Vapaus, April 25, 1927

              Ko. 48 — 1927 Maanantaina, hiihtik> 25 p:nä—-Mon., April 25 Sivu3
» A. C. Ry, MOe 163, OiL
II le
osatovereillemme kaikkialla
1927
Julius ja Sandra
Hanson
John Friman
Alex Hakala
Emil Ranta . / "
John Koski
Wan Koski
Viljo Lankoski
Heikki Järvi
Frank Jarvenpaa
Walter ja Maiju
Grönlund
John Kuikka
Arthur Laitinen
Otto Luikko _
Arvo Kataja
Hilja, Elle ja Arvo
Palomäki
Erkki Koist
Aksel Lyly
Valentine Haanpää
Toivo, Hilma ja Seimi
Karhula.
Sven Koivumäki
Linda ja Bruno Aho
Frank Ahonen
Tatu Avolin
Anna ja John
Suominen
Seimi Suominen
Alma ja Heikki
Muhonen
Eino Muhonen
Matti Liimatainen
Hilkka, Jorma, Aino ja
Hans Hormavirta
a Meksikossa
KirJ. Lina Goldschmidt
.Yallankamoaksellisen VappnterfeMyksen
lähettää tyÖlaistovereille kautta maailman
Kangstan poortitalö ja kaildd poortarit
Olgä ja Vihtor Kangas
Kalle Helgavuori
Julius Takala
H i l j a , lana ja K. Törmälä
Helmi Lehto
Pekka Nikku
John K. Niemi
Urho Kokko
Jaakko Similä
Huugo Riikilä
Kalle Seukki
Oskari' Pulkkinen
:^aino Aalto .
V. Nordman -
E. Heinonen
A r v i Jalava
August Homanen
Onni Liimatainen
A n t t i Pehkonen
Matti Reinikka ,
. Veini Hannu
Paavo Virtanen
Kalle PEiananen
P. O. Box 571 Jonquiere, Que.
Ladysmith, Cob Tree, Chase River,
Britisli Colninbia
Kommunistipuolueen solujen yhteinen
teupiuikikomitea
toivoo
tovereille köyhälistön joukkokatselmus-päivänä
Ei oikealle, vaan askel vasempaan
ja eteenpäin
Kun palasin Europaan useampi­vuotisen
poissaoloni jälkeen, sain
yhä uudelleen hämmästyä sitä mi­tätöntä
merkitystä, jota "maailman
aivot'j_ osofctarat ulkoeuropalaisilie
tapahtumille. Asiat, jotka ennen­pitkää
voivat vavisuttaa manner­maita,
sivutetaan lakoonisuudella,
j a niinkutsnttu "hyvälukija-yleisö,
joka häpeäisi silmät päästään, ellei
se tuntisi jonkun yhdenpäiränminis-terin
nimeä, jää, nauraen tietämät­tömyydelleen,
ulkopuolelle "ulko­maisia"
sivistysprobleemeja. • ^
Kun Pohjois-Amerikan Yhdysval­lat
omistavat päivälehdissään koko­naisia
s i N T j j a Meksikon kirkon ja
valtion väliselle sivistystaisteluUe,
niin ei- se suinkaan tapahdu siksi,
että nämä maat ovat niin lähellä
toisiaan naapurillisessa suhteessa,^
vaan siksi, että ne tunnustavat tä­män
taistelun i^atkaisun olevan
maailmanmerkityksellisen.
Täytyy palata hiukan . taaksepäin
historiassa, löytääkseen syyt Mek­sikossa
näyteltyjen tapausten loogil­liseen,
kehitykseen. Kun Meksikon
vallotus V . 1519 suoritettiin Cor-t<
ez'in miekkojen avulla, täydennet­tiin
se kirkon ristillä, täydennettiin
niin perusteellisesti, ettei ihmeelli­sen
sivistyksen ja mielikuvituksel­lisen
kauneuden satuvaltakunnästa
— jota nykyään yritetään Vaivalloi­sesti
rakentaa kinolculisseiksi —
jäänyt jälelle muuta kuin kuolleita
kivikasoja, vaikenevia pyramiideja,
jotka suojelevat hyvin salaisuuksi­aan.
Jälelle jäivät myöskin ne i n -
dio-kansat, jotka elivät Anauhacis-sa,
vanhassa Meksikossa, korkealla
sivistystasolla, lainkaan tarvitsemat­ta
kirkkoa ja lähetystyötä.
Katoliselle kirkolle tulee olemaan
erittäin' vaikeata puhdistautua " v i i ­meisellä
tuomiolla", jota se saar­naa,
mutta viisaastipa se koettaakin
antaa kaiken painua unholaan, en­nenkuin
maailmanhistoria — ei kyl­lä
vielä nykyään, mutta kenties
])iankin —vetää päivänvaloon kaik­ki
ne kuulustelut ja oikeudenkäyn­nit,
mitä julmimpine kidutuksineen,
joita katolinen kirkko on harjotta-nut.
Sillä jokainen murha, joka ta­pahtui
hyvien ruskeiden ihmisten
käännyttämiseksi, kristinuskoon, oli
toivoton. Katakombeissa . telotet­tiin
ne, jotka eivät voineet esittää
kyllin hyviä puolustuksia, 'eivätkä
kyenneet tekemään vastarintaakaan,
kun heillä ei ollut aseita.
Kokonaisia heimoja hävitettiin
sukupuuttoon, kokonaisia kyläkun­tia
tuhottiin. Taottuina kahleisiin,
rintaansa myöten likavedessä seis­ten,
täytyi heidän rakentaa luosta­reita.
Jokaisen hävitetyn intialai­sen
pyhätön tilalle tuli kristillinen
kirkko. Se oli paavi Aleksanderi
Kuudes, joka luovutti Meksikon
kukkais- j a kultamaan, yleiskristilli-senä.
Espanjan kuninkaalle. .
Kukat tallattiin maahan, mutta
kullan jakoivat ;aina nälkäinen pa­pisto
ja ei suinkaan vähemmät hi­mokas
Espanjan valtio.
Kulta oli tunus-sana, kultaa lä­hetettiin
laivanlaistittain yli meren,
kultaa, joka oli puristettu indio-kan-san
ruumiista j a sielusta. Intia­laisten
pyhättöjen yksinkertaisen
kauniin rintaman •— todellisten yh-,
teistyön muistomerkkien —- tilalle,
tulivat' espanjalaisen kirkon liiaksi
'kuormitetut barokkirakennukset.
Mitä suurempi kultaloisto, sitä köy­hempi
oli kansa. Kerran vapaat
intiaanit tulivat feodalismin työor-j
i ^ i .
Kullan he olivat antaneet mieli­hyvällä,
sillä heille se ei merkinnyt
mitään, se oli kuollutta j a kylmää.
Mutta niaa oli heidän vertaan ja
elämäänsä. Ja niin tapahtui, että
pappi Hidalgo, joka oK enemmän
. vallankumousmies kuin pappi, luot­taen
sorrettujen ja putipuhtaaksi
ryöstettyjen myötämielisyyteen, ju­listi
vuonna ISlO taistelun espanja­laista
orjuutusta vastaan. Hidalgo
kaatui, kuten vallankumouksellinen
ainakin, petturikäsien kautta. Mut­ta
hänen suunnitelmansa ja tekonsa
vaikuttivat edelleen ja vuonna
1922 oli Meksiko maa, jolla oli oma
valtiomuotonsa ja perustuslakinsa.
Mutta kaikesta huolimatta seisoi
kirkko yhä edelleenkin vieraitten
riistäjien ja pääoman takana.
on kielletty. Vieraitja pappeja on
kielletty hoitamasta virkojansa.
Täjrtyy olla elänyt Meksikossa
ymmärtääkseen, mitä tämä taisteh:-
julistns merkitsee. Tietäkäämme,
että vielä tänään hallitsee kirkko
Meksikon sieluja j a rahakukkarolta.
Papiston pusseihin heittää Meksiko
vuosittain noin 10 miljonaa pesoa.
Mutta kansa herää, joskin hitaas­ti.
Niin menestyksellisesti kuin-kirkko
onkin onnistunut pitämään
sen tietämättömyydessä, alkaa se
jo kuitenkin arvostella kirkon vir­heitä
ja sen puutteellisuuksia. Pa­peista
lauletaan pilalauluja. Savi­astioissa
kuvataan naurettavia;
munkki- ja nunnatyyppejä, heidän
salattuja halujaan pilkataan ja Mek-sjkoh
viime vuoden karnevaaleissa
olivat parhaimmat naamiot ne, jotka
tekivät naurunalaisiksi papit ja
muut hengelliset virkamiestyypit.
Mutta tämä on vasta alkua. To­sin
on hallituksella takanaan suuri
meksikolainen t y Ö v ä e njärjestö
(Crom) ja maataloudelliset yhdis­tykset,
kun taas kirkko nojautuu
yksinomaan laiskaan ja rappeutu­vaan
porvaristoon, erikoisesti nai­siin.
Mutta kirkolla on kokemusta,
eikä ^ se tahdo menettää peliä niin
helpolla.
Se kerää ulkomailta suosiota It­selleen.
Se toivoo, että Yhdysval­loissa,
samoinkuin Europassakin, pi­dettäisiin
tarkasti silmällä tipahtu-.
mia Meksikossa.
Sillä, jos katolinen kirkko menet­tää
Meksikon, menettää se samalla
koko latinalais-araerikalaiscn man­tereen
ja niinkutsuttu "kuollut",
mutta silti vielä hyvinkin elävä,
"käsi" on silloin koukistanut yhden
vahvimmista sormistaan.
Suom. Eero Etelä.
I Gabriel Lindsrren
I Seka.tavarakaoppa
I RUOKATAVARAA,
» VIRVOTUSJUOMIA,
\ ELÄINTEIN REHUJA,
I JAUHOJA, Y. - M .
* Blj-öskin välitämme
> "White Rose Gasolinia,
\ ~ Lamppuöljyä ja
I HyriE
\ Heinänsiemeniä
r
> Long Laken tien varrella,
> Broder Township,
t Ontario.
K i r j . «M. Jalonen.
"Minä näin ne rinnat, jotka
olivat imettäneet minut, sota­hevosten
ken^tettyjen kavioi­den
ruhjomina jä isäni veri^a-vuOtavan
ruumiin roikkumassa
palavien hirsien lomassa, jotka
olivat enää jälellä kodistam-
• me!"
Osa "Spartakuksen puheesta
gladiaattorejle.";-?^ :
Luonnonvoimat myllertivät myrs­kyisenä.
Lounaistuuli riehui hir­muisella
voimalla ja itäinen taivaan­ranta
punotti ikäänkuin se olisi en­nustanut
tuhoa Miksi katastro-fimainen
myrsky voi niin mielin-määrin
repiä ja tuhota pienet hen­not
taimetkin, jotka ovat vasta —•
nupussaan? Täjrtyykö' ihmisenkin,
joka on luomakunnan kruunu ja
valtikka, murtua, sortua ja tuhou­tua
kapitalismin uhrialttarilla . ..
Niin täytyykö? Täytyykö ihmisyy­den
j a vapauden unelmajn iäksi mur­tua
kahlevangin tavoin?
E i ! E i ! Kuulkaa, ihmisyys ja
vapaus voittaa. Se murskaa jo
kahleitaan . . . Kuulkaa jo kahleet
murtuvat —- ne ratkeevat!
Työmutiraha,inen on kuullut tä­män,
nostaa raskaasti päätään vuos-satain
ummehtuneista fcomeroistaho
sa, aivan kuin joku tenhon voima
olisi kolahuttanut sitä kylkeen ja
huutanut: "Nouse ylös jä katso
miten luonnonvoimatkin kutsuvat s i ­nua
työhön — työhön ja taiste­l
u u n ! "
Tervehdykseni
Kansainvälisenä
Tyovaenpaivana!
A L B . HÄKKINEN.
Howey Gold Mines Ltd.
Red Lake, Ont.
HAMMASLÄÄKÄRI
3ii Wood
Bank mt Nova Scotfa BIdjr.
TäyttS-, pa&lystyi.' ja kultatySU
tehdään sekä olosvetämistä.
Konttori puhelin 190
Asunto puhelin 1189.
Sadbarjr Ontario.
A. NIEMI,
Tähti kaupan yl&karraasa.
Tel. 499. — Box 2034. — Sudbury.
Valokuvaustyoti kaikesta lajista.
•aurennuksia ja raamia.
Dr. L. A. Johnson
Suomalainen Hammaslääkäri
1925 Queen St.,* E . , Toronto, Ont.
Kippendavia Avenuen kulmassa.
Sisäänkäytävä 110 Kippendavie,
Puhelin Howard 4788.
Sisällysten taisteluiden tuloksena,
joita maa sai läpikäydä, erikoisesti
Porfirio Diazin 34-vuptisen, kapita-lististaantumuksellisen
hallituskau­den
aikana, saatiin vihdoin aikaan
tuo laki, joka takaa kirkon j a val­tion,
eroavaisuuden. Se tahtoo sa­noa:
Se oli kyllä paperilla, mutta
sitä tuiskin tultaisiin toteuttamaan.
Nykyinen presidentti, Plutaro
Elias Calles, ryhtyi empimättä pois­tamaan
näitä epäkohtia. Kirkon
omaisuus tulee jaettavaksi köyhille
intialaisille talonpojille.
Koulut ja oppilaitokset eivät* e-nää
tule olemaan pappien j a hengel­listen
käsissä. Uskonnonopetus on,
poistettu kouluista, eivätkä papit'
saa enää esiintyä kaduilla virkapu­vuissaan.
Uskonnolliset kulkueet
Ankarasta, kaaosmaisesta myrs­kystä
huolimatta tehtaan portille
vaAiu loppumattomiin ryysyinen i h ­misjoukko.
Mietin tuota omituisel­ta
näyttävää kulkuetta. Minne olet
matkalla? . . . Mietin . . . Mietin".
Minulle alkaa selvitä. Tehtaalla on
lakko . . . Työläiset rientävät lak-kokokoukseen.
He mobilisoivat jouk­kojaan.
He järjestävät lakkovah-teja
. . ..
Myrsky yhäti kiihtyy; Ifiihtymys
dn vallannut . joukotkin. Mutta
joukko, vaikka onkin kiihtynyt, on
päältä katsoen tjrynenä järjestetsds-sä
riveissä . . . Kaikkien kasvoista
voi lukea heidän syvimmät tuskan­sa,
huolensa ja puutteensa. H e o -
vat ryysyislä, kovaosaisia kohtalon
lapsia. r '
« * *
Tehtaan portin sisäpuolella on
ammottavat tykkien ja kuularolsku-jen'
mustat kidat suunnattuna suo­raan
väkijoukkoa kohden. Nämä
mustat, verta tihkuvat liidät katso­vat
vuoroin syyttävästi, vuoroin r u -
koilevasti ryysjöseen ibmisparveeh.
. . . Väkijoukko pyytää'ruokaa
knulamiskut verta, verta, verta!
Kuularuiskut ovat' koneita,^ eivät
tunne leikkiä!
Tuolla marssii- joukko tehtaan
py^yhurttia, tuolla heidän komen-tajansia,'
korskina hyvin ruokitun
ratsunsa selässä . . . Kuuluu komen­tajan
korski ääni: "Hajaantukaa
tai me ammumme! — Me ammum-mc
teidät niinkuin koirat!". . . Kuu­luu
sama ääni kerran, toisen, kol­mannenkin...
.
Ilma oh sähköistä, jokainen pie­nikin
tulenkipinä voi synnyttää kaU'
hean palon. Se voi räjähtää, j a rä-jähtäessään
silpoa monet, monet on­nettomat
u h r i n s a . ..
Vihdoin astuu esiin lakkolaisten
johtaja, nuori jäykkäniskainen mies,
jonka rinnassa hehkui. "Vapaus ja
uudenajan huomen". Vastaa korut­tomalla,
mutta päättävällä äänellä:
"Eikö meillä ole oikeutta vaatia
palkka työstämme? Eikö meillä ole
oikeutta vaatia Jonnat tilille töis­tään?
Me taistelemme itsellemme
tämän oikeuden. Me vaadimme
lieipää. Me ja meidiin vaimomme
j a lapsemme kuolemnie nälkään ja
kuihdumme valkeiksi luurangoiksi
vain siksi, että teikäläiset pinkerto-nit
voivat sortajamme kanssa veri-maljan
kallistaa . : . Muistakaa, me
emme pyydä, vaan me vaadimme,
me olemme maksaneet jo kalliin hin­nan!"
Pyssyhurttain komentaja Hannus-taa
ratsuaan eteenpäin, eikä paljon­kaan
ottanut kuullakseen. —• Hän
karjaisee komentavalla äänellä:
Hajaantukaa. Tämä on viimeinen
varotus" ja jatkaa hurttalaumal-leen:
"Valmiina ampumaan . . ..
Tykki- ja kuuIaruJskumiehet valmii­t
a . . . "
Lainehtiva ihmisveri yhä taaje-nee
. . . Joukosta kuuluu ääniä:
"Ampukaa vaan raukat, parempaa
me teiltä emme osaa pyytääkään,
parempi kuolla tähän kuin kotia
nälkään!" -
Pyssyhurttain komentaja antaa
miehilleen m e r k i n . ..
Y k - s i . . . kak-si. - . k-o-l-m-c . . .
Hurttalauman kivääreistä soi yh­teislaukaus
. . . Tykit ja kuularuis­kut
alkavat kilvan rummuttamaan
— kohti ääretöntä ihmjnmerta.
Joukosta kuuluu katkeria Kirouk­sia,
tuskanhuutoja ja vaikerru|csia
. . . Tuolla kaatui joukon jofa&ja.
Puhdas, lämmin veri pulpuaa hänen
aukiammutusta rinnastaan. .— Toi­nen
astui tilalle. — ^ o l l a kaatui
toinen, tuolla kolmas . . . Lakkolai­sia
kaatuu kuin heinää . . . Teuras­tajien
leikkuuaika oli t u l l u t . . ' .,
|Cuoleman sirppi niittää, armotta
naisia, lapsia ja vanhuksiakin....
Rätisevät kuularuiskut j a jjrräb-televät
tykit, vaimentaen niitä tus-
Itanhuutoja ja kirouksia, jotka läh­tevät
kaatuneitten ja haayottuneit-ten
lakkolaisten huulilta heidän ve­täessään
viimeisiä- hengen korah-duksiaan
- . -
Lainehtiva j a vertavuotava ihmis­meri
rjTitää sisään tehtaan porteis-.
ta, yli 'Suurten ruumisarkkujen >...
Toverilliseo VapputervehdykseB
lähettää So. Porcupinen järjestyneitten
työläisten poikatalo
Aarne j a Eeva Mai^ner Isak Mosio
E f f i Luomansuu ' Wilho Ojala
AiM Järvi Kalle Puusaari
Ilmari .Hantala
Matti Aho John Manner
Vihtori Mäki Aleks Korpi
Kusti Ranta Kusti Henkkilä
Kalle Pelkola Yrjö Kukko
Kustaa Tiiman - Isakki YU-härsOll
Isak Luomansuu Joonas Ruostari
Vihtori Kangas Jaakko Björkholm
Eino Vianto Nikolai Hautanen
Juho Wiljanman Johan Viitala
Eino Rinäimäki H i l j a Tamminen
Kosti Reijonen A i l i Pitkäjärvi
Akseli Heinilä Kalle Asummaa
Joel Järvi Martti-Hietala -
Matti Kaitola ' '] Ernest M&ki
Feeli Kauppila Oskar Siirilä
Johan Jaakkola John Viitala
Feelix Saari " J . W. Hurnest!
Jaakko Ylihärsilä S. Laakso
Kustaa Koski John Äiö
Niilo Vuoristo Hennan Valli
Kalle Kangas Ivari Ketola
Tuure Kuusela A. Korte
Mike Hannusiak Axeli Heinilä
.•\ntero Viitanen Herman Perttola
Matti Pitkänen . Niilo Ketola
Erkki Aho i John Virta
Wili Ranne - Alex Grents
Antti Ohlgrcn ' ' Helli Tuusa
Eeli Niemelä John Lehto
P.O. Box 519, So. Porcupine, Ont.
O
kapitalistisen järjestelmän horjuessa kaa-,
tamaan se ja tilalle asettamaan Työväen
valta luokkamme omaksi turvaksi.
So. Porcupinen suom. kp. ryhmän
propagrandakomitea.
toivottaa seuraavat toverit;
OSKAR TUOMI
YRJÖ WIBTA
J A C K KANGAS
Gold Hill Mine, Boston Greek, Ont.
Mutta heidät lyödään aina taJfai- peittelsen vaipan ymplbrilleett
BJn.
Kaukaa etäisyydessä kuulmi hil­jaisen
marssin säveleet tram-tram-
trara . . . Se lähenee, se lähe­nee!
Kuuluu jo r a i k k a a s t i ! . ..
Tuo soitto kaikuu punakaartin
soittokunnan torvista . . . Punakaar­tilaiset
tulevat auttamaan kohtalo-tovereitaan
. . . Tuolla näkyy jo
hulmuava punainen lippu ja sen
juurella pikamarssissa astuu nuori;
reipas punakaarti . . . Se astuu uh­maten
päin tehtaan portteja. Kohti
jyriseviä tykkejä ja rätiseviä kuu-laru
iskuja . . . Tahti yhä taa^'enee.
Soittokunta puhalsi •^orviinsa ryn-taysmarssin...
• * » <*
Aamuaurinko pilkistää y ensi sä­teensä.
Taivaan kansi luo sini-
01* » y
Kolfo luonto on niin ]^v98 Ja niin
jalo . . . Kaikki luo tnitta eloa ym­pärilleen..
Taistelut ovat tauonneet. Siellä
täällä seisoo nuori reipas
soturi vahdissa . . . |:taäUä knnlttn
joitain hajanaisia kivaarinlattkank-sia,
siellä puhdistetaan vfaneisiä se­kasorrossa
pakenevia lafatarikaar-tin
jätteitä...
Työ ön taistellut ja voittanut..,
Myrskykin jo lakannut... '
Kevät toukokuun päivä oli nous­sut
jo kauniimpaan kukkaansa.
Tuuli puhalteli niin lauhkeasti ja
linnut virittivät kevätvirsiään.
Taistelussa karaistuneet ihmis­joukot
tunsivat itsensä vapaiksi, veU
jiksi ja siskoiksi He olivat^, tais­telleet
ja voittaneet ja siksi he nyt
juhlivatkin tySn suurta Jahlaa.