'
tisten ja epäselväin, tjfi
P
k"eskuuteen, samoin kniJ •
vän nuorison ja
Olemme ylpeitä siitä,
Kommuunin päivänä,
Ranskan proletariaatti
t ä urheita esiVuistem
tuhansittain niitettiin f
sen hautausmaar ffiSS^
edustamme Ranskan
täällä. Me emme tulf
mitään uutta IS14
jarruttamaan mobili»-^,
teuttamaan
Saksan proletariaattia}
samme valmi-^aniaän A
vallankumouksellke^'
koon sotaa vastaas-talkista-
esteiltä j»
j5
senttiin nousevan palkkaveron pitai-,
si lääkitä rahallisen tilanteen. :T^ji;;Jde^^^
tä vastaan: on «ansbn proletariaat- C«yrs^=^3
ti nouMOt- itsestään- syntyneisiin Toveri Brandler-lakkoliikkeisiin,
kuten Havressa., Saksassa.
Tällaisessa epätoivoisessa tfläntees-sa
on Ranskan hallitubella vaiir
sialidemokraattisefl
uksena maassa on